Inderesin kahvihuone (Osa 8)

On vuosi 2045. Sauli ”Sulo” Vilen on myynyt koko Inderes positionsa markkinoille, ostanut koko summalla Sampoa ja Nordeaa ja muuttanut Englannin maaseudulle kokopäiväiseksi lukutoukaksi. Kaikki Suomen pörssiyritykset ovat luopuneet kasvuhaaveista ruotsalaisten ostaessa pois kansainväliseen kasvuun pyrkivät yritykset ja jäljelle jääneet mörnijät ovat tyytyneet jakamaan kaiken ylimääräisen pääomansa pois runsaina osinkoina omistajille. Ainoa poikkeus tähän on Talenom, jonka kansainvälisen kasvun onnistumista Juha “Jymy” Kinnunen odottaa edelleen Sotkamossa Suomen mestaruus palkintoihin hautautuneena.

Kovinkaan erilainen ei ole tunnelma Inderesin yhtiökokouksessa, jota ei vieläkään järjestetä säästösyistä fyysisesti. Nuoren ruotsalaisen analyytikon kyseenalaistaessa mallisalkun keskittymisen 100 % osinkoja jakavan Nokian ympärille hallituksen puheenjohtaja, entinen Nokia-analyytikko Mikael ”Miksu” Rautanen jyrähtää: ”Nokia on kolmen euron lappu ja osinko on sijoittajan palkka!”. Kommentti saa paljon tykkäyksiä ja hurraa huutoja yhtiökokouksen chatissa. Ruotsalainen radikaali on hiljennetty. Entistä Inderesin mainospoikaa Verneri ”Osinko” Pulkkista ei yhtiökokouksessa nähdä, sillä hän on keskittynyt hiomaan osinkoraamattunsa 13. painosta julkaisukuntoon.

Mysteerinen limusiini pysähtyy Thomas “Prodigy” Westerholmin vierelle sateisena iltana New Yorkin Park Avenuella. Limusiini on tyhjä, mutta kuljettaja kehottaa Thomasta nimellä nousemaan kyytiin. Häkeltynyt Thomas ei osaa sanoa ei vaan nousee limusiiniin, joka kuljettaa hänet takaisin financial districtiin korkeaan tornitaloon, jossa hän ei ole ikinä ollut. Hänet ohjataan hienoon toimistoon, jonka oven hän avaa hitaasti.

”Mitä ihmettä toimistossa istuu aivan elävä 115-vuotias George Soros!” Thomas ajattelee miltein ääneen.

Soros kättelee Thomaksen kanssa, ohjaa tämän istumaan ja aloittaa pitkän monologinsa: ”En enää sijoita Itä-Eurooppaan. Itä-Eurooppa on vapaan markkinatalouden ja onnistuneen korruption kitkennän avulla tullut liian kehittyneeksi ja noussut jo ohi läntisen Europan elintason. Suomi taas sen sijaan on mielenkiintoinen sijoituskohde sen alikehittyneiden finanssimarkkinoiden takia.”

”Suomi!” ajattelee Thomas. Hän ei ole ajatellutkaan entistä kotimaataan sen jälkeen, kun hän lähti Yhdysvaltoihin progressiivisen verotuksen kiristyttyä hänen kaltaiselleen finanssisektorin ylisuorittajalle liikaa.

”Uskon refleksiivisyysteorian pohjalta, että maksimaalinen pessimismi on vihdoin saavutettu. Tiedätkö sellaista yritystä, jonka avulla voisin hyötyä Suomen markkinoiden kehittymisestä vapaaseen ja omistaja-arvoa luovaan suuntaan?”

”Inderes!” huudahtaa Thomas. Ennen kuin Thomas on ehtinyt tarkentaa näkemystään, Soros on avannut 1980-luvulta peräisin olevan Bloomberg terminalinsa ja ottanut Inderesin tunnusluvut esille.

“Vad i helvete har de där gamla utdelningsälskande gubbarna gjort med mitt vackra företag” tuhahtaa Thomas katsottuaan tunnuslukuja.

”Mitä sanoit?” Soros kysyy innokkaasti.

”Olin töissä tuossa firmassa ennen kuin sen johto boomeroitui ja ryhtyi liian varovaisiksi” Thomas vastaa. ”Pystyisin muuttamaan yhtiön suunnan, jos vain saisin nurkattua haltuuni ainakin 10 % yhtiön osakekannasta.”

”That’s the kind of talk I like to hear” myhäilee Soros ja esittää Thomakselle yhtiökumppanuutta.

