Näiden sentimenttien aistiminen on sijoittajalle tärkeä taito, ettei itse päädy liiaksi sentimenttien vietäväksi. Vuodet 2020 - 2021 olivat monelle uudemmalle sijoittajalle siitä hankalia, ettei heillä välttämättä ollut kehittynyt riittävän sofistikoitunutta näkemystä siitä, että mikä on normaalia ja mikä epänormaalia ja näin ollen yltiöpositiivinen tunnelma vei heidät täysin mukanaan. Vuoden 2020 lyhyen koronadipin jälkeen oli nähtävissä useita julkisia itsekehuja uusilta sijoittajilta siitä, miten hienoa oli että se oma pää kesti karhumarkkinan ja että nyt on latu auki seuraavaan pitkäkestoiseen nousumarkkinaan. Näiden laaja-alaisten sijoittajasentimenttien tulkinnan vaikeutta lisää se, että nämä ilmiöt voivat kestää vuosia ja ihmiselle on tyypillistä, että muiden esittämät voimakkaat tunteet vaikuttavat meihin vaikka kuinka yrittäisimme olla stoalaisia.
Nyt ensimmäistä aitoa laskumarkkinaa kokevilla sijoittajilla on yhtä iso, mutta päinvastainen riski antaa negatiivisen markkinasentin tarttua heihin liian vahvasti ja nähdä mörköjä kaikkialla, juuri kun osakkeiden hintatasot lupaavat korkeita tulevaisuuden tuottoja. Osa sijoittajista on paennut käteiseen, osa jäätynyt katsomaan salkun sulamista ja osa yrittänyt väsyneesti taistella pari vuotta jatkunutta karhumarkkinaa vastaan. Harva uskaltaa puhua positiivisesti noususta ja pörssin tuomista mahdollisuuksista. Se kuulostaa nyt erityisen hölmöltä, kun joka viikko tulee vastaan vain huonoja uutisia eikä mikään sijoituspäätös tunnu onnistuvan.
Mitä pitempään ja voimakkaammin laskumarkkina jatkuu, sen pelokkaampia ja hölmömpiä sijoituspäätöksiä ihmiset tyypillisesti tekevät. IT-kuplassa teknologiaosakeet ottivat turpaan niin kovaa, että kukaan uskottava taho ei sijoittanut koko sektoriin seuraavaan kymmeneen vuoteen. Minäkin olin aikoinaan yksi niistä, jotka naureskelivat että kuka hullu ostaa softaosakkeita, koska eihän niillä kukaan ole tehnyt rahaa tai tule ikinä tekemään rahaa, kun koodilla ei ole vallihautoja. Finanssikriisin jälkeen en ole erikoistilanteita lukuun ottamatta edes sylkenyt pankki- tai kiinteistösektorin osakkeiden suuntaan. Isojen tappioiden tai riskien näkyvien realisoitumisien jälkeen on hyvin luonnollista, että sijoittajasta tulee turhan pessimistinen, säikky ja pelokas eikä hän enää kykene näkemään nenän edessä olevia tuottomahdollisuuksia.
Sijoittajamassojen momentumia vastaan ei tietenkään kannata väkisin taistella. Jos kaikki haluavat myydä, niin kurssi laskee täysin fundamenteista riippumatta. Älyllisesti on kuitenkin tärkeää pyrkiä tunnistamaan, että mikä osa markkinalaskusta on sentimenttiä ja mikä perustuu tosiasioihin, jotta on sitten valmiina iskemään ne pelimerkit keskelle kun tuottopaikka avautuu. En osaa sanoa kuinka monta viikkoa, kuukautta tai vuotta nykyinen alakuloinen sijoittajasentimentti vielä jatkuu, mutta nykyisillä arvostuksilla ja näkymillä pitäisin hieman kummallisena, jos valistuneella sijoittajalla ei olisi lähtökohtaisesti varsin positiivinen pohjafiilis osakkeisiin sijoittamisesta. Erityisesti pitkään mörnivä sivuttaismarkkina olisi osakepoimijan kulta-aikaa, kun onnistuneiden osakepoimintojen kurssien noustessa liikaa olisi aina mahdollista helposti löytää uusia sijoituskohteita markkinoilta, mihin uudelleenallokoida pääomansa.
Pari vuotta sitten valiteltiin kovasti, että kasvu on kallista ja huippuyhtiöistä pitää maksaa P/E 50 -hintoja. No nyt kasvu on taas erittäin halpaa, mutta jengi pelkää pörssien lisäromahdusta niin, että ostellaan salkkuun jotain Fortumin tapaisia pystyyn kuolleita osinkokoneita. Kuinkahan paljon sitten mahtaakaan harmittaa seuraavassa härkämarkkinassa se 6% osinkotuotto, kun ne oikeasti kovat firmat ovat painaneet kolminumeroisen tuoton naapurin salkkuun? Nyt jos onnistuneesti saisi vielä jostain sijoituslainaa ja pystyisi poimimaan jotain voitollista kasvufirmaa edullisesti ja omistamaan sitä tämän heikon sentimentin yli, niin tiedossa olisi todennäköisesti aivan erinomaisia tuottoja salkkuun 
