Aihe on ajatuksena kiinnostava ja hyvä purkaa palasiksi kurkistamalla laajemminkin Ekan kommentin ulottuvuuksiin. Disclaimerina luvassa on ennennäkemätöntä kahvihuone-tason ajatuksen virtaa, kurkistus toimitusjohtajan ajatuksiin. Kirjoitin näitä ensin vain itselleni muistiin ajatuksinani, koska tykkään kirjoittamisesta ja poikkeuksellisesti heräsin aamuyöllä virkeänä ajatusteni kanssa, mutta mikäpä estää näitä julkaisemasta työpäivän lomassa syntyneiden muutamien stilisointien jälkeen 
Indereshän on ollut aina pilalla. Aluksi kaikki oli oikeasti pilalla, kun ei ollut toimivaa liiketoimintamallia ja asiakkaita. Mutta sen jälkeen ensimmäisiä kertoja Inderes on alkanut olla ulkopuolisesti tarkasteltuna pilalla, kun toimitila muutettiin startup-Lauttasaaresta Ruoholahteen. Kovat faktatkin puhuivat puolestaan, kun perunakellariin nähden neliövuokra nousi 150 %. Pilalla oli Inderes myös Rautasen mielestä, kun uutta toimistoa sisustamaan palkattiin kaiken maailman suunnittelijoita. Ennen oli paremmin, kun Jennan kanssa suhattiin ekalla autollamme, sähkönsinisellä Peugeot 206:lla IKEAn ja toimiston väliä firman rahaa säästäen. Pilalle meni Peugeotkin, kun mökkireissulle matkatessa bensa-asemalle kääntyessä liian nopean jarrutuksen seurauksena rekka tölväisi perään. Ja viimeistään lopun alun merkkinä kolarin jälkeen auto vaihtui pölynimurista muotoiluinspiraation saaneeseen vanhaan punaiseen Audi TT:hen ensimmäisten osinkojen kilahdettua tilille hillotolppasymboliikaa alleviivaten. ”Ihana auto, se on kuin karkki”, totesi merkittävän pörssiyhtiöasiakkaamme aulahenkilö, kun uransa nousukiidon kiihdytysvaiheessa oleva Rautanen kaarsi pihaan uudet Hugo Bossit päällä. Inderes oli sen jälkeen pilalla, kun lähdimme tuhlaamaan rahaa kaiken maailman koodihommiin omaa alustaa rakentaessa, koska alkuunhan kaikki meni päin helvettiä varsinkin budjetin osalta. Inderes oli pilalla, kun lähdettiin tekemään amatöörivideoita, eikä enää kovaa kunnollista analyysiä ammattilaisille. Inderes oli pilalla, kun ostimme Punavuoresta jonkin videofirman, ja jos ei muuten niin siksi, että kovat faktat puhuu puolestaan siitä kuinka yritysostot keskimäärin epäonnistuu eikä meillä ollut edes kokemusta yritysostojen tekemisestä. Inderes on pilalla, koska suomalaiset yhtiöt eivät osaa kansainvälistyä. Painettu lehtikin on kertonut, että Inderes on pilalla ja kulta-aika ohi. Inderes on ollut läpi historian joka kerta pilalla myös silloin, kun kannattavuus on heikentynyt. Inderes on tällä hetkellä erityisen pilalla, koska yhtiöstä on tullut korporaatio ja päätöksenteko on monimutkaisempaa. Olemme pilalla myös siksi, että arkeamme ohjaava aidosti ketterä ja hajautettu päätöksentekomallimme ei ole sopiva listayhtiölle.
”Lopettakaa se startup-aikojen romantisointi, yhtiön pitää mennä eteenpäin”, kuului hallituksen kovasanainen läksytys toimitusjohtajalle vuonna 2017, kun hallituksen kokouksessa mussutin kuinka kaikki on pilalla ja ennen oli paremmin. Menneitä urotekojahan voi kunnioittaa jäämättä kuitenkaan menneisyyden vangiksi, mikä oli hallitukselta oivalluksena muistikirjaan kirjaamisen arvoinen ajatus.
