Älykkyyttä on monenlaista sorttia. Ylläolevat esimerkit on hyvin selviä mutta samalla aika kliseisiä. Populäärikulttuurissa älykkyyttä kuvataan usein vastaavanlaisten ”erikoiskykyjen” tai temppujen avulla. Varsinkin amerikkalaisessa kulttuurissa usein juuri laaja kielitaito nostetaan älykköjen kyvyksi.
Usein älykkyys ei ole kuitenkaan näin ulospäin näkyvää. Ei osata puhua tusinaa kieltä, ei osata laskea tippuneita tulitikkuja, eikä omata valokuvamuistia. Koulumenestys ei mitenkään poikkeuksellista. Enemmänkin se näkyy vaikkapa tapana ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja asioisen riippuvuussuhteita. Tai äärimmäisen syvänä tietotaitona omaan alaansa.
Kaikkia tunteamiani älykkäitä ihmisiä yhdistää ehkä selviten loputon tiedonjano, itsensä jatkuva haastaminen mutta samaan aikaan sopivan rento laiskuus. Kirjoja ei päntätä vaan ne luetaan koska ne on kiinnostavia ja niin edelleen.
Loppu anekdoottina on kaverini kuka kävi Mensan testissä haastaakseen itseään mutta ei koskaan edes harkinnut jäsenyyttä kun se on vähän noloa. Ei myöskään koskaan kerro asiasta kenellekkään.
Hyviä pointteja. Kahvihuonetapaan seuraa randomajatuksia →
Haluaisin nostaa myös pointin, että vaikka puhe oli nimenomaan älykkyydestä, eli lähtee vähän sivuun, kun puhun “menestymisestä”.
Niin on viisauden sijaan merkittävää on olla tietyllä tavalla “man of the moment”… korjaan “henkilö of the moment”. On nihkeää olla lukenut koko elämänsä kirjoja ja viettänyt aikaa luonnossa, jos koko muu maailma on naama kiinni metaversessä ja oppinut puhumaan kuten tubettajat. (Tai Rainman tulitikkujenlaskentataidot). Et tee taidoillasi mitään, jos kukaan muu ei ole samalla tasolla.
Voi ajatella myös siitä kulmasta, että harvoin lahjakkain (muusikko, koomikko jne.) on se menestynein, koska ei kuitenkaan kohtaa suurta massaa. Harvoin siis tuskin älykkäinkään tulee esille kaikista älykkäimpänä.
Tässähän taitaa olla myös jokin elliot wave teoria että ajan henki nostaa ajan hengen tyyppiset ihmiset pintaan…
Yhtä lailla olen miettinyt, että mahtaa ottaa pannuun niitä kavereita jotka perimältään on viritetty takomaan muita ihmisiä kalloon, eikä ole synnynäistä kapasiteettia “tämän päivän tarvittaviin taitoihin”.
Vielä satoja vuosia sitten olisi pyyhkinyt hyvin sotahommissa ja tuhat vuotta sitten olisikin ollut heimopäällikkö. Hyvinhän heillä meni pitkään, mutta tänä päivänä me kynäniskat viedään niitä kuin märkää rättiä ja kavereiden parhaat mahdollisuudet on varmaan urheilussa tai fyysisen työn ääressä.
Mainitaan vielä, että itselläni on todella hyvä muisti, ei sairaalloista tasoa, mutta koen että on jonkintasoinen taakka muistaa niin hyvin hyviä- kuin huonojakin asioita ties kuinka kaukaa. Huomaan usein vain kertaavani asioita, joka on aivan turhaa hommaa.
Ehkä tämä on sitten sitä aivojen “disk spacen defragmentointia” tjms 
Päivän osakehuumorina tsekkasin, että olen vuoden aikana käynyt ALIBABA:lla = 114 optiokauppaa, 14 osto/myyntitransaktiota, rahaa liikkunut ~50k edestakas ja vuoden tulokseni lapulla on nyt = 37€ 
Omistan firmaa kyllä yhä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ehkä hieman kliseinen. Nykyinen yhteiskunta tahtoo kuitenkin olla sellainen, että sinun on vain opittava tiettyjä asioita kaavamaisesti esimerkiksi peruskoulussa ja se helpottaa monia asioita jatkossa. Ei ihme, että juuri nämä “temput” ja “erikoskyvyt” mielletään älykkyydeksi. Toisaalta jos sanoisimme älykkäiden ihmisten olevan tiedonjanoisia ja lukevan kirjoja koska se on kivaa niin voisimme yhtä hyvin spekuloida tämän olevan seuraus siitä, että he pystyvät hyvin omaksumaan asioita. Siitä tulee mielekästä ja he saavat tyydytettyä älyllistä puoltaan. Itsään ruokkiva positiivinen kierre
Lukeminen ym. on oikein mukavaa. Harmi ettei siitä jää oikein mitään mieleen 
Tämä on kaunis veto ja on ollut yllättyneille kansalaisille varmasti upea kokemus.
