Inderesin kahvihuone (Osa 7)

Alkuvuosi 2023 oli kyllä hyvä omassa salkussa. Nyt kesän aikana, ja etenkin viimeisten viikkojen aikana, on tullut vahvasti semmonen fiilis, että kusetusmarkkinat on tehnyt uuden tulemisen. Toivottavasti ei ihan niin pahaksi mene kuin 2022, vaikka “pitäs” olla iloinen netto-ostaja :sweat_smile:

7 tykkäystä

Tasasen tylsä nousumarkkina.

21 tykkäystä

Hyvää Heinäkuun huomenta kaikille. Ensimmäisenä lomapäivänä (tai, no vasta maanantaina on, mutta kuka niitä laskee) aamukahvin kanssa selaillessani eteeni osui tällainen twiittiketju, joka laittoi ajattelemaan. Siinä on hyvin kuvattu, kuinka ääriliikkeiden vaikutusvalta, disinformaatio, salaliittoteoriat ovat yleistyneet viime vuosina erittäin paljon. Esimekkinä on käytetty kaikille tuttua MAGA liikettä ja kuinka yksi henkilö upposi siihen suohon.

Twiittiketjun keskeinen tarina ei kuitenkaan ole kyseisestä henkilöstä, vaan siitä, miten ääriainekset ovat saaneet paljon valtaa yhteiskunnissa läpi maailman. Kyse on siitä, että henkilöiden on ollut helpompi löytää samaa ajattelumallia olevia henkilöitä netin kautta kuin oikeassa elämässä. Tällaiset yhteisöt vahvistavat keskenään maailmankuvaansa ja verkostoituessaan siitä tulee jopa… öh, salonkikelpoista, kuten Yhdysvaltojen MAGA liike. Pienessä yhteisössä on vaikeampi olla ääriajattelun edustaja, kun sinua aletaan kohtelemaan sellaisena. Netissä ja palstoilla se onnistuu, kun kotona ja työpaikalla voi pitää sitä julkisivunaamiota naapureille.

Samaa on havaittavissa kaikissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Tietynlainen ajattelumalli, jossa ratsastetaan negatiivisuudella ja sillä keskeisellä ajatuksella, jossa “Joku vie minulta nyt jotakin, jonka olen ansainnut. Olen uhri”. Tästä lähtökohtaisesta uhrin asemassa olemisesta syntyy kateutta ja vihaa heitä kohtaan, jotka eivät ajattele täsmälleen samoin. Näen tätä myös Suomessa jopa julkisessa keskustelussa.

Ottakaa tekin myös kuppi kuumaa ja lukaiskaa läpi. :coffee: :open_book:

16 tykkäystä

Kyllä Nokia on ollut jäleen vaatimaton sijoituskohde, kun 12kk -23%…
Ja yhtiö on parantanut suorituskykyään kokoajan, ei jaksa käsittää

11 tykkäystä

Vähän vaihtelua kaupunkimaisemille, kun ollaan kavereiden kanssa saaristossa. On komeat maisemat ja hyvää seuraa, mutta kaverit valvoo neljään reippaina ja heräävät pirteänä kahdeksalta.:grimacing:

Se oli 20 vuotta sitten ok, mutta ei enää mulle. :grinning: Tänään varmaan iltaysiltä nukkumaan.

Sijoitusvarallisuuspäivitys, tsekkasin sen perjantaina ja oli 108k. Olen tyytyväinen.:slightly_smiling_face:

78 tykkäystä

Taas toistaiseksi oma nokia sijoitusstrategia tuntuu toimivan (se on elä osta Nokiaa ja jos ostat pidä aina stopit).

Tarkkaillaan… Silti.

14 tykkäystä

Sama strategia itselläni, paitsi ilman tuota loppua. Älä osta Nokiaa. Toiminut hyvin jo 20 vuotta.

16 tykkäystä

badam-tsshh

32 tykkäystä

Minun strategiaan kuului napsia eilen 3.5X -hintaista Nokiaa ja 2 vuoden päästä nähdään, mitä sijoitukselle kuuluu.

