Mielenkiintoinen artikkeli.
Lasten muutettua pois ja puolison menehdyttyä Halmetoja on jäänyt suureen taloon aivan yksin. Kodista, jossa jälkikasvu varttui, on todennäköisesti luovuttava kohonneiden kustannusten vuoksi.
Tällä hetkellä osa kotitalouksista käyttää lyhennysvapaita ja toivoo, että korot kääntyvät laskuun ja tilanne tasaantuu, mutta siihen menee aikaa. Entä sitten, kun lyhennysvapaat on käytetty ja asunto voi olla pakko myydä? Koivumäki pohti.
Halmetoja työskenteli Stora Enson Sunilan sellutehtaalla 46 vuotta. Hänen oli tarkoitus työskennellä siellä eläkeikään asti.
Marraskuussa koittavat eläkepäivät. Halmetoja ei tarkkaan tiedä, kuinka suuri eläke hänelle on kertynyt. Se ei kuitenkaan tule verojen jälkeen riittämään asumis- ja elämiskustannuksiin, hän epäilee.
Vaikka Halmetoja sai asuntolainaansa puolen vuoden lyhennysvapaan, hän ei usko, että saa säästettyä tarpeeksi rahaa lainakuluihin. Mitä sitten, jos rahat eivät riitä? Halmetoja ei tiedä.
Ikävä tilanne toki. Pari kysymystä tuli kuitenkin mieleen:
-Miksei 46v paperitehtaalla (todennäköisesti ihan kohtuupalkkaista työtä?) työskentelyn aikana ole kerrytetty säästöjä ja maksettu lainoja pois eläkkeen lähestyessä?
-Miten eläkkeen suuruus voi olla vielä epäselvää kun marraskuussa jäämässä eläkkeelle?
-Eikö suuresta omakotitalosta olisi jokatapauksessa viisasta muuttaa pienempään asuntoon kerta yksin asustelee? Ts. miksi asua isossa ja kalliissa omakotitalossa yksin?
-Olisiko lomauttamatta jättämisellä ollut mitään vaikutusta taloudelliseen tilanteeseen - siirtänyt ongelmaa vain muutamalla kuukaudella?
Toisaalta, eipä minunkaan vanhemmillani ole juuri mitään säästöjä omistusasuntoa lukuunottamatta, vaikka molemmat tehneet pitkän työuran hyväpalkkaisissa tehtävissä. Tätä hämmästelen - itseä ainakin stressaisi kovasti jos minkäänlaista puskuria eikä säästöjä olisi. Kummallista, että viimeiset 30v tehnyt hyväpalkkaista työtä, ja muutaman tuhannen euron ylimääräinen kulu ajaa miltei vararikkoon.