Kiitos vielä kaikille mukavasta suhtautumisesta haastatteluuni, se merkitsi paljon mulle, että siihen suhtauduttiin kivasti. 
Upea joululahja oli se, että @Mikko_Makinen suostuu haastateltavakseni. 
Joulu on useille meistä hyvin tärkeää aikaa jolloin vietämme aikaa rakkaittemme kanssa. Toki joillekin taas joulu ei ole niin tärkeää aikaa syystä taikka toisesta.
Joulu voi olla hyvin raskasta aikaa monille… erityisesti heille, jotka eivät haluaisi viettää jouluaan yksin, mutta ovat silti yksin. Monille ihmiselle tämä joulun aika korostaa myös surua, jos läheinen on poistunut keskuudesta ja muutenkin joulu voi syystä taikka toisesta ahdistaa.
Jos sinulla on raskasta olla niin hae apua. Se on rohkea, joka pyytää apua ja itsensä auttaminen ei ole itsekästä, jos autat itseäsi niin voit paremmin ja se on iloksi muillekin.
Nuorten numero on tässä:
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa[ 09 2525 0111](tel:09 2525 0111). Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Jos sinulla on raskasta olla tai muuten koet yksinäisyyttä, niin olen Foorumilla ja laita privaviestiä, jos kaipaat juttuseuraa tai kuuntelijaa. Vietän jouluani läheisten kanssa ja priorisoin heihin, mutta käyn täällä Foorumilla aina välillä mahdollisuuksien mukaan.
Toivon voimia kaikille niille erityisesti, joilla on nyt vaikeaa! 
Lopuksi toivotan vielä tälle upealle foorumiyhteisölle upeaa joulua, tehdään toistemme joulusta mahdollisimman mukava!
Tämä herkistää aina:
Varpunen jouluaamuna (ruots. Sparven om julmorgonen) on Zacharias Topeliuksen runo vuodelta 1859. Sen on suomentanut Konrad Alexis Hougberg (myöh. Waaranen). Runossa kajastaa Topeliuksen oma suru: hänen poikansa Rafael kuoli vain vuoden ikäisenä[1] runon kirjoittamista edeltäneen vuoden keväänä.[2]
(lapsikuoron kanssa ei voi ikinä hävitä )