Mitä jos valtamedia oli rokotettu?
Rokotteeseen littyy myös muutamia muita lieveilmiöitä joita ei ole välttämättä ole riittävästi avattu valtamedioissa:
-
rokotteen mukana tulevat (nano)sirut eivät toimikaan lähimaksamisessa, ainakaan lähihuoltsikalla
-
rokote saattaa tarttua, ainakin Tinderissä on tiettävästi useitakin naisoletettuja joilla miesten valintakriteerinä on “olethan rokottamaton”. Tämä on miesoletetulta tietolähteeltä, niin ei ole tietoa löytyykö miesoletettujen Tinder profiileista vastaavia vaatimuksia. Tuntien Suomen kansan monimuotoisuutta, niin veikkasin että kyllä löytyy
Tänään Hesarissa ja radiouutisissakin kerrottiin, että teho-osastoilla on noin 20 korona-potilasta. Määrä ei ole suuri, mutta nousu on ollut kovaa lähiaikoina. Taisi olla niin että viime vuonnakin tähän aikaan oli 4 tehohoidossa.
Luin uutisen, koska olin utelias ovatko tehopotilaat rokotettuja vai eivät ja mikä variantti heillä on. Näistä ei ollut mainintaa, mutta sanottiin että potilaat olivat pitkäaikaissairaita tai heillä on muuten heikko vastustuskyky.
Yrittääkö valtamedia taas pimittää meiltä foliohatuilta jotakin oleellista tietoa, jotta voisimme saada tukea omille uskomuksillemme ?
Tinderin valintaperusteethan ovat muutenkin mitä mainioin tutkimuksen kohde. Omakohtaisella tutkimuksella olen muodostanut käsityksen Suomen naisten yleisimmistä kriteereistä ja ne jakautuvat aika selkeästi maantieteellisen rajan mukaan. Nimittäin Rovaniemen. Rovaniemen eteläpuolella naiset etsivät aloitekykyisiä, keskustelevia ja sitoutumista pelkäämättömiä miehiä. Rovaniemen pohjoispuolella taas miehiä, jotka ovat aivan kuten muutkin lappilaiset mutta ei saisi olla hullu eikä alkoholisti.
Äänestys viikonlopulta suljettu ja alla tulokset.
Joko kannattaa alkaa myymään saunaan säilöttyjä sokeritoppia?
En ole ihan varma, että olisiko tämä pitänyt heittää johonkin meemiketjuun ja mieluiten kuvituksien kanssa suoraan, mutta johan oli ajatustenvaihtoa kerrakseen.
Kerro jo mitä sille sokerin hinnalle nyt tapahtu? Pidättäny tunni hengitysytä, että sais tietää.
Aloin tänä illalla kirjoittelemaan sijoitussuunnitelmaa, joitain ajatuksia on ollut päässäni, mutta ajattelin kirjoittaa ylös jonkinlaista strategiaa, joka toisi pitkäjänteisyyttä ja selvyyttä tekemiseen.
Parilta olen jo saanut vähän apua tähän projektiin ja olen etenkin viime aikoina lukenut eri tahojen kirjoituksia sijoitussuunnitelman laatimisesta, joista on ollut hyvinkin paljon apua.
Aika paljon tätä tehdessä tulee kysyttyä itseltäni “miksi”-alkuisia kysmyksiä esimerkiksi miksi säästän ja sitä kysyessäni itseltäni, niin tajuan, että oma sijoitushorisonttini on tosi pitkällä.
Sijoitussuunnitelmaa ajattelin tehdä hartaasti, jotta siitä tulee oikeasti sellainen, josta on apua omassa sijoitustoiminnassa ja jota oikeasti noudattaisin, mutta ei siinä saisi tietenkään olla liian tiukkoja raamejakaan.
Toivottavasti saan tällaisella sijoitussuunnitelman laatimisella oman tekemisen vähän järkevämmäksi sekä analyyttisemmäksi, joka palvelee erityisesti pitkällä aikavälillä tuottojen muodossa.
Sellainen tuli mieleen, että yrityksien liiketoiminnan kehittämistä varten voidaan laatia ”road map” tyylinen strategia suunnitelma. Kannattaa lukea sellaisen laatimisesta ja miten sitä voisi soveltaa oman sijoitussuunnitelman laatimiseen.
