Tekoäly on oikea uhka tulevaisuudessa päätyessään rikollisten käyttöön,osaa siinä sitten pitää puolensa.
2 tykkäystä
Ehkä tässäkin olisi aika maalaisjärjelle. Jospa jokainen kassatäti tarkistaisi setelin siinä kohtaa kun “jonne” maksaa A4 printatulla lapulla tai kun vuosien setelinkäsittelyn jälkeen huomaa ihan itse setelin tuntuvan tai näyttävän erilaiselta kuin 99,99% muista seteleistä. Toki siinä voisi jäädä jokunen erittäin hyvä väärennys näkemättä mutta kuten yllä mainittu, Suomesta väärennöksiä löytyy verrattain vähän.
1 tykkäys
Teknisesti sen orjan nöyryys tai rehvakkuus ei ole relevantti, koska on instrumenttina rikkaiden puhelin toisilleen. Mutta sanomahan kääntyy yhtä hyvin Amor fati stoalaisuuden kuin carpe diem hedonismitulkinnan pointiksi ihan näkökulman mukaan. Kuten tatuointikelpoisen latinan kuuluukin.
3 tykkäystä
Nuo on täysin totta myös. Toki kun populaatio on iso, niin kun meillä on tarpeeksi menestyneitä itsedeluusion vallassa kekkuloivia ihmisiä niin on helppo ajatella sen olevan lähtökohta menestykseen, vaikka todennäköisesti grandioottisia käsityksiä omista kyvyistä omaavia ihmisiä lojuu paljon myös ojissa yms.
Nuo samat ominaisuudet jotka vievät ihmisiä hisisllä ylös vie heitä kyllä myös alas. On eri asia rakentaa menestystä kun pitää kiinni jo saavutetusti ja skaalata hommia siitä vielä ylöspäin, näin yleisesti puhuen.
Vai Pohjolan Määräaikainen? 
25 tykkäystä
Nämä Talebin prinsiipit ovat kyllä mainiot.
Olen vuosi vuodelta koittanut lipua enemmän ja enemmän samaan suuntaan. Nykyisin kun huomaan kiinnostuvani jostakin itselleni uudesta asiasta (ja kaltaiselleni uteliaalle ihmiselle tätä tapahtuu koko ajan) - vaikka venäläisistä agenteista, Lähi-idän asekaupasta, ahvenen kalastamisesta tai luovasta kirjoittamisesta - marssin kirjastoon. Tai itse asiassa yleensä menen kirjaston verkkosivuille ja varaan pari-kolme laadukkaimmaksi arvioitua teosta ko. aiheesta.
Kirja antaa useimmiten jäsennellyn, harkitun ja kokonaisvaltaisen kuvan haluamastani teemasta, eikä minun tarvitse kompuroida keskinkertaisten blogien ja puolihuolimattomien some-postausten juurakoihin, saati arvioida tutkimusartikkelien laatua.
Tällä minun varallisuus- ja tulotasolla ei voi kaikkia kiinnostavia kirjoja ostaa omaan hyllyyn, mutta parhaita kirjoja voi lainata kirjastosta uudelleen ja uudelleen. Jos minulla olisi Talebin optiomiljardit, niin takuulla rakentaisin itselleni oikein kunnon kirjaston. Ja aikanaan kun siirryn sekä oikeassa elämässä että täällä foorumilla tuonne vapaaherrojen keskuuteen, niin tuo 30 tuntia kirjan lukemista per viikko kuulostaa suorastaan kutkuttavalta tavalta nauttia elämästä.
Väitän, että kirjan lukemisen taito on supertaito, jonka merkitys vain kasvaa vuosi vuodelta. Luulen, että ne, jotka vielä kymmenen tai kahdenkymmenenkin vuoden päästä kykenevät lukemaan kirjoja, saavat jo pelkästään keskittymiskyvyn kehittymisen myötä hyvin merkittävää kilpailuetua (kuten me sijoittajat tapaamme sanoa) elämässään. Muista hyödyistä nyt puhumattakaan.
Todella hienosti sanoitettu. Tämä on myös minun kokemukseni ja näkemykseni.
Tekisi mieli tarttua tähän nöyryys-keskusteluun monestakin kulmasta, mutta ettei mene jo kirjoitettujen hienojen postien toistamiseksi, niin koitetaan ottaa uusi lähestymissuunta.
Yksi Yhdysvaltain “perustajaisistä” Benjamin Franklin on tunnettu myös filosofisista pohdinnoistaan.
Itse valtiopäivillä Franklin on usein vaitonainen ja ottaa kantaa keskusteluihin pääosin valmiiksi kirjoitettujen puheiden turvin, mutta puuttuessaan keskusteluun hän anoo kompromissia.
“Kun tehdään leveää pöytää eivätkä lankkujen reunat sovi yhteen, puuseppä leikkaa vähän molemmista ja tekee hyvän sauman”, hän perustelee erään kiivaan väittelyn aikana kesäkuussa.
Miten ihmeessä tämä liittyy kahvihuone-keskusteluun saati sijoittamiseen?
Franklinin on myöhemmin määritelty hyödyntäneen erityisesti sellaista menetelmää kuin älyllinen nöyryys.
“Sillä tarkoitetaan tietoisuutta oman tietämyksemme rajoituksista ja luontaista epävarmuutta omasta arviointikyvystämme, mikä pohjimmiltaan tarkoittaa oman vinoumiin liittyvän sokeuden sisäistämistä”, kirjoittaa David Robson kirjassaan Älykkyysloukku.
Älyllinen nöyryys on hyvin läheinen sukulainen viisaudelle ja eri tutkimuksissa älyllistä nöyryyttä ja viisasta päättelyä näytetään pitävän lähes samana asiana.
Älyllisestä nöyryydestä tai viisaasta päättelystä korkeat pisteet saaneiden on huomattu tarkastelevan tilanteita useammista näkökulmista, tekevän