Kysytäänpä vielä kerran parviälyltä mielipidettä omaan tilanteeseen. Tämän jälkeen en enää aiheesta kahvihuoneelle kirjoita.
Nyt siis pian 4kk mennyt uudessa työssä, ja kaipuu takaisin vanhaan työhön kasvaa päivä päivältä. Olin hiljattain yhteydessä entiseen kollegaan ja tuon aiemman esihenkilöni käytökseen oli nyt lähtöni jälkeen puututtu. Muutenkin konkretisoituu näin jälkikäteen tuo hyvän työpaikan menetys ja kaduttaa se, etten osannut arvostaa sitä kaikkea hyvää, vaan takerruin liikaa tuohon yhteen asiaan mikä mieltä painoi. Toki esihenkilö on iso osa työarkea, mutta silti olisi pitänyt nähdä koko kuva elämänlaadun kannalta.
Uudessa työssä en rehellisesti sanottuna viihdy ollenkaan. Työilmapiirissä ei mitään vikaa, mutta itse työ on jotenkin itselle todella epämieluisaa, eikä pienessä yrityksessä ole mahdollisuuksia työnkuvaa muuttaa. Sen verran tämä asia nyt pyörii päässä, että pakko tehdä joku päätös, ja lähteä pysymään siinä. Vaihtoehdot ovat:
Vaihtoehto 1. Ottaa yhteyttä vanhaan työnantajaan, ja kysellä olisiko mahdollisuutta palata. Tässähän ei mitään menetä, vaikka hieman nöyrää se olisi.
Vaihtoehto 2. Koittaa alkaa heti katsella kokonaan uutta työtä. Tässä haasteena avoimien työpaikkojen vähyys.
Vaihtoehto 3. Pysyä nykyisessä vähintään ensi vuoden kesälomaan saakka, ja alkaa sitten katselemaan rauhassa uutta työtä. Keskittyä täysillä muihin asioihin elämässä ja kenties muuttaa uuteen asuntoon lähemmäs uutta työpaikkaa, jotta menneet unohtuisi helpommin.
Antaisihan se vähän tuuliviirimäisen kuvan, jos heti vaihtaisi takaisin tai johonkin uuteen. Ei ehkä paras ratkaisu CV:n kannalta. Ja olisi vähän ikävää nykyistä työnantajaa kohtaan. Työ on kuitenkin iso osa elämää ja kyllähän se syö elämänlaatua paljon, jos työ on pelkkää pakkopullaa joka päivä.
Silti en missään nimessä halua valittaa kun on töitä. Lähinnä omassa tapauksessa nämä ajatukset aiheuttaa se, kun on pitkälti itse tämän aiheuttanut. Näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni parempi on mieluisa työ ja huono esimies kuin toisinpäin. Menneisyydestä viisastuneena kirjoitan ajatuksia ylös ja kysyn näkökulmia muilta. Mikäli olisin ennen tuota irtisanoutumispäätöstä keskustellut kaikkien mahdollisten läheisten kanssa, ja kenties kysellyt mielipiteitä täältä/muilta foorumeilta, niin se oltaisiin saatu vältettyä, eikä nyt oltaisi tässä tilanteessa.
Joku näistä kolmesta vaihtoehdosta täytyy nyt valita ja pysyä sitten siinä. Pikkuhiljaa alkaa olla pakko päästä pois menneisyydestä ja jatkaa määrätietoisesti eteenpäin. Alkaa todella kyllästyttämään kun nämä samat kelat pyörii päässä päivittäin.
Uskoo ken tahtoo.