Pääpiirteittäin Road Map-strategiaa noudatetaan suurin piirtein näin.
Otetaan muutama keskeinen tekijä joita voidaan systemaattisesti kehittää ja jonka edistysaskeleita seurata
Otetaan pitkän, keskipitkän ja lyhyen aikavälin suunnitelmat.
- Lyhyt voi olla 1v
- Keskipitkä 3-5 vuotta
- Pitkä aikaväli 10+ vuotta. Sijoittamisessa, vaikka se eläkeikä.
Etsitään kehittymisen välitappi ensin vuoteen, sillä vuosi on tarpeeksi lyhyt aikaväli, ettei kehittyminen jää vain puheeksi, mutta tarpeeksi pitkä, että asiat saa aina mahtumaan ajallisesti, mikäli tahtotilaa löytyy.
3-5 vuoden aikavälille saadaan jo tavoite, jolla on jo merkittävästi merkitystä.
Kun näkee yli 10 vuoden määränpään, missä haluaa olla, lyhyen ja keskipitkän aikavälille saadaan motivaatiota.
Tavoitteiden on tärkeää olla sopivan haastavia, mutta saavutettavia tavotteita. Tavotteiden saavuttamista auttaa aikaväli. Näissä on myös hyvä ottaa huomioon, että tavoitteet on hyvä olla sellaisia, että niihin pystytään sitoutumaan, vaikka olosuhteet muuttuisi.
Mieluummin siis ”säästän x-määrän kuukaudessa” kuin ”haluan vuodelle 2023 YTD X”
Tämä on silti yrityksen johtamiseen liittyvää tavotteiden asettamista. Ei sijoittamisen tarvitse olla näin kurinalaista. Itsellä ei ole tällaista sijoitussuunnitelmaa.
Kunhan vinkkasin.
Viestisi oli erinomainen ja ehkä pääkohdiltaan olen miettinyt tuollaisia asioita, mutta oli viestissäsi myös paljon uuttakin ajateltavaa.
Olen treenannut salilla noin neljännesvuosisadan ja siinä tavoiteaikavälit ovat toki usein erilaisia ihan järkisyistäkin. Minulla oli tavoitteita, mitä halusin saavuttaa, mutta tiesin, että niitä on vaikea saavuttaa viidessä tai kymmenessäkään vuodessa (jos koskaan). No loppujen lopuksi saavutin hurjimmatkin tavoitteeni, mistä olen erittäin tyytyväinen, mutta välissä oli erilaisia etappeja ja tavoitteita etc.
Toki salimaailma on hyvin erilainen, mutta siinä opin asettamaan tavoitteita (omasta mielestäni) aika hyvin niin, että sain otettua itsestäni enemmän irti. Tykkään tehdä tosi tavoitteellisesti ja kovaa salilla kuin sijoittamisessa - siitä mä nautin. No salilla en enää enkkoja yritä, koska olen vielä ehjä ja olen kovimmat enkkani jo tehnyt, mutta kovaa mennään silti ja välillä voi olla minitavoitteita.
Kiinnostaa mitä nuo tavoitteesi olivat ? Kyykky, maastaveto, penkki, (lisäpainoleuat) tulostavoitteita? Ei ole pakko paljastaa jos liian henkilökohtaista
Tämä on totta. Pelejä kertyy NHL:ssa ihan hirmuinen määrä siihen nähden kuinka kuormittavaa kropalle pelit lajin absoluuttisella huipulla on. Jatkuva reissaaminen siihen päälle
Pelien iso määrä vähentää yksittäisten otteluiden merkitystä sen verran, ettei juuri runkosarjaa tule seurattua, mutta pleijarikevät on
NFL taas on kiinnostavaa tykitystä koko kauden
Kiitos kysymyksistä!
Sanon heti alkuun, että oikeissa kisoissa en olisi pärjännyt ja en ole mikään mikään megaluokan nostaja.
Mulla oli teininä unelma, että penkissä menisi 150kg, sitten kyykyssä vähän vanhempana ajattelin, että 200kg olis kiva ja maastaveto oli aina mukana, mutta sitten kun mietin tavoitetta vanhempana, niin haaveilin 220 kilon maastavedosta. Leuoissa oli tavoitteena kolkyt. Nämä kaikki tavoitteeni saavutin ja sain enemmänkin, mavessa varsinkin ylittyi.
