Olen monesti pohtinut kumpi on huonompi vitsi: Inderesin tavoitehinnat vai mallisalkku.
Olen tullut siihen päätelmään, että Mallisalkku ei voi olla vitsi, koska sitä hoitaa kolmen kokeneen analyytikon raati. Arvostan suuresti heidän ammattitaitoaan analyytikkoina, mutta usko taitoihin sijoittajina meinaa hiipua. Kuuntelin Juhan ja Saulin podin, kiitos , ja päätelmäni herrojen keskustelusta on, että syyskuussa mallisalkku ostaa kassan tyhjäksi Helsingin pörssin halpoja osakkeita. (24) Maailman huonoin pörssi? | inderesPodi 164 | Inderes: Osakeanalyysit, mallisalkku, osakevertailu & aamukatsaus
Jos näin ei käy, ehdotan lokakuussa mallisalkulle uusia hoitajia Tsemppiä Juha, Sauli ja Atte.
[quote=“Rakennusteollisuus - keskellä kriisiä, post:64, topic:42732”]
Oulussa on paljon lestadiolaisia.
[/quote]Tämäkö ei kuitenkaan ole se L-Index?
Millä tätä mitataan
Näiden sentimenttien aistiminen on sijoittajalle tärkeä taito, ettei itse päädy liiaksi sentimenttien vietäväksi. Vuodet 2020 - 2021 olivat monelle uudemmalle sijoittajalle siitä hankalia, ettei heillä välttämättä ollut kehittynyt riittävän sofistikoitunutta näkemystä siitä, että mikä on normaalia ja mikä epänormaalia ja näin ollen yltiöpositiivinen tunnelma vei heidät täysin mukanaan. Vuoden 2020 lyhyen koronadipin jälkeen oli nähtävissä useita julkisia itsekehuja uusilta sijoittajilta siitä, miten hienoa oli että se oma pää kesti karhumarkkinan ja että nyt on latu auki seuraavaan pitkäkestoiseen nousumarkkinaan. Näiden laaja-alaisten sijoittajasentimenttien tulkinnan vaikeutta lisää se, että nämä ilmiöt voivat kestää vuosia ja ihmiselle on tyypillistä, että muiden esittämät voimakkaat tunteet vaikuttavat meihin vaikka kuinka yrittäisimme olla stoalaisia.
Nyt ensimmäistä aitoa laskumarkkinaa kokevilla sijoittajilla on yhtä iso, mutta päinvastainen riski antaa negatiivisen markkinasentin tarttua heihin liian vahvasti ja nähdä mörköjä kaikkialla, juuri kun osakkeiden hintatasot lupaavat korkeita tulevaisuuden tuottoja. Osa sijoittajista on paennut käteiseen, osa jäätynyt katsomaan salkun sulamista ja osa yrittänyt väsyneesti taistella pari vuotta jatkunutta karhumarkkinaa vastaan. Harva uskaltaa puhua positiivisesti noususta ja pörssin tuomista mahdollisuuksista. Se kuulostaa nyt erityisen hölmöltä, kun joka viikko tulee vastaan vain huonoja uutisia eikä mikään sijoituspäätös tunnu onnistuvan.
Mitä pitempään ja voimakkaammin laskumarkkina jatkuu, sen pelokkaampia ja hölmömpiä sijoituspäätöksiä ihmiset tyypillisesti tekevät. IT-kuplassa teknologiaosakeet ottivat turpaan niin kovaa, että kukaan uskottava taho ei sijoittanut koko sektoriin seuraavaan kymmeneen vuoteen. Minäkin olin aikoinaan yksi niistä, jotka naureskelivat että kuka hullu ostaa softaosakkeita, koska eihän niillä kukaan ole tehnyt rahaa tai tule ikinä tekemään rahaa, kun koodilla ei ole vallihautoja. Finanssikriisin jälkeen en ole erikoistilanteita lukuun ottamatta edes sylkenyt pankki- tai kiinteistösektorin osakkeiden suuntaan. Isojen tappioiden tai riskien näkyvien realisoitumisien jälkeen on hyvin luonnollista, että sijoittajasta tulee turhan pessimistinen, säikky ja pelokas eikä hän enää kykene näkemään nenän edessä olevia tuottomahdollisuuksia.
