Pitkään lähdin säästämisen ja sijoittamisen suunnittelussa tuollaisesta lyhyt / keskipitkä/ pitkä aikaväli -ajattelusta jossa pitkä aikaväli on 10 vuotta tai yli. Se toimi oikein hyvin lähivuosien tavoitteiden kanssa. Pidemmän aikavälin suunnittelussa nautiskelin korkoa korolle -laskelmien hunajasateesta.
Joskus viime vuonna heräsin pohtimaan sijoitussuunnittelua tarkemmin. Määrittelin erittäin pitkän aikavälin tavoitteen (varallisuus eläkeiän koittaessa) ja rupesin miettimään mitä oikeasti vaaditaan sen saavuttamiseen. Etsin erityisesti amerikkalaista materiaalia aiheesta, siellä kun eläkesäästäminen on paljon vakavampi aihe kuin täällä. Luin myös fire-kirjoituksia, vaikka firetys ei kuulukaan tavoitteisiini.
Törmäsin aika hiljentäviin ajatuksiin. Tavoittelisitko vaikka miljoonan varallisuutta vaikka vaadittavien keinojen seurauksena on todellinen riski, että eläkeiän koittaessa sinulla onkin vain jotain sata tonnia? Taustalla on käsite, johon suomalaisessa sijoituskeskustelussa en ole törmännyt.
Tuottojen järjestyksen riski (sequence of returns risk) viittaa siihen, että osakemarkkinoiden tuotot heiluvat merkittävästi. Erittäin pitkällä aikavälillä markkinatuotto on erittäin todennäköisesti positiivinen reaalisesti ja hyvin todennäköisesti merkittävä. Lyhyellä aikavälillä on todellinen riski jäätäviin tappioihin. Miten eläkeläiselle käy, jos tulee 90 % pörssiromahdus juuri eläkkeele jäännin aikoihin? Se miljoonan potti onkin yhtäkkiä sata tonnia.
Löysin tutkimusartikkelin (jota en nyt jaksa kaivaa esille), jonka mukaan se long run, jossa osakemarkkinoiden reaalituotto on lähes varmasti positiivinen, ei missään nimessä ole ainakaan alle 30 vuotta ja todennäköisesti on merkittävästi enemmän, jotain 40-50 vuotta. Ok juttu niille, jotka onnistuvat luomaan merkittävän omaisuuden parikymppisinä, mutta epämukavaa kaltaiselleni keski-ikäiselle, jolla eläköitymiseen on alle sen 30 vuotta.
Opin samassa yhteydessä, kuinka tärkeää on allokaatio eri omaisuusluokkien välillä. Tutkin modernia portfolioteoriaa ja otin sen perusideat käyttöön (joskaan kvantitatiiviseen suunnitteluun en jaksa uskoa). Lähdin aktiivisesti etsimään portfolion riskiä tasoittamaan omaisuusluokkia, jotka eivät korreloisi pörssiosakkeiden kanssa. Tarkoitus tässä on pyrkiä suojautumaan järjestysriskiltä ilman, että tuotto-odotus kovasti kärsisi.
En voi väittää olevani tyytyväinen nykyiseen suunnitelmaani, mutta se on parempi kuin aiemmin näiden ajatusten johdosta. Nykyiseen suunnitelmaan sisältyy pörssin lisäksi sijoitus listaamattomaan yritykseen, useita eri fixed income -instrumentteja, kiinteistösektorin sijoituksia (sekä oman että vieraan pääoman ehdoilla) sekä käteispositio. Lasken myös omistusasunnon osaksi portfoliota (oman pääoman ehtoinen sijoitus kiinteistösektorille).