14-vuotiaana otin joitakin toistoja 20 kilolla, mutta sitten jä rinnan päälle. Eka maksimitulos, jonka sain oli 27,5 kiloa. Vähän vajaa 20 vuotta meni, niin sain 150 kiloa. Olen nostanut tuon alle 75-kiloisena, mut jos kisanostona olisi pitänyt ottaa, niin 10 kiloa olis pitänyt noin ottaa pois.
Tosi kova! Pitkäjänteinen työ lopulta yleensä tavalla tai toisella palkitaan
Kiitos tosi paljon!
En ole pitänyt salista taukoja (vain jotain “pakolllisia” lepoviikkoja) ja oli jatkuvasti tavoitteita sekä pyrkymyksiä uusia ennätyksiä kohti. Vasta joitakin vuosia sitten totesin, että ei ne enkat enää juuri parane edes hyvän valmentajan kanssa ja ollaan äärirajoilla + olen ehjä, joten lopetin tavoitteellisen treenaamisen maksimienkkojen osalta. Toisaalta edelleen treenaan kovaa, mutta turvallisesti - haluan pysyä ehjänä ja kunnossa.
Pitkään lähdin säästämisen ja sijoittamisen suunnittelussa tuollaisesta lyhyt / keskipitkä/ pitkä aikaväli -ajattelusta jossa pitkä aikaväli on 10 vuotta tai yli. Se toimi oikein hyvin lähivuosien tavoitteiden kanssa. Pidemmän aikavälin suunnittelussa nautiskelin korkoa korolle -laskelmien hunajasateesta.
Joskus viime vuonna heräsin pohtimaan sijoitussuunnittelua tarkemmin. Määrittelin erittäin pitkän aikavälin tavoitteen (varallisuus eläkeiän koittaessa) ja rupesin miettimään mitä oikeasti vaaditaan sen saavuttamiseen. Etsin erityisesti amerikkalaista materiaalia aiheesta, siellä kun eläkesäästäminen on paljon vakavampi aihe kuin täällä. Luin myös fire-kirjoituksia, vaikka firetys ei kuulukaan tavoitteisiini.
Törmäsin aika hiljentäviin ajatuksiin. Tavoittelisitko vaikka miljoonan varallisuutta vaikka vaadittavien keinojen seurauksena on todellinen riski, että eläkeiän koittaessa sinulla onkin vain jotain sata tonnia? Taustalla on käsite, johon suomalaisessa sijoituskeskustelussa en ole törmännyt.
Tuottojen järjestyksen riski (sequence of returns risk) viittaa siihen, että osakemarkkinoiden tuotot heiluvat merkittävästi. Erittäin pitkällä aikavälillä markkinatuotto on erittäin todennäköisesti positiivinen reaalisesti ja hyvin todennäköisesti merkittävä. Lyhyellä aikavälillä on todellinen riski jäätäviin tappioihin. Miten eläkeläiselle käy, jos tulee 90 % pörssiromahdus juuri eläkkeele jäännin aikoihin? Se miljoonan potti onkin yhtäkkiä sata tonnia.
Löysin tutkimusartikkelin (jota en nyt jaksa kaivaa esille), jonka mukaan se long run, jossa osakemarkkinoiden reaalituotto on lähes varmasti positiivinen, ei missään nimessä ole ainakaan alle 30 vuotta ja todennäköisesti on merkittävästi enemmän, jotain 40-50 vuotta. Ok juttu niille, jotka onnistuvat luomaan merkittävän omaisuuden parikymppisinä, mutta epämukavaa kaltaiselleni keski-ikäiselle, jolla eläköitymiseen on alle sen 30 vuotta.
Opin samassa yhteydessä, kuinka tärkeää on allokaatio eri omaisuusluokkien välillä. Tutkin modernia portfolioteoriaa ja otin sen perusideat käyttöön (joskaan kvantitatiiviseen suunnitteluun en jaksa uskoa). Lähdin aktiivisesti etsimään portfolion riskiä tasoittamaan omaisuusluokkia, jotka eivät korreloisi pörssiosakkeiden kanssa. Tarkoitus tässä on pyrkiä suojautumaan järjestysriskiltä ilman, että tuotto-odotus kovasti kärsisi.