Ilman erillistä harkintaa Thomas tarttuu tarjoukseen ja matka finanssimaailman korkeimmalle huipulle voi alkaa.

79 tykkäystä

“Tuuhan Immo lukemaan @Midnight_Rendezvous :in verbaalista revittelyä!” No nyt on saatu upea visionääri revittelemään tyylikkäästi miten Suomesta tulee finanssimarkkinoiden Kainalniemi :smiling_face_with_three_hearts:"

25 tykkäystä

Kiitos Mauri näiden vanhojen haavojen avaamisesta! Täällä toinen Martela-hurjastelija vm. 2016 :rofl:

image

48 tykkäystä

Juu täällä bingo. “Kurssilasku tarjoaa ostopaikan”

Mutta tämäkin tuli vastaan eilen Orthexin kanssa. Mietin mikä toi myyntipallura tuolla oikein on, bugi tms., kunnes muistin/tajusin että olin tyhjentänyt Orthexin minipossan pojan salkusta, koska halusin yhdenvertaistaa salkun veikan kanssa. Tämä sattui, pienen tumman pilven teki muuten iloiseen päivään. Miksi pitää mennä klikkaileen niitä “ostot/myynnit” nappeja.

30 tykkäystä

Minusta foorumin taso on oikein hyvä. Ainakin seuraamissani yhtiöketjuissa turhaa kohtuullisen vähän, jotka helppo ohittaa. Mutta käyttäjän blokkaus -toiminto olisi kyllä hyvä lisä tähän, vai liekö sellainen onkin, mutten ole löytänyt :face_with_monocle:

6 tykkäystä

Tässä on ohje:

Piilotetun profiilin blokkaus:

4 tykkäystä

"Työ kannattaa sen tekijöille kovin eri tavoin Suomessa 2020-luvulla. Woltin perustajien satumainen varallisuus on hankittu rakentamalla määrätietoisesti Suomeen kahden tason työmarkkinoita.

Yhtiön ruokaläheteistä valtaosa on muualta Suomeen muuttaneita, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa yhteiskunnassa. He tekevät työtään ilman työsuhteeseen kuuluvaa perusturvaa, kuten lakisääteistä palkkaa ja työaikoja, vuosilomia tai palkallista sairauslomaa."

“Ehkä me yhteiskuntana suljemme silmämme epäeettiseltä toiminnalta, koska sen tekijät maksavat niin paljon veroja.”

HS:n lyhyehkö juttu tulokuninkuuden varjopuolesta.

15 tykkäystä

Ei siinä ole muuta ekslusiivisuutta kuin riittävästi pinkkaa. Jos on sitä pinkkaa niin on varainhoito hoidettu niin että tämmöisiin pääsee mukaan.

Tämän kokoisten läjien kanssa myyjä joutuu aina vähän antamaan alennusta. Tällä kertaa se oli kyllä mielestäni aika iso, joka vähän viittaa siihen että myyjän mielestä eilinen kurssi oli vielä mallia turhan korkea.

Markkina kiltisti antaa piensijoittajille samaan hintaan heti perään, joten ei tämän pitäisi olla ikävää jos firma maistuu muuten. Ellei sitten kaivele että onko 30 euroakin liikaa tästä?

Ahtisaarten show

Torstai 3. helmikuuta 1994, Tampereen Tohloppi. Martti Ahtisaari istuu Kakkosen TV-studion ahtaassa takahuoneessa puolisonsa Eevan, toisen kierroksen vastuksensa Elisabeth Rehnin ja tämän miehen Oven sekä useiden toimittajien kanssa. Seremoniamestareina toimivat vilkkaat kolmekymppiset kaverukset Timo Koivusalo ja Joel Hallikainen, joiden aluksi ruotsinlaivalla lanseeraamasta parisuhdevisailusta on edeltävien parin vuoden aikana tullut lama-Suomen jättimenestys, sinkauttaen samalla Hallikaisen maan iskelmätaivaan tähdeksi.

Politiikan ulkopuolelta, täysin puskista tullut Ahtisaari on edellisvuonna peitonnut demareiden esivaalissa puolueen Grand Old Manin Kalevi Sorsan ja edennyt varsinaisissa vaaleissa ylipainoirvailuista huolimatta toiselle kierrokselle yhdessä vaalien suuryllättäjän Elisabeth Rehnin kanssa. Jos joku olisi pari vuotta aiemmin puhunut heistä presidentinvaalien kärkikaksikkona, hänet olisi passitettu oikopäätä pehmustettuun huoneeseen. Vaaleista piti tulla armottomien vihamiesten Sorsan ja Paavo Väyrysen lopullinen välienselvittely.

