No, @Tomi_Valkeajarvi … olet jo ollut jonkun aikaa Inderesin hommissa ja tekemästäni haastattelusta on jo aikaa. Tosin koeaikaa on jäljellä ehkä, niin et uskalla kaikkea kertoa.
Miten olet viihtynyt Inderesillä ja mikä on sun roolisi yhteisötiimissä? 
Eipä tässä tarvii kaunistella asioita, kun voi ihan rehellisesti todeta, et on ollut ihan mielettömän siistiä ja oon nauttinu joka päivästä. 
Usein tuntuu, et ne asiat mitä pääsee tekemään on niin mielekkäitä, ettei ne edes tunnu työltä.
Mun vastuulle on toistaseks tullu mm. haastiksien tekemistä, videoiden ja podcastien editointia, tulosliven striimausta, sometusta (Twitter, Instagram, Facebook), info-meiliin vastailua, studioiden ja podikopin päivittelyä teknisestä ja visuaalisesta näkökulmasta jne. Lisäks myös täällä foorumilla oon koittanu aktivoitua ja jotain varmaan unohdin listata.
Olen kuullutkin niin Inderesin työntekijöiltä kuin myös foorumilaisilta sinusta kehuja. 
Eli hyvää työtä sinä teet. 
Ja olen heidän kanssaan samaa mieltä, ollaanhan lähes viikoittain useita kertoja yhteyksissä, niin hyvin sun kanssa asiat sujuvat.
Niin,
Mitäpä Vernerillä on työpöydällä, kun tulee lomalta? Politiikkaketjun moderointi pitäisi laskea ihmisoikeusrikokseksi.
Kiitos paljon, tämmöiset viestit lämmittää aina mieltä! 
Näin hienon yhteisön eteen haluaa kyllä yrittää tehdä parhaansa.
Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Ensi viikolla tulee sitten taas paljon kiinnostavia tuloksia. 
Tässä on @Jukka_Lepikko:lta mielenkiintoinen tviitti lauantai-iltaan:
Torstaina voi olla Foorumilla surupäivä (mulla Qt) ja perjantainakin, erityisesti mulla, koska Fortum, Optomed ja Scanfil.
Sanoisin tähän itse kolmen alle 10-vuotiaan lapsen isänä, että kyllä se vauva arki on raskainta, mitä olen elämässäni kokenut. Kaikki lapset täysin terveitä, mitä nyt jotain allergioita löytyy. Näihin rankkuus/helppous kokemuksiin vaikuttaa niin moni asia, että ei varmaan löydy mitään yhtä yksittäistä syytä löydy. Kokemukset ovat kuitenkin äärimmäisen subjektiivisia
Luettelen nyt kuitenkin joitakin asioita, mitkä näin jälkikäteen ajateltuna tekivät vauva-arjesta vaikeamman kuin olisi tarvinnut:
Kyllä tämä melkoinen reissu on ollut, mutta itsestäni olen oppinut uskomattoman paljon uutta lapsien avulla. Naurua on myös riittänyt lasten kanssa, ei tämä pelkkää keskiaikaista kidutusta ole ollut. Teinijuttuja odotellessa
Hirmuinen apu on jos on vähänkin auttajia lapsiarjessa!
Kyllä lapsiperhearkeen kuuluu myös modernimpaa kidutustakin.
Tämä on niin totta. Jos ilmaista apua ei löydy niin aina voi käyttää palkallista. Nykyään on olemassa aplikaatiota yms tähän tarkoitukseen. Löytää yhden hyvän luotto lastenvahdin niin elämänlaatu paranee kohisten.
Tämä juttu on julkaistu jo kesäkuussa, mutta edelleen lukaisemisen arvoinen juttu. Ei maksumuuria.
Kannattaa nukkua hyvin ja antaa itselle armoa. Alla oleva juttu koskee palautumisvelkaa ja jutun yhteydessä on 10 minuutin pätkä, jossa haastatellaan psykologi Liisa Puskalaa Työterveyslaitokselta ja Ilmarisen työkykyjohtamisen asiantuntijaa Annamari Mäki-Ullakkoa.
Puskalan mukaan työelämässä on palautumisvelkaa. Sitä syntyy, kun kuormitus on tauotonta ja työpäivän aikana pitää lainata energiaa vapaa-ajalta.
“Jos tällainen arkinen alipalautuminen jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen ja kestämätön arkimoodi jatkuu vuosia, niin se näkyy sitten äärimmillään työuupumusluvuissamme”, Puskala huomauttaa.