Saatan ihan hyvin olla väärässäkin, vaikka se onkin epätodennäköistä :stuck_out_tongue_winking_eye:.

Oikeaa elämää kommentoisin sen verran, että tämän aamun hyvä uutinen on, että työmyyränä tunnettu @Sijoittaja-alokas on päässyt tuulettumaan saaristoon :sailboat: :sun_with_face:. Toivottavasti hänelle tapahtuu kesäreissulla mukavia juttuja.

45 tykkäystä

Bidenin vierailusta Helsingin kaupungillekin aiheutui kuluja. IS:“Kivelän mukaan suurin kulu oli mellakka-aidan somistus, joka maksoi noin 15 000 euroa.”

Paljon halvemmalla olisi päässyt käyttämällä apulaispormestaria ja hänen harrastuspiiriläisiään aidan somistuksessa; maalarit olisivat tuoneet maalitkin mukanaan. Antamalla maalareiden itse päättää aiheet, niin samalla olisi selvinnyt NATOn todellinen kannatus Suomessa.
Näin aita olisi saanut hyvin paljon kansainvälistä huomiota, jopa Kreml olisi saattanut komentoida sitä. Nyt en ainakaan itse huomannut mitään somistusta.

17 tykkäystä

Tuo 108k on kyllä hieno siivu. :muscle:
Itellä vielä matkaa mutta mitäs aloitin koko homman vasta näin vanhana pieruna. Pari autolahjoitusta tässä elämän varrella ovat toki myös pienentäneet varallisuutta, mutta pikku hiljaa…:blush: (Asiaa auttais ”ihan vähän” kun jättäis hetken mielijohteet (= osakepoiminnat) pois). Salkkuni olisikin varmasti paljon paremmassa jamassa jos osakekauppaa käytäisiin edelleen yhtä kankeasti kuten vaikka 90-luvulla :grin:

16 tykkäystä

Huomenna pörssisähkö 6 senttiä miinuksella klo 15 jälkeen ja jo puolestapäivästä negatiivinen tuntitolkulla,melkoista.

13 tykkäystä

Onnittelut! Noilla summilla ei enää tuoda pelkkää hiekkaa pankin lattialle, vaan pääset jo pankkien private-puolen asiakkaaksi. Siellä sitten geelitukkainen siniseen pukuun sonnustautunut ns. sijoitusneuvoja (lue: myyjä) yrittää kaupata sinulle sijoitusratkaisun, josta sinä hyödyt eniten hän saa parhaat provikat.

Siinä kultakello ja laminaatilla päällystetyt vitivalkoiset hampaat vaan vilahtavat, kun Alokkaan kanssa on tehty varainhoitodiili maltillisilla 1,5% (lue: 1500€ / vuosi) eksklusiivilla private -puolen kuluilla. :slight_smile:

59 tykkäystä

Leikin vähän tekoälyllä ja tein itselleni uuden profiilikuvan. Hauskaa hommaa…

12 tykkäystä

Eikös se juuri napsahtanut maaginen 100k rajapyykki rikki, ja nyt jo pitkälti mennään toisella sadalla. Huippua!:+1:

4 tykkäystä

Olen tässä joutunut hoitamaan erään vanhan sukulaisen varoja ja vanhoja sopimuksia yms tutkimalla nähnyt, ettei 1.5% riitä alkuunkaan siihen, että rahat on ”pääomasuojatuissa” strukturoiduissa tuotteissa (joissa on tuottokatot, jottei liikaa joudu maksamaan myyntivoitoista veroja.

11 tykkäystä

Tuottosidonnaisella palkkiolla voidaan tosiaan vielä varmistaa se, ettei asiakas vahingossakaan pääsee vaurastumaan saatikka hyötymään aktiivisesta varainhoidosta, jos salkunhoitaja sattuu jyvän joskus löytämään.

12 tykkäystä

Luin tuossa yksi ilta pojille, ties kuinka monetta kertaa, sellaisen lyhyen lastensadun nimeltään Pikku prinssi. Se onkin lakonisen leikittelevän kieliasun, vastaan tulevien viisauksien sekä lapsenomaisen että napakan juonen vuoksi hauskimpia satukirjoja, mitä meiltä löytyy.