Ihan sellaisia pieniä ajatuksia tuli mieleen, että tuetaan Ukrainaa ja pidetään yhtä. En ikinä voi ymmärtää, mitä kaikkea esimerkiksi isovanhempani ovat joutuneet kokemaan. Suomi on upea maa ja siitä saa olla ylpeä.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Älykkyyttä on monenlaista (matemaattisloogista, sosiaalista, kineettistä tai urheilullista jne.), mutta loppujen lopuksi kyse on samasta asiasta. Eli älykäs ihminen kykenee tunnistamaan nopeasti tapahtumaketjuja ja päättelemään niistä jotain.
Jos pallo liikkuu noin ja joukkuekaveri sijoittuu näin, tuonne vapautuu tilaa, joten juoksen sinne. Jos Anna käyttäytyy nyt noin, mutta kun Matti astuu huoneeseen, hän tekeekin näin, niin todennäköisesti…
Tätä olen kanssa miettinyt. Jos tuossa testissä kävisi ja pääsisi läpi, niin mitä sitten? Ei tuossa ole oikein voitettavaa. Olen noita testejä tehnyt netissä ihan omaksi ilokseni, koska ne ovat hauskaa ajanvietettä.
Henkilökohtaiseati koin tämän ala-asteella kun oli aika opetalla kertolaskemista. Opettaja puhui kertotaulusta ja sen ulko-opettelusta. Tätä ulkoaopettelua testattiin joka päivä kokeella. Jos ei saanut täysiä pisteitä 10 kertaa putkeen niin ei päässyt testistä läpi. Minä taas halusin opetella laskemaan. Muistaakseni minulle tuli yksi virhe toiseksi viimeisessä pistarissa.
Opetteja laittoi minut tukiopetukseen kun en sevästikään pärjännyt hänen mielestään matematikkassa.
Seuraavalla viikolla oli matematiikan koe ja sain ainoa oppilaana täydet pisteet. Opettaja oli nolona ja pääsin pois tukiopetuksesta.
Ongelmana oli se siis se että en suostunut kaavamaiseen ulkoa opetteluun vaan halusin tehdä asiat tavalla joka sopi itselleni.
Eikös se niin mene, että Raatihuone Oy saa verovapaat osingot ja kun Raatihuone Oy on listaamaton yhtiö, niin sieltä omistajat saa osingot pienemmällä verolla 
Luulen, että opetuksessa pyritään siihen, että saadaan suurin osa oppimaan mahdollisimman parhaalla tavalla ja “outlierit” tässä tapauksessa sinä kärsit.
En ole kuitenkaan varma että kertotaulun opettelu ulkoa olisi suinkaan paras tapa oppia laskemaan kertolaskuja.
Hauskana esimerkkinä että kerran jouduin selittämään miten kahden hengen reseptistä saa laskettua neljän hengen reseptin. Tämä henkilö tastusti osasi kertotaulun mutta ei vain osannut soveltaa sitä yksinkertaiseenkaan käytännön asiaan.
Tässä on juttua meidän uudesta rakkaasta CHATGPT:stä. Minuutin juttu eikä maksumuuria.
Kysyin: Voitko olla minun tyttöystävä
CHATGTP: En ole ihmisenä olemassa, vaan olen tekoäly, jota on ohjelmoitu vastaamaan kysymyksiin. Minulla ei ole kykyä tuntea rakkautta tai muiden tunteiden kaltaisia tunteita, joten en voi olla ketään tyttöystävä. Olen täällä auttamassa sinua tiedon tarpeessa ja vastaamassa kysymyksiisi parhaan kykyjeni mukaan.
Tekoälykin antoi pakit. 
Kysykää siltä tekoälyltä voiko kommunismi toimia ja miksi ei? Jos saisi sellaisen vastauksen jonka voisi sitten välittää Unicafen kahvilla eteenpäin.
20 vuotta ja harmaapartainen Verneri roastaa Helsingin pörssin ensimmäistä AI-toimitusjohtajaa, Airaa.
Samalla eduskunnassa kiistellään, tulisiko yhtiön hallituksissa säilyttää ihmiskiintiöt. Eduskunta koostuu edelleen ihmisistä, koska tekoäly taipuu kaikkeen muuhun paitsi ei politiikkaan.
Älykkyyttä on montaa lajia kuten täälläkin mainittu. Muisti luonnollisesti helpottaa älykkyyttä resurssipohjalta. Siitä eteenpäin on tiedon soveltamista. Latentti estyminen on mielestäni mielenkiintoinen tekijä tiedon soveltamisen kannalta. Ja kun mukaan astuu kirosana luovuus, mutta hurjasti kausaalisen maailman kontekstissa oikeasti oivallettuna, ei löydettyinä neronleimauksina.
(anteeksi paperiajan ikävästi kolmiulotteinen lukutaso)
Tämä on varmaan myös tekoälyn kehittämisen kannalta kiintoisa, koska valokuvamuisti on jo defaulttina.
Insinööritermein nerous on signaaleja kohinassa.