Toisen kierroksen parissa viikossa on ollut enemmän sähköä kuin missään aiemmassa presidentinvaalissa sitten vuoden 1956. Gallupit povaavat äärimmäisen tiukkaa kisaa. Ensimmäistä kertaa käsillä on suora kansanvaali ilman valitsijamiesten välikäsiä. TV-väittelyitä, liki ympäripyöreitä päiviä pitkin maata, loanheittoakin taustatiimeiltä. Ja lopulta kulminaatiopiste vain kolme päivää ennen vaalisunnuntaita täällä Kakkosen studiolla, monin tavoin kummallisia ja yllätyksellisiä vaaleja symboloiden parisuhdevisailussa. Vielä 30 vuotta myöhemmin tultaisiin kiistelemään, oliko tämä puhtaasti ohjelmantekijöiden idea, vai ajoiko myös Ahtisaaren kampanja ajatusta läpi. Ahtisaaren suurimpana vahvuutena on pidetty kansanomaisen konstailematonta tapaa klaarata tilanteet kansan parissa; pelisilmää, joka pohjautuu jo Oulun seminaarin opettajakoulutuksen päiviltä.

Hermoja raastavissa rauhanneuvottelupöydissä elämäntyönsä tehnyt Ahtisaari istuu kihelmöivän ja kaoottisen tilanteen keskellä leppoisana kuten aina. Hermostunut juontajakaksikko on kaikin tavoin vannottanut toisilleen, että kielten on oltava keskellä suita eikä kumpaakaan ehdokasta tule suosia toisen kustannuksella. Artistivieraan himoitun paikan on napannut hyvämaineinen muusikko Tauski Peltonen. Aloittaja arvotaan, Ahtisaaret asettuvat paikoilleen vastakkaisille puolille studiota.

Ensimmäinen kysymys on Eevalle. Koivusalo haluaa tietää, mitä tärkeää esinettä hän on pitänyt mukanaan perheen reissatessa Martin työn perässä ympäri maailmaa. Eevan vastaus on puinen joulukuusen koriste. Hallikainen pyytää saada kutsua Marttia Maraksi, tuntuu hänestä luontevalta. Mara aloittaa naljailemalla kuulokkeista pauhaavan musiikin volyymista ja arvaa sitten esineen väärin. Leikki pääsee käyntiin; Mara ei juuri kotitöitä tee mutta sentään tiskaa ja kuorii perunoita. Mara luottaa Eevan kykyihin käynnistää auto apukaapeleilla. Maralta luonnistuu itseironia: Eeva saa kuulemma ystävällisen jämäkällä äänellä ohjeistaa häntä vihannesten syömisestä ja roskien viemisestä. Pariskunnan poikkeuksellinen kemia ja yhteys välittyy etäisyydenkin päästä, tunnelma on kuin suoraan kotien kahvipöydistä; ei pönötystä, ei laskelmoinnin tuntua.

Eevan tulee valita eri aihealueista yksi, ja pääsee nimeämään Maran bravuuriksi keittiössä karjalanpaistin. Mara ei tätä hoksaa, vaan ehdottelee lihapullia ja aamiaista yleisesti. Hallikainen vinkkaa menetetyistä alueista. Parin sekunnin hiljaisuus ja sitten spontaanisti: ”Ai peijoona, miten voi karjalaispoika unohtaa että tekee aivan erinomaista karjalanpaistia!”

Lopuksi Mara saa vielä tehtäväksi tehdä karjalanpiirakan, jonka Eevan pitäisi sitten tunnistaa kahden muun joukosta. Mara voisi rypytyksen tehdä istualtaankin, mutta pyytää päästä seisomaan, varmaan ihan käytännön syistä. Samalla pianisti Risto Hiltunen tapailee Karjalan kunnaita. Hetkessä on symboliikkaa ja televisio visuaalinen väline: Karjalan evakko Ahtisaari tekee seisaallaan kunniaa juurilleen, jotka ovat suurelle joukolle kansaa vielä hyvin omakohtainen asia. Eeva tunnistaa Maran piirakan, pariskunta voittaa kisailun ja Marasta tulee presidentti. Tulevina vuosikymmeninä mistä tahansa presidenttiehdokkaiden viihdeohjelmaesiintymisistä puhuttaessa tultaisiin nostamaan tämä lähetys esiin, mutta se alkuperäinen Tuttu Juttu ei ole toistettavissa. Ratkaisiko se vaalit? – Mahdoton sanoa, mutta Ahtisaarten esiintyminen uudenlaisessa tilanteessa oli mestarillinen ja varmasti käänsi monien kannat, myös juontaja Hallikaisen.