Kirja kertoo eräästä pienestä pojasta, pikku prinssistä, joka asuu omalla pienellä asteroidillaan yhdessä tuittupäisen mutta heiveröisen, kaksipiikkisen ruusun kanssa, josta hän on pitänyt aina hyvää huolta. Hän pitää huolta myös asteroidikiven kolmesta tulivuoresta, myöskin sammuneesta sellaisesta, sillä “koskaan ei voi tietää”. Jostain syystä prinssi kyllästyy olemaan tällä kotoplaneetallaan, jonka vuoksi hän lähtee kiertämään Linnunrataa päätyen aina Maahan asti, jossa hän törmää ensin käärmeeseen, sitten aavikkokettuun, lopulta kirjan kertojaan itse, joka on jäänyt jumiin Saharan automaahan hajonneella lentokoneellaan.

Lähdin sitten tylsyyttäni ja kutkuttavaa mielenkiintoani selvittämään, mikä tämän kirjan alkuperä oikein on. Kuten monet lastenkirjat perustuvatkin usein johonkin vanhaan ja klassiseen satuun, tämäkin kirja on uudelleentulkinta liittyen erääseen pienoisromaaniin Pikku prinssi, jonka on kirjoittanut 1943 ranskalainen kirjailija sekä lentäjä Antoine Marie Roger de Saint-Exupéry.

Siinä missä monet lastenkirjat pohjautuvat johonkin lapsille suunnattuun satuun, tämän Antoinen kirjoittaman Pikku prinssin on arveltu olevan sadun, jonka katsotaan sopivan kaikenikäisille tarjoten elämänfilosofiaa jokaiselle ihmiselle, vaikka kirja selkeästi onkin kirjoitettu lapsenmielisestä näkökulmasta, jossa kritisoidaan aikuisten maailmaa.

Antoine on saanut inspiraatiota kirjaan monesta lähteestä. Kirjan kertoja, joka on joutunut tekemään pakkolaskun Saharaan, paljastuu Antoineksi itse, joka on joutunut kokemaan samanlaisen onnettomuuden omassa elämässään, hänhän oli toiminut myös lentäjänä. Joulukuun kymmenes 1935 Antoine joutui tekemään pakkolaskun perämiehensä kanssa matkalentokoneellaan lähelle Wadu El Natrunin laaksoa oltuaan ensin ilmassa 19 tuntia ja 44 minuuttia. Alkoi 4 vuorokauden taistelu elämästä nestehukkaisina ja harhaisia, kunnes vastaan tullut beduiini löysi heidät.

Kirjassa esiintyvän viisauksia latelevan aavikkoketun Antoine luultavasti myös keksi omasta elämästään, sillä työskennellessään postilentäjänä Saharassa hän väitti törmänneensä siellä aavikkokettuun jonka hän olisi kesyttänyt. Ketun kirjassa lausuma viisaus »ainoastaan sydämellään näkee hyvin» lienee Antoinen ystävän kehittelemä lause, jonka viisaus olisi ollut inspiraationa ketun viisaudelle.

Prinssin kasvattaman kiukuttelevan ja suorastaan manipuloivan ruusun arvellaan symboloivan Antoinen temperamenttista vaimoa, Consuelo Suncin Sandoval de Gómezinia. Tämä ruusu vannoi Prinssille olevansa ainoa ruusu maailmankaikkeudessa, mutta Prinssin tullessa Maahan hän törmää sattumalta puutarhassa ruusupensaaseen, joka sisälsi tuhansia samanlaisia ruusuja. Tämän kohtauksen arvellaan kuvaavan Antoinen omaa uskottomuutta vaimoansa kohtaan. Tulivuorista koostuva pieni asteroidi, jossa Prinssi asuu, kuvaa Antoinen vaimon kotipaikkaa, “tulivuorten maata”, joka oli täynnä tulivuoria. Asteroidin mullassa lepäävien apinanleipäpuun siementen, jotka voivat kasvaessaan vallata koko planeetan, epäillään edustaneen uhkaavaa natsismia. Niin ikään kirjailija oli lainannut romaanissaan Pikku Prinssin viimeisiksi sanoiksi pikkuveljensä viimeisiä sanoja kuolinvuoteellaan, jotka kuvastivat ihmisen kehon olevan vain kuoren. “Älä huoli. Olen kunnossa. Sehän on minun kehoni.

