T. Malinen. Siinä on hieman erilainen ekonomisti.
Onneksi en ole nähnyt häntä juurikaan siteerattavan sitten koronadipin. Kaverilla on nyt jotain miestä vahvempaa tavaraa putkessa.
Muistakaa olla siteeraamatta jatkossakin.
T. Malinen. Siinä on hieman erilainen ekonomisti.
Onneksi en ole nähnyt häntä juurikaan siteerattavan sitten koronadipin. Kaverilla on nyt jotain miestä vahvempaa tavaraa putkessa.
Muistakaa olla siteeraamatta jatkossakin.
Malinenhan on aidosti älykäs ihminen, mutta valitettavasti hulluus ja nerous viihtyvät molemmat usein samassa päässä. Kaikkein typerimmät ideat mitä olen elämäni aikana kuullut ovat lähes aina tulleet äärimmäisen fiksuilta ihmisiltä.
Englannin kielen taitoni on jäänyt jumiin sellaiseen ärsyttävään välitilaan, että ne lauseet mitä en ymmärrä, niin järkiään ei kääntäjästäkään ole niissä mitään apua. Ne mitkä kääntäjä kääntää ymmärrettävästi, ne ymmärrän itsekin. Saisi tekniikka vähän kehittyä, koska en ole varma kehitynkö itse tästä enää.
Jäin miettimään tätä.
En ollut ennen asiaa ihmeemmin pohtinut, mutta tuossa aiemmin mainostamassani kirjassa Älykkyysloukku - Miksi teemme tyhmiä virheitä ja miten tehdä parempia päätöksiä kuvataan tätä samaista asiaa tosi mielenkiintoisesti. Muistaakseni siellä juuri näitä Newtonin epätieteellisempiä ajatuksiakin pyöriteltiin ja esimerkkeinä käytettiin myös monia muita menestyneitä asiantuntijoita, jotka syystä tai toisesta hurahtivat kaiken maailman epämääräisyyksiin.
Olisiko ongelma enemmänkin länsimaisessa älykkyyden määritelmässä, joka tuntuu korostavan sellaisia kognitiivisia testitilanteessa todennettavia kykyjä kuin sanallinen ymmärrys, hahmottaminen, looginen päättely, muisti jne? En ole näiden testien asiantuntija, mutta varmaan suuntaa tuo kuvailuni antaa.
Tai olisiko ongelma siinä, että korostetaan älykkyyden merkitystä, vaikka tärkeämpää olisikin keskittyä viisauteen? Määritellään se vaikka kykynä käyttää tietoa, ymmärrystä ja oivallusta hyödyllisellä ja harkitulla tavalla elämän eri tilanteissa.
David Robsonin ansiokkaan toimitustyön johtopäätös oli, että kuka tahansa voi elää mielekkäämpää ja hyvinvoivempaa elämää harjoittamalla viisasta päättelyä ja nöyrää ajattelua. Ehkä se vähentäisi näiden länsimaisella mittapuulla erityisen älykkäiksi luokiteltavien ihmisten lipsahtamista hulluuteen.
Ylipäätään ei ehkä kannata tavoitella tilannetta jossa olisi nimenomaan erityisen älykäs tai haaveilla poikkeuksellisesta älykkyydestä (ulkomuistista sanoisin, että tämä taitaa tosin olla varsin voimakkaasti geneettinen/synnynnäinen ominaisuus). Sen sijaan kannattaa haaveilla viisaudesta ja tehdä sen eteen töitä harjoittamalla viisasta ja nöyrää päättelyä/ajattelua. Uskoisin, että se saattaa jopa antaa parempia sijoitustuottoja.
Omalta osaltani sekä älykkyys että varmaan myös viisaan päättelyn harjoittelu on tainnut tosin mennä vähän päin persettä. Nimittäin sen verran on turskaa tehty Hesulissa viime vuosina.
Turha nuista varusteista hirveänä stressata, ihan perus jutut
-säädettävä panta ja hihna
-ruostumattomat ruoka ja vesikuppi
-siivous jutut vahinkoja varten
-harja ja kynsisakset
-hygienia jutut, shamppoo jne
-hyvä peti mihin mahtuu isonakin, helposti pestävä
Tärkeimmät jutut lähtee omistajasta
-turvallinen koti, pennulle vaaralliset esineet piiloon
-koiran sosiaalistaminen!
-totuttaminen kynsileikkuuseen,harjaamiseen (mahdollisesti hammasharjaus ym)
Koiralle ei huudeta eikä fyysistä rangaistusta pienissäkään määrin, omistajan pitää olla ovela ja leikkisä saadakseen koira tekemään haluamansa.