Olen pitkään ajatellut, että saatan olla hieman keskivertoa kansalaista älykkäämpi. Opin ja hahmotan asioita nopeasti ja jotkin asiat, joiden parissa moni muu tuskailee, ovat minulle usein itsestäänselviä. Vaikka onkin mukavaa omata hyvät hoksottimet, tästä ominaisuudesta ei ole ollut minulle ainoastaan hyötyä. Opin lukemaan ja laskemaan jo nelivuotiaana, ja tästä syystä peruskoulun ensimmäiset luokat olivat erittäin tylsää aikaa lapselle, joka janosi uutta tietoa tai halusi päästä edes leikkimään tunnilla tavaamisen opettelun sijasta. Luullakseni tästä syystä en koskaan ”oppinut” olemaan koulussa, ja siinä mielessä opiskelu ei maistunut myöhemmälläkään iällä. Kehnon keskittymiskyvyn lisäksi kehitin jonkinlaisen kapinahengen tai auktoriteettivastaisuuden opettajien kanssa tingatessani. En mielestäni koskaan ollut mikään viisastelija tai tuonut kykyäni muuten esille, mutta silti joidenkin asioiden helppous ärsytti muita ja ajoittain minua kiusattiin. Tästä taas aiheutui myöhempään elämääni itsetunto-ongelmia.
Nykyään olen näiden ongelmien kanssa jo melko sinut, mutta aika ajoin ihmisten kanssa kommunikointi tuskastuttaa. En millään malttaisi tehdä asioita toisten tahtiin, enkä ollenkaan jaksa keskustella mielestäni joutavia. Loputon tiedonjanoni ei kuitenkaan fokusoidu riittävästi oppiakseni oikeasti vaikeita ja monimutkaisia asioita, vaan se jakaantuu monelle eri sektorille. Tiedän siis ”kaikesta” sopivan vähän ymmärtääkseni ongelmien olemassaolon mutta en omaa kykyä näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
En siis todellakaan ole mikään superyksilö, ja koen ettei näistä ominaisuuksista ole minulle elämässäni ollut konkreettista hyötyä - ehkä jopa päinvastoin. Ajaudun ryhmässä usein kantamaan vastuuta ja huolehtimaan muista. Auktoriteettivastaisuuteni vuoksi en halua myöskään itse nousta jalustalle, mutta otan yleensä vastaan palautteen muiden tekemistä virheistä - mahdollinen palkinto taas luonnollisesti jaetaan.
Olen ajatellut, että jos lapsena lahjakkuuttani olisi osattu jalostaa ja ohjata sitä oikeaan suuntaan, olisin saattanut menestyä elämässäni paremmin. Ei tässä nykyisessäkään sinänsä valittamista ole, mutta usein minulla on tunne, että ikäänkuin toiset saisivat kävellä suorassa, minun tulisi kulkea kyykyssä. (lopun analogia ’saattoi’ hieman ontua 
)
Ihan hyvä kaavio
Erityisesti tuo virikkeellinen ympäristö pistää silmään. Puhuttakoot nyt vaikka mummostani, joka oli selkeästi älykäs. Mutta jos pohditaan kokonaisuutta minkälaisessa ympäristössä hän eli niin ei hän koskaan päässyt selvittämään niin sanotusti täyttä potentiaaliaan. Raataminen maatalossa, kahdeksan lapsen kasvattaminen, ei mahdollisuutta opiskeluun jne. Kenties hän olisi voinut olla luova tai jopa nero, mutta sen selvittämiseen hän ei koskaan saanut mahdollisuutta ympäristön takia.
Ihan hauska lukea muiden näkemyksiä. Mietin vielä, että löytyyköhän täältä kohtalotovereita oman oppimiskokemuksen osalta, jota olen pohdiskellut aika paljonkin viime vuosina
Minulla on hyvä ystävä joka jakaa kanssasi samanlainen kohtalon. Olen monesti miettinyt, miten kauhea tuo tilanne hänellä onkaan. On riittävän älykäs “ymmärtääkseen maailmasta” vähän normaalia enemmän mutta ei riittävän älykäs hyötyäkseen tästä oikein millään tavalla. Tuntuu, että hän elää jatkuvassa kiirastulessa.
Esimerkiksi hän nauttii vapaa-ajallaan paljon tieteitä ja taiteita. Ja tämä tämä nautinto sitten pilaa jokaikisien scifi/tieteisleffan koska hän ei pääse yli siitä, mitenkä hollywood elokuvat eivät vastaa todellisuutta. Tai 2020 alkukesästä hän jo “ennusti” kuinka Suomen päättäjät tulevat väkisin jatkamaan erittäin tiukoilla korona rajoituksilla vain vallanhimon takia. Pidin häntä tässä vaiheessa vähän… kyseenalaisena. Tosielämä sitten tämän näytti todeksi, Krista Kiuru ihan vain omien ambitioitensa takia piti absurdit rajoituksen pitkään voimassa.
Älykkyydestä tuli mieleen tämä aamulla vastaan tullut TikTok video. 