Huomenna Mara siunataan haudan lepoon valtiollisin menoin. Historiankirjoissa presidentti ja nobelisti, perheelle isä ja aviomies, monien muistoissa ahkerasti maata kiertänyt kansan mies. Ai peijoona mikä elämä!

108 tykkäystä

Miten se likviditeettiä parantaa jos suuromistaja myy blokkikaupalla toiselle “suuromistajalle”? Itse nään että likvideettiongelma ei kyllä tuolla poistu.

3 tykkäystä

Jos se uusi suuri omistaja on rahasto, niin eipä ne yleensä mitään osta ja pidä ikuisesti omistajia ole.

Telia on ollut kallis firma omistajana, mutta asiakkaana hain vähän rakebackia.

8 tykkäystä

Rahastot kyllä sen mitä itse tietää niin on pitkäjänteisiä omistajia. Tuskin kaikki pääomistajatkaan istuu hautaan asti possansa kanssa. En nää tässä juuri mitään eroa.

Eiköhän niitä ottajia ollut useampia. Yksi tavoite oli parantaa sitä likviditeettiä, ja 100M on aika paljon millekkään yksittäiselle ottajalle.

Seuraava omistajalista kenties kertoo jotain?

2 tykkäystä

Niin siitähän se selviää… Kuitenkin… mitä pienempiin yhtiöihin sijoitetaan, sitä pidempiaikainen omistajan on pakko olla, koska pienyhtiöiden osakkeiden alhainen vaihtuvuus ei anna mahdollisuuksia nopeisiin liikkeisiin suurilla määrillä. Tässä nyt kuitenkin on vaihtuvuutta normaalisti sen 200-400k päivässä… Mutta kyllä tuollaista määrää useampikin rahasto esimerkiksi hävittää pidemmän aikaan jos meinaa markkinalle syytää osakkeet jossain vaiheessa. Jännä nähdä kyllä kestä tulee omistaja… Itse veikkaan että menee yhteen osoitteeseen koko potti

1 tykkäys

Rahastot ovat pitkäjänteisiä, mutta rahastoihin sijoittavat ihmiset ovat usein eri maata. Minipaniikkeja on pörssissä aika usein, pakko myydä, ja rahastoilla on usein omat sääntönsä joita noudattaakseen pitää siirrellä rahaa eri osakkeisiin jos kurssit nousevat jne.

2 tykkäystä

Tämä on totta ja jos kurssi paljon elää niin rahaston koko ja omistuksen määrä monesti sanelee paljonko riskiä voi olla yhdessä osakkeessa… Voi joutua vähentämään ihan riskienhallinnan takia

Foorumin tasokeskustelusta itseä suht tuoreena jäsenenä jäi vähän vaivaamaan yksittäiset vaatimukset tason nostamisesta. Minusta Inderesin foorumi on kiitettävän siisti ja asiapitoinen, ja huumorikin on sallittua. Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi yhtiöiden viralliset ketjut eivät ole sopiva paikka mm. kurssiliikkeiden ihmettelyille, mutta pitäisikö siellä siis joidenkin mielestä kirjoittaa jotain pelkästään datan tukemia “hallitustason” esseitä? Pitäisikö olla vaan hiljaa ja kirjoittamatta mitään ellei siihen pysty? Oma näkemykseni on se, että foorumeilla roikkuminen ylipäätään on vähän vääränlaista ajankäyttöä jos riman noin korkealle asettaa odotusten suhteen.

Omaan työhöni kuuluu tekstin ja pitkienkin artikkelien tuotto ja jäisi kyllä keskusteluihin osallistuminen täysin, mikäli samaan pitäisi vielä pystyä tässä sijoitusharrastuksessa.

No, tämä on minun kaksisenttinen tästä teemasta. Toki jokainen saa olla toistakin mieltä.

45 tykkäystä

Kotimaahan ja ulkomaille meni Kempin potti. Toivottavasti likvideetti lisääntyy ja päälista kutsuu.

Moi 18–30 v sijoittajat pääkaupunkiseudulla!

Kaverini kirjoittaa tällä hetkellä opinnäytetyötä nuorten sijoituskäyttäytymisestä pääkaupunkiseudulla.

Olisi loistavaa, jos ehdit vastata muutamaan nopeaan kysymykseen, Kiitos!

4 tykkäystä