Kappas, oma salkku puhkonut viime torstaina ATH
Tuota hahmon ja henkilön määritelmää hämärtää että on(ko?) olemassa Juhani Tammisen, Jim Cramerin tai Paavo Väyrysen kaltaisia henkilöitä.
Hahmossa on jokin kuvajainen tai aistittava mielikuva minkä varaan kuva hänestä piirtyy. Aistittava vs jokin mitä joku oikeasti on.
Henkilöistä hahmoina puhuttaessa ollaan varmaan siinä nyanssikentällä että keskustelijoilla olisi suotavaa molemmilla olla käsitys mihin sanavalinnalla viitataan.
Jos esim. puhuu Leninistä hahmona tai henkilönä siinä on se havaittava varjo sedän mukana usein.
Määritelmät on hankalia, mutta ajattelisin älykkyyden kaalin “laskentatehoksi” ja viisauden siinä pyöriväksi “softaksi”. Älykäs ihminen kykenee oppimaan asioita nopeasti ja pyörittämään päättelyketjuja nopeammin. Viisas ihminen osaa tunnistaa omia vinoumia vähentäen niiden vaikutuksia, erottaa tunteita päätöksentekoprosessista, olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti, jne. Älykäs ja viisas pystyy tekemään tuon nopeasti.
Sitten on tietty käsitteitä, kuten tunneäly tai sosiaalinen äly, jotka on mun mielestä lähempänä ylemmän määritelmän viisautta.
Tuota “raakaa laskentatehoa” lienee helpointa mitata, koska se korreloi niim hyvin sen kanssa, miten hyvin pystyy pyörittämään 3-ulptteisia kappaleita päässään ymv. Ei tuo mittaus ja määritelmä mitään eksaltia tiedettä ole, mutta ymmärtääkseni siellä on aika vahva korrelaatio.
Kauppalehdessäkin juttu meemiosakkeiden paluusta. Kissa palaa twitteriin ja pelikaupan osake nousee raketinlailla vetäen muunmuassa Nokian ja Finnairit perässä. Ja valtavan määrän muita osakkeita. Kova voima reddit-sijoittajilla Uskoo ken tahtoo.
Kyllä, siksi kirjoitinkin etukäteen. Pudonnee minun ajoituksella vielä huomennakin, mutta sitä se on.
Edit: muistin tosin sen olevan huomenna.
Puhujasta riippuen älykkäänä ihmisenä tunnutaan pitävän kolmea erilaista ihmistyyppiä.
Näistä mikään ei kuitenkaan takaa sitä että ihminen tekee viisaita päätöksiä tai että ajatuksissa olisi ylipäätään järkeä. Älykkyys on ihmiselle suotu työkalu, jota on helppo käyttää väärin. Älykkäillä ihmisillä on vielä usein se ongelma, että harvoin löytyy vertaisia joiden kanssa sparrata, joten omalta ajattelulta puuttuu ulkopuolinen sitä haastava järjen ääni ja siksi on helppo ajatella itsensä sellaiseen solmuun mihin vähempi mieli ei edes pystyisi. Tätä näkee jatkuvasti kaikkialla yhteiskunnassa.
Pelkään aidosti vain kahdenlaisia ihmisiä: Ahkeria typeryksiä ja älykköjä ilman viisautta. Nämä ihmistyypit aiheuttavat lähes kaikki ihmiskunnan ongelmat
Kyllä, kognitio psykologisessa mielessä älykkyyden (intelligence) voi ajatella juuri maksimi laskentatehoksi. Ehkäpä tutkituin ja kiistattomin fakta koko psykologian tieteenalalla. Tosin myös usein väärin ymmärretty, koska jostain syystä todenäköisyydet ja tilastotiede ei monille juuri hahmotu.
Meinaatko että 200m siima hyrräkelalla menee helpommin sotkuun kuin metrin pätkä. Kyllä se niin taitaa olla.
koska tulee jenkkien CPI luvut? 50 merkkiäääääääääää
Hienosti kuvattu. Tästä syystä älykkäät ihmiset uskovat salaliittoteorioita todennäköisemmin. Älykkyys mahdollistaa monimutkaisempien teorioiden järkeilyn ja tälläisillä ihmisillä on helpommin uskomus ja kokemus siitä, että he ovat tajunneet jotain mitä muut eivät. Monesti myös ihan syystäkin.