Sijoittajamassojen momentumia vastaan ei tietenkään kannata väkisin taistella. Jos kaikki haluavat myydä, niin kurssi laskee täysin fundamenteista riippumatta. Älyllisesti on kuitenkin tärkeää pyrkiä tunnistamaan, että mikä osa markkinalaskusta on sentimenttiä ja mikä perustuu tosiasioihin, jotta on sitten valmiina iskemään ne pelimerkit keskelle kun tuottopaikka avautuu. En osaa sanoa kuinka monta viikkoa, kuukautta tai vuotta nykyinen alakuloinen sijoittajasentimentti vielä jatkuu, mutta nykyisillä arvostuksilla ja näkymillä pitäisin hieman kummallisena, jos valistuneella sijoittajalla ei olisi lähtökohtaisesti varsin positiivinen pohjafiilis osakkeisiin sijoittamisesta. Erityisesti pitkään mörnivä sivuttaismarkkina olisi osakepoimijan kulta-aikaa, kun onnistuneiden osakepoimintojen kurssien noustessa liikaa olisi aina mahdollista helposti löytää uusia sijoituskohteita markkinoilta, mihin uudelleenallokoida pääomansa.
Pari vuotta sitten valiteltiin kovasti, että kasvu on kallista ja huippuyhtiöistä pitää maksaa P/E 50 -hintoja. No nyt kasvu on taas erittäin halpaa, mutta jengi pelkää pörssien lisäromahdusta niin, että ostellaan salkkuun jotain Fortumin tapaisia pystyyn kuolleita osinkokoneita. Kuinkahan paljon sitten mahtaakaan harmittaa seuraavassa härkämarkkinassa se 6% osinkotuotto, kun ne oikeasti kovat firmat ovat painaneet kolminumeroisen tuoton naapurin salkkuun? Nyt jos onnistuneesti saisi vielä jostain sijoituslainaa ja pystyisi poimimaan jotain voitollista kasvufirmaa edullisesti ja omistamaan sitä tämän heikon sentimentin yli, niin tiedossa olisi todennäköisesti aivan erinomaisia tuottoja salkkuun
Tähän voin hyvin samaistua. Itse sain käskyn tulla tarkistamaan äitini rahastot, kun ovat kuulemma pahasti tappiolla. Viime viikolla sitten kävin tarkistamassa ja ainoastaan yksi (NN suomi) oli -100€ miinuksella. Se oli kuulemma kuitenkin tosi huono juttu, kun aiemmin ollut monta sataa plussalla. Koitin siinä sitten jotain selittää 2v kriiseistä ja kusetusmarkkinoista, mutta kuuroille korville sekin meni
TradingView ei tuo mulle niin paljoa että voisin mitenkään perustella 230 taalaa vuodessa.
Investing.com näyttää toimivalta. Toki pitää hakata kaikki listat uusiksi, mutta menee yllättävän nopeasti kun tietokoneella tekee. Puhelimella olisi tuskaista. Mielestäni tickereiden lisäys tietokoneella vieläkin nopeampaa kuin TradingView:ssä. Ovat ottaneet jonkun ylimääräisen klikkauksen pois.
Ei TA:han samalla tasolla kuin TV, mutta ei mun käytöllä mitään hienouksia tarvitse.
Kyllä yksittäistapauksissa varmaan onkin positiivista vaikutusta talouteen, iso kuva on sitten asia erikseen, ja en ole nyt moralisoimassa listaamattomien yhtiöiden veroetuja käyttäviä, varsinkin kun itsekin olen hyötynyt niistä aika lailla vuosien saatossa, mutta en myöskään lähtisi vihjaamaan, että omista verohelpotuksistani hyötyisivät kaikki, kun sellainen väite ei mielestäni kestä tarkastelua ja kuulostaa liikaa trickle-down tyypiltä
Se, että onko koko listaamattomien yritysten osinkojärjestelmä ylipäätään reilu, on taas sitten asia erikseen.