Aika kultaa muistot, menneeseen voi jäädä lilluttelemaan ja tehtyjä valintoja harmittelemaan, jos ei ole ammattihallitusta repimässä toimitusjohtajaa ylös. Olen 10 vuotta kuullut, kuinka Inderes on pilalla, kun ei tämä ole enää se sama firma kuin silloin joskus. (Mainittakoon, että jokaista pilalla-kommenttia on tietysti vastannut ainakin 10 mahtavaa kehua ja kannustusta.) Mutta tämä kritiikki on kaikessa tarttuvuudessaan arvokasta ja tärkeää osata käsitellä, jotta ei omassa ajattelussaan sulje defenssien kautta sokeasti pois uusien näkökulmien avautumisen mahdollisuutta. Yhtiöllä pitää olla tiettyjä peruskiviä, joita se vaalii ja suojelee (arvot ja periaatteet) yli ajan, ja niissä Inderes ei saisi mennä pilalle ja palautteelle on oltava herkkä. Mutta monessa tekemisessä jatkuvan muutoksen ja uudistumisen, vanhasta irti päästämisen, niin kivuliaalta tai korporaatiolta kuin se välillä tuntuu, läpi käyminen on taas välttämätöntä. Toimitusjohtajan elämä on jatkuvien päänsisäisten ristiriitojen kanssa kamppailua.
Kasvu voi olla myös liian nopeaa, kuten Eka ehkä epäsuorasti ehkä antoi ymmärtää, ja niinhän se on, että syvemmät asiat pintakalvomaailman takana eivät aina pääse esittäytymään kovimmassa suoritushuumassa. Eniten huolissani tästä yhtiöistä olen ollut silloin vuonna 2020, kun kaikki taloudelliset tunnusluvut ampuivat katosta läpi, koska sisältä katsottuna kaikki meni enemmän tai vähemmän päin helvettiä.
Ostan tarinan muutaman yrittäjäkaveruksen venymisestä menestyksen siemenenä Inderesin alkuvuosina kun kasvoimme ehkä 15 henkeen, mutta laajemmassa perspektiivissä ja nykyisessä kontekstissa Inderesin glorifiointi muutaman ihmisen yli-inhimillisenä sankaruuskeissinä on räikeästi ylitseampuvaa. Analyysi on onnistuessaan julkisesti näyttävää maalien tekoa, jolloin siihen on luontaista tarttua sankariviitekehyksessä. Mutta yhä suurempi osa Inderesin tekemisestä on erilaista mahdollistavaa tekemistä, sijoittajille näkymätöntä, mutta pääomamarkkinan kokonaistarkastelussa arvokasta ja tärkeää työtä. Kukapa talon ulkopuolella saisi hatunsyöntilive -tasoisen inspiraation siitä, että joku täällä kehitti ohjelmiston, jolla pörssiyhtiön jokin sijoittajaviestinnän prosessi saatiin automatisoitua ja samalla nostettua viestinnän laatua, mutta meille 120 hengen tiimissä se on valtavan arvokasta ja ylpeyden aihe. Tai siitä, että mursimme yhtiökokousmarkkinan monopolin ja toimme asiakkaiden rakastaman ratkaisun markkinaan. Tai siitä, että neljässä vuodessa kaikille sijoittajille avoimia kvartaali-infoja pitävien pörssiyhtiöiden määrä on Suomessa yli tuplaantunut. Nämä analyysin ulkopuoliset asiat eivät ole fokuksen puutetta, ne ovat analyysin rinnalla koko yhtiön ytimessä olevan toiminta-ajatuksen edistämistä. Moni näistä olisi ollut mahdotonta tai ainakin vaikeampaa ilman listautumista. Henkilöstö, yhteisö, asiakkaat ja omistajat on nähtävä toisiinsa kytkeytyvänä vuorovaikutteisena kokonaisuutena. Viime vuosina tekemämme valtava panostus pörssiyhtiöasiakkaille kehitettäviin tuotteisiin (@Miikka_Laitila mainitseman koko yhtiön toimintamallin ytimessä olevan teknologiamoottorin uudelleenrakentamisen ohessa) ei pitäisi olla pois yhteisöltä ja resurssimielessä bisneksen kasvu on tarkoittanut lisäpanostuksia yhteisön palveluun, mutta mikäpä minä olen kiistämään jos jonkin aito kokemus on, että palvelu on heikentynyt. Yhteisö ei ole parin vuoden tarkastelulla kasvanut. Pitää katsoa peiliin ja etsiä syitä Nokian sarjatulosvaroittamisen turhautumisselityksiä syvemmältä.