Tässä kalenteri mistä voi tarkistaa lähes kaikki oleelliset aikamääreet talouteen liittyen:
Kysytäänpä vielä kerran parviälyltä mielipidettä omaan tilanteeseen. Tämän jälkeen en enää aiheesta kahvihuoneelle kirjoita.
Nyt siis pian 4kk mennyt uudessa työssä, ja kaipuu takaisin vanhaan työhön kasvaa päivä päivältä. Olin hiljattain yhteydessä entiseen kollegaan ja tuon aiemman esihenkilöni käytökseen oli nyt lähtöni jälkeen puututtu. Muutenkin konkretisoituu näin jälkikäteen tuo hyvän työpaikan menetys ja kaduttaa se, etten osannut arvostaa sitä kaikkea hyvää, vaan takerruin liikaa tuohon yhteen asiaan mikä mieltä painoi. Toki esihenkilö on iso osa työarkea, mutta silti olisi pitänyt nähdä koko kuva elämänlaadun kannalta.
Uudessa työssä en rehellisesti sanottuna viihdy ollenkaan. Työilmapiirissä ei mitään vikaa, mutta itse työ on jotenkin itselle todella epämieluisaa, eikä pienessä yrityksessä ole mahdollisuuksia työnkuvaa muuttaa. Sen verran tämä asia nyt pyörii päässä, että pakko tehdä joku päätös, ja lähteä pysymään siinä. Vaihtoehdot ovat:
Vaihtoehto 1. Ottaa yhteyttä vanhaan työnantajaan, ja kysellä olisiko mahdollisuutta palata. Tässähän ei mitään menetä, vaikka hieman nöyrää se olisi.
Vaihtoehto 2. Koittaa alkaa heti katsella kokonaan uutta työtä. Tässä haasteena avoimien työpaikkojen vähyys.
Vaihtoehto 3. Pysyä nykyisessä vähintään ensi vuoden kesälomaan saakka, ja alkaa sitten katselemaan rauhassa uutta työtä. Keskittyä täysillä muihin asioihin elämässä ja kenties muuttaa uuteen asuntoon lähemmäs uutta työpaikkaa, jotta menneet unohtuisi helpommin.
Antaisihan se vähän tuuliviirimäisen kuvan, jos heti vaihtaisi takaisin tai johonkin uuteen. Ei ehkä paras ratkaisu CV:n kannalta. Ja olisi vähän ikävää nykyistä työnantajaa kohtaan. Työ on kuitenkin iso osa elämää ja kyllähän se syö elämänlaatua paljon, jos työ on pelkkää pakkopullaa joka päivä.
Silti en missään nimessä halua valittaa kun on töitä. Lähinnä omassa tapauksessa nämä ajatukset aiheuttaa se, kun on pitkälti itse tämän aiheuttanut. Näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni parempi on mieluisa työ ja huono esimies kuin toisinpäin. Menneisyydestä viisastuneena kirjoitan ajatuksia ylös ja kysyn näkökulmia muilta. Mikäli olisin ennen tuota irtisanoutumispäätöstä keskustellut kaikkien mahdollisten läheisten kanssa, ja kenties kysellyt mielipiteitä täältä/muilta foorumeilta, niin se oltaisiin saatu vältettyä, eikä nyt oltaisi tässä tilanteessa.
Joku näistä kolmesta vaihtoehdosta täytyy nyt valita ja pysyä sitten siinä. Pikkuhiljaa alkaa olla pakko päästä pois menneisyydestä ja jatkaa määrätietoisesti eteenpäin. Alkaa todella kyllästyttämään kun nämä samat kelat pyörii päässä päivittäin.
Vaihtoehto 1.
Siellä ilmeisesti on ‘siivottu’ ja mahdollisesti/toivottavasti tajuttu lähtösi syy. Mitä sulla on menetettävää? Nöyränä mutta nöyristelemättä lähtisin uutta rakentamaan.
Vaihtoehto 1 voisi tulla kyseeseen ainoastaan eri esimiehen alaisuudessa. Ei tuollainen tyyppi muutu todellisuudessa kuin hetkeksi huomautusten tai varoitusten jälkeen.
Joten 2 tai 3.
Euroviisujen taustakähinöistä lisää tietoa. Irlannin edustaja kertoo, että Israelin yleisradion edustaja oli kaksi kertaa yllyttänyt häntä väkivaltaan. Hollantihan sitten diskattiin, kun oli uhannut väkivallalla, vaikkei siihen ryhtynytkään. Mitähän Israelin yleisradio tällä riidanhaastolla ajatteli voittavansa? Säälipisteitä?