Itse Prinssin esikuvasta ei olla päästy selvyyteen. Antoine tapasi elämässään useita läheistensä ihmisten poikalapsia, jotka on helppo linkittää Prinssiin. Jotkut epäilevät Prinssin kuvaavan Antoinea itseään. Hänellähän oli pienenä vaaleat sekä kiharat hiukset - niin kuin Pikku Prinssillä, jonka vuoksi hänen vanhempansa kutsuivatkin häntä Aurinkokuninkaaksi. Mutta 14. toukokuuta 1935 Antoine kirjoitti nähtävästi ensimmäisen kerran jostain pienikokoisesta prinssistä eräässä kirjoituksessa, joka kertoi hänen junamatkastaan Ranskasta Neuvostoliittoon toimiessaan erikoiskirjeenvaihtajana. Kolmannen luokan vaunussa oli joukko puolalaisperheitä käpertyneinä toisiinsa, ja niiden seassa ollut pieni poika oli kiinnittänyt Antoinen huomion…


Antoine de Saint-Exupéry syntyi 29.6.1900 Lyoniossa. Hän sai nuorena miehenä lentolupakirjan asepalveluksen aikana ja meinasi lähteä palvelemaan maatansa ilmavoimille, mutta läheisten ihmisten aiheuttamien paineiden vuoksi hätisti lentämisen mielestään ja alkoi tekemään toimistotyötä vaihtaen usein työpaikkaansa, saavuttamatta oikeastaan mitään suurempaa.

Muutama vuosi myöhemmin, 1926, hän alkoi taas lentää ja hänestä tulikin yksi kansainvälisen postilentämisen pioneereja - aikana, jolloin lentokoneet olivat hyvin alkeellisia. Antoine tokaisikin myöhemmällä iällään nykylentäjien olevan lähinnä kirjanpitäjiä kuin lentäjiä, sillä hänen uransa alkuaikoina lentokoneita lennettiin vaistojen eikä mittareiden avulla.

Hän alkoi lentäjäntyön ohella myös kirjoittamaan ja teki useita lehtikirjoituksia sekä kirjoja, kun hän työltään ennätti. Hän eteni aina lentokenttänsä päälliköksi asti, uuden työnantajan riveissä yksikönjohtajaksi ja hänen kirjansakin alkoivat saada palkintoja. Hänen kirjoitustyyliä luonnehti vahva humanistinen sanoma, jossa saatettiin pohtia yksilön ja yhteisön suhdetta. “Kulttuurini suuruus piileekin itse asiassa siinä, että sata kaivosmiestä kokee velvollisuudekseen vaarantaa henkensä pelastaakseen yhden elävältä hautautuneen. He pelastavat Ihmisen.” Sodasta Antoine ei juuri välittänyt kirjoittaa, ja jos kirjoitti, sodankuvaus jäi vain rakenteelliseksi koossapitäjäksi. Antoine ei myöskään langennut kirjoittaa mistään lentämiseen liittyvästä sankariromantiikasta tai muusta kliseestä, pikemminkin hän pyrki kuvaamaan sitä onnen tunnetta, mikä syntyy velvollisuuden täyttämisestä. Tämä huokuu erityisesti Pikku prinssissä. Antoine näki ihmiselämän lyhyenä, mutta maailman kauneuden ja ihmiselämän peruarvon pysyvänä. Eräässä teoksessa hän antoi oman, tyypillisen aforistisen, toteamuksen myös omaisuuden tavoitteluun: “Kun teemme työtä vain aineellisten arvojen vuoksi, rakennamme omaa vankilaamme". Naisen ja miehen maailmat Antoine näki täysin vastakkaisina. 11. huhtikuuta 1931 hän meni naimisiin Consuelon kanssa, josta Antoine siis sai idean kiukuttelevalle ruusulleen. Antoine jatkoi kirjoittamista sekä lentämistä toiseen maailmansotaan asti.