Lienee selvä, että mikään ruoka ei varsinaisesti lihota vaan kalorit lihottavat. Mutta tässä uutisessa selitetään melko hyvin, miksi ihmiset paisuvat nykypäivänä vaikka kuinka yrittävät hallita painoaan. Syy saattaa piillä fruktoosissa eli hedelmäsokerissa.
Oletan tämän uutisen olevan saman kuin Aamulehdessä. Juttu on maksumuurin takana, mutta lyhyesti, oletteko koskaan miettineet, miksi tällain syksyisin, juuri ennen talven tuloa, nurkat pursuavat omenoista ja marjoista? Luonnossa mikään ei ole sattumaa ja tällekin on varmasti syynsä. On arvioitu, että hedelmissä ja marjoissa oleva fruktoosi edesauttaa rasvan kertymistä elimistöön ja lisää ruokahalun tunnetta. Tämän vuoksi esim karhut ahmivat marjoja kamalan määrä ennen talviunia.
Samanlainen selviytymismekanismi on myös ihmisellä, jonka vuoksi olemme saattaneet selvitä lukuisista talvista hengissä - syömällä syksyn antimia. Ongelma on siinä, että nykypäivänä sitä fruktoosia saa vähän joka paikasta jatkuvasti esim limsojen ja mehujen muodossa (vertaa, ennen vanhaan ihminen sai vain kerran vuodessa juuri ennen laihaa talvea fruktoosiannoksensa). Yksi omena tuskin sekoittaa kroppaa, mutta sellainen omenamehupullo vastaa varmaan sataa omenaa fruktoositason osalta. Kuvitelkaa jotain, joka vetää pullon “terveellistä” omenamehua joka päivä, hänhän on jatkuvassa “selviytymismoodissa”, jonka vuoksi rasva kertyy vyötärölle jatkuvasti tavallista herkemmin + koko ajan nälättää. Sitten siihen päälle sluibaillaan vielä päivittäisistä liikuntasuosituksista ja käydään mäkissä joka päivä.
Oli kyllä vähän laadukkaampi terveyssuutinen kuin perus iltaripulin klikkiuutinen. Mutta joo, taas yksi syy miksi pitäisi vain välttää ylimääräisiä sokereita.
Lisäys: luonto on siinäkin mielessä ovela, että kuvittelisi nyt jokaisen länsimaalaisen ihmisen olevan varustautuneen kunnon nälänhätään omalla vyötärö-pelastusrenkaallaan. Sen sijaan tämä on kääntynyt meitä vastaan ja lihavuus onkin varmaan yksi suurimmista sairauksien aiheuttajista/kuolemantapauksista/terveysriskeistä tällä hetkellä lännessä. Luonto löytää aina keinon tasapainotukseen.
Juodut kalorit vain ovat niin helppoja ja huomaamattomia. Tuon kun ottaa tavaksi niin sieltä tulee helposti yhden ruoan verran kaloreita mikäli pitkin päivää litkii
Onhan noista puhetta ollut, että sokeriöverit kertyvät herkästi vyötärölle. Kohtuus ja monipuolinen ruokavalio liene tältäkin osin optimaalinen
Tärkeitä huomioita ja pakko kommentoida, koska yksi intohimoisista harrastuksistani. Kaikki syömiseen ja ihmisen terveyteen liittyvät jutut siis.
Fruktoosi ei sinällään ole ongelma, vaan kuidut. Eli tarkalleen ottaen niiden puute. Karhun saamat hedelmäsokerit eivät haittaa, kun karhu saa kuituja riittävästi samalla.
Jos pitäisi aiheeseen liittyen valita yksi kirja/äänikirja, jota suositella niin se on tässä:
Liittyy toki paljon muuhunkin kuin sokeriin ja kuituihin, mutta tuon kirjan oppeja noudattamalla on erinomaiset mahdollisuudet elää paljon terveellisemmin. Olettaen siis, että ei näihin juttuihin ole kiinnittänyt huomiota. Huovinen ei ehkä suurelle yleisölle ole kovin tunnettu, mutta aivan maailman kärkeä näissä asioissa.
, ja päätelmäni herrojen keskustelusta on, että syyskuussa mallisalkku ostaa kassan tyhjäksi Helsingin pörssin halpoja osakkeita.
Tsemppiä Juha, Sauli ja Atte.