En voi väittää olevani tyytyväinen nykyiseen suunnitelmaani, mutta se on parempi kuin aiemmin näiden ajatusten johdosta. Nykyiseen suunnitelmaan sisältyy pörssin lisäksi sijoitus listaamattomaan yritykseen, useita eri fixed income -instrumentteja, kiinteistösektorin sijoituksia (sekä oman että vieraan pääoman ehdoilla) sekä käteispositio. Lasken myös omistusasunnon osaksi portfoliota (oman pääoman ehtoinen sijoitus kiinteistösektorille).
Hyvin kirjoitettu.
Tämä on keskeistä.
Meillä on ensimmäinen, alkuvaiheessa aika epätodellisen tuntuinen etappi saavutettuZ
Miehen ensiasunto ja ensimmäinen sijoitusasunto on tämän vuoden aikana maksatettu vuokralaisella ja alkaa tuottamaan aitoa positiivista kassavirtaa.
Niin se aika vain kuluu ja asioita tapahtuu.
Lapsetkin on jo hurjan isoja. Itsekin muistan olleeni 10v, kun vanhempani saivat asunnon maksettua myymällä sijoitusasuntonsa ja siirtyivät tuhlaamaan säästöjä pörssiin. Meillä on oma asunto kylläkin vielä maksamatta, mutta hyvällä mallilla sekin.
Nyt olisi kyllä oiva hetki taas vyöryttää asuntosijoittamisen lumipalloefektiä, jos saisin vain puhuttua tuon ukkelin ottamaan kanssani hieman riskejä.
Yleensä se kyllä lähtee mun hullutuksiin aika helposti mukaan.
Tämä ulkomailla suosittu yksityinen eläkevakuutusjärjestelmä ja sen allokaatio on itselleni läheisesti tuttu, kun liityin viime aikoina työnantajani tarjoamaan sveitsiläiseen eläkerahasto-ohjelmaan. Täällä Irlannissa valtion eläke on ~13 000€ per vuosi riippumatta työuran ansioista, joten isot teknot tarjoavat näitä aika ahkerasti työntekijöilleen.
Kun eläkeikään on jäljellä 15 vuotta sijoitusneuvojasi alkaa suositella allokaation muutosta 100%:sta osakeindeksistä hiljalleen kohti bondeja, käteistä yms turvallisempaa sijoituskohdetta.
Tällä tasaisella 15v aikana tapahtuvalla myymisellä vältetään tuo painajaismainen pohjakosketus eläkeiän kynnyksellä, joka onkin tärkeintä riskien hallintaa loppuelämän ja eläköitymisen kannalta.
Näin 25-vuotiaana eläkehaaveet ovat vielä aika kaukana tulevaisuudessa, mutta tuskinpa tätä vanhana katuu.
Pakko vähän avautua tuon Fortum palkitsemis sekoilun tiimoilta ja tähän on turha vetää mitään kateuskorttia mutta vitutuskortin kyllä voi,Varmasti on pienituloisia kohtalotovereita joilla menee yli ymmärryksen tuollaiset kuppaamiset.Viime tilinauhassa seisoi 50 % työajalla nettona 1078 € , 34 vuotta tuli täyteen helmikuussa kunnan hommissa,tuo 50 % terveydellisistä syistä,ainut pönkiäinen mitä vittuuntuneena hain on reilu 17 € asumistukea Kelalta ,sen lahjoitin huonompiosaisille,työnantaja muisti viime joulun alla rintapieleen laitettavalla pinssillä ja yhdellä ruusulla,sitäkään ei varmaan olisi saanut jos ei lehtikirjoituksessa maininnut ettei kunta ole missään vaiheessa muistanut esim. 30 vuoden palvelusajan täyttymistä.Näyttää olevan yleistä että pienituloisilla ja tukien varassa elämään joutuvilla on moraalinen selkäranka huomattavasti vahvempi kuin näillä risumiehen lanseeraamilla kyrv…syylillä, ei koske yksinomaan Fortumia.Eipä juuri enää kiinnosta vähäinenkään työnteko kohtapuoliin edes sen vertaa mitä kykenee.