Analyytikoista en ole huolissani, tiimissä on hyvä tasapaino kokemusta ja nuorempia kasvamassa. Nuoremmat analyytikkomme ovat menneet läpi seulasta, josta 2010 Rautanen ei olisi ikinä päässyt läpi. He kasvavat tiimin sisällä aivan eri kulmakertoimella kuin 2010 Vilén-Kinnunen-Rautanen, jotka opettelivat kaiken itse. Uusi analyytikkosukupolvi nousee Kempower-tason latauksella ja energialla.
Ylipäätään me founderitkin olemme ihan tavallisia ihmisiä. Teen työtäni täydellä sydämellä, mutta minullekin tämä on lopulta vain työtä. En ole ikinä sisäistänyt Ekan viittaamaa työ/elämä-tasapainon käsitettä, työ on minulle kiinteä osa kokonaisvaltaista elämää. Elämä 120 hengen kansainvälistyvän listayhtiön johtamisessa ei ole leppoisampaa hillotolppahengailua, kuin 30 hengen privaatin yhtiön johtaminen. Mutta ei tässä leppoisuutta olla oltu varsinaisesti tavoittelemassakaan ja hyvä elämä on tässäkin polussa ihan mahdollista, mitenkään työrytmiltään kevyempää ja vähemmän suoritushakuista elämäntyyliä väheksymättä. Listayhtiönkin toimarina voi edelleen todistetusti pitää 7 viikkoa vuodessa offline-lomaa ja perhe-elämäkin toimii, vaikka toisinaan pidempi aika vierähtää syvässä päädyssä yhtä sun toista keissiä vääntäen. Toimitusjohtajakin voi olla parempi työssään, kun välillä kytkeytyy täysin irti. Töissä ja sijoittajana voi olla hauskaa, vaikka Harvian osake ei olisi 60 eurossa.
Inderesinkin on joskus pakko kasvaa irti foundereistaan ja kasvattaa uuden sukupolven ammattilaisia sekä yhteisön jäseniä, jotta se voi jatkaa menestyksekästä elämäänsä ja työtään sijoittajatiedon demokratisoimiseksi, tästä vielä pitkälle tulevaisuuteen väistämätöntä konkurssia viivästyttäen. Meidän Inderesin ihmisten elämät kehittyy kullakin omia yllätyksiä täynnä olevia kulkureittejään, ja tämä yhtiö kehittyy taas omia kulkureittejään, nämä kaksi toinen toisiinsa yhdessä ajanhetkessä tiiviisti kytkeytyen, mutta lopulta yksilösankareista riippumatta, pörssiyhtiön statusta kasvun, uudistumisen ja kehityksen vipuvartena käyttäen. Nyt tuli sellainen lausemonsteri, että tähän on parempi lopettaa.
Kiitos Eka, Pohjolan nro 1, sekä muut keskustelijat, on hienoa päästä lukemaan erilaisia näkökulmia yhtiöstämme, pidetään yllä kunnioittavaa toisistamme välittävää keskustelua 