Tämä on niin henkilökohtaista!
Lapset on niin erilaisia ja niin me vanhemmatkin. Jos jotain olen oppinut, niin sen että uskon kaiken. Joku sanoo että on niin helppoa, uskon kyllä. Toisella ihan hullun rankkaa, sekin varmaan totta. Ei ole kiinni edes siitä montako niitä mukuloita on. Nää tilanteet vaihtelee vaan tosi paljon.
Mutta yhden asian haluan sanoa. On pidettävä huolta omasta jaksamisesta, revittävä se aika väkisin - se on vaan pakko löytää. Esim vartin lenkki, ei tarvitse olla suurta. Silloin on jotain mitä antaa taas.
EDIT: yksi on ja välillä oma jaksaminen ollut nollassa, välillä menee puoli vuotta ihan hyvin. Usein kun mietin itseäni, löydän korjattavaa ja homma alkaa taas toimia.
Lisävinkkejä “ruuhkavuosiin” vanhemmalta valtiomieheltä.
Tein / teimme itse näin. Molemmat vanhemmat pudotti työajan puoleen. Tiedän, kuulostaa mahdottomalta, mutta “downsiftailtiin” pienipalkkaisina hoitajina 50% työajalla, ja olemme edelleen elossa. Kun tulot putovat, putoaa myös veroprossa ja työmatkakulut. Tukia ei nostettu mistään. Eikä mennyt euroakaan päiväkotimaksuihin.
Asia jota emme ole katuneet on se, että meillä oli aikaa olla lasten kanssa. Rahaa ei ollut, mutta kuten totesin, hengissä ollaan. On klisee, että lapset kasvavat niin äkkiä. Tämä klisee on fakta! Hetki sitten katotiin Puuha Peteä ja syötiin rusinoita. Juuri tällä hetkellä (vanhempi) poika pohtii minkä koulutushaaran AUK olisi mieluisin kolmoskalja kädessään. Ja tuossa Puuhapeten ja AUK:n välissä ei mennyt kuin hetki.
Jokainen perhe tekee just niin kuin haluaa, mutta suosittelen pohtimaan näkökulmaani vakavasti 
Poeka lomilla. Toi iskälle luettavaa. Mielenkiintoista sellaista. Paljon tuttua, osasta aiheista ei mitään muistikuvaa. Omasta palvelusajasta on läjes 30 vuotta.
Rynkky pitäisi osata purkaa viidessä sekunissa ja kasata 15 sekunissa😲 Mä muistin, että se oli lähemmäs minuutin raja. Huh huh.
Ja tuosta Suomalaisen sotilaan ohjeistuksesta saisi kaalikeitto-terroristit ottaa mallia. Mitä saa tehdä ja mitä ei. Sanoohan sen nyt jokaisen sydän ja järkikin, mutta tuossa se on vielä kirjallisena.
(Ja jos joku kysyy mitä tuossa lasissa on, niin Jallua. Tällä kertaa *** tähden. Tosimiehet vetää *tähden. Taidan olla wanha)
Täysin samaa mieltä… Metsään mennään ja lujaa ja kohta ollaan löysät housuissa elvyttämässä.
Huh, meidän peleissä oli jo laatikon kansi niin tiukasti jumissa, että pelkästään siihen meni 5 sek kaapia se irti 
Ja lukkoa ei saanut pudottaa luistista, vaan se piti ottaa hartaalla tarkkuudella kätöseen ja laskea varovasti kankaan päälle 
Niin ja tietysti ennen purkua piti ensin lipas irti, kaksi latausliikettä ja yksi tyhjä laukaus ilmaan. Sekin vie pari sekuntia
Juurikin valinta on “minkä tähden”.
Monessa ammatissa ja työpaikassa vaan melko vaikeeta pudottaa työaika puoleen… ts. jonku muun tehtävä toinen puoli ja siihen voi olla esimiehen nihkeä palkata ketään tekijää…
Hoitoala tietty yks parhaista aloista työaikojen sopimiseen
Lapsikeskusteluun oma kokemus tiivistettynä:
Elämä pienen lapsen kanssa on raskaampaa kuin ennen ja elämää eletään lapsen ja perheen ehdoilla omien sijasta, mutta merkityksellisempää ja sisällöltään rikkaampaa.
En usko että yksin heräisin joka aamu katsomaan klo 6.30 teletappeja, mutta sekin on pieni hinta verrattuna siihen mitä lapsi on itselle antanut.
Sen verran positiivinen kokemus että saatetaanpa vielä hankkia toinenkin.