Saksan hyökättyä Ranskaan Antoine pakeni miehitystä Amerikkaan, mutta päätti lopulta osallistua taisteluun värväytymällä liittoutuneiden riviin ryhtyen sotilaslentäjäksi Välimerelle. 31. heinäkuuta 1944, Antoine päätti jo 44 vuoden iässä tehdä vielä yhden tiedustelulennon ennen sotilaslentojen lopettamista Lockheed P-38 Lightning -koneella. Lento olikin hänen viimeisensä, sillä hänen koneensa katosi merelle eikä koskaan palannut.

Koneen putoaminen keräsi joitain silminnäkijöitä ja eräs Luftwaffenissa palvellut, tuleva urheilutoimittaja Horst Rippert, myönsi ampuneensa samanlaisen Lockheed -koneen samana päivänä alas, jollaista Antoine oli ohjannut. “En nähnyt lentäjää, ja minun olisi ollut mahdotonta tietää oliko se Exupéry. Toivoin, ja toivon edelleen, ettei se ollut hän. Nuorena koulussa me kaikki luimme hänen kirjojaan. Me rakastimme niitä. Jos olisin tiennyt, en olisi avannut tulta. En kohti häntä!” Vasta 2004 viranomaiset vahvistivat, että Marseillen edustalta löytynyt Lockheedin hylky olisi ollut Antoinen. Samasta paikasta löytyi myös turman jälkeen Antoinelle kuulunut rannekoru sekä ranskalaiseen univormuun sonnustautunut ruumis, jota ei kuitenkaan kyetty tunnistamaan Antoineksi.

Kaikesta huolimatta koneen putoamissyyhyn ei olla saatu täyttä varmuutta. Myös itsemurhaa ollaan epäilty, sillä Antoinen tiedettiin kärsivän vakavasta masennuksesta.


Pikku prinssi on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista ja käännetyin ei-uskonnollinen kirja. Sitä onkin käännetty yli 300 eri kielelle sekä lukuisille murteille, ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa kappaletta. Samalla Pikku prinssi on Ranskan luetuin sekä käännetyin kirja, ja sitä myydään edelleen maailmalla joka vuosi yli miljoona kappaletta. Samoten 45 Eugenia -asteroidia kiertävä kuu, Petit-Prince, on saanut nimensä Pikku prinssin mukaan. Se on ensimmäinen maasta käsin löydetty asteroidia kiertävä kuu.

Ehkä tämän kirjoituksen tarkoitus oli Antoinen muiston kunnioituksen lisäksi toimia muistutuksena siitä, ettei masennus tai muu mielen sairaus ole millään muotoa esteenä saavuttaa elämässä jotain tai kykeneväisyyteen rohkeisiin saati sankarillisiin tekoihin. Tietenkin tämä antaa myös muistutuksen sille, ettei tärkeintä elämässä ole ylenpalttisten varallisuuksien kerryttäminen, vaan merkityksellisyys ja omien velvollisuuksien täyttäminen.

Aavikkokettu, sadusta Pikku prinssi.

57 tykkäystä

Oho.

Luulin että kuvailit tuota pienoisromaania. Loistava kirja. En tiennytkään että siitä on sovituksia.

Kirjaan pohjautuu myös tämä loistava laulu.

10 tykkäystä

Hämmästyikö muut tätä uutista? Rydmanin 28k osakesalkku olisi hallituksen ministereiden kolmanneksi suurin. Tuo siis vastaa ehkä kolmen kuukauden ministerin palkkaa. Kumminkin vallassa on oikeistolainen kapitalismimyönteinen hallitus ja suurin osa ministereistä on ollut jo vuosikausia kovapalkkaisessa kansanedustajan hommissa. Elin kuvitelmissa että keskiverto kokoomus/rkp-kansanedustajallakin olisi ainakin 100k osakesalkku.

72 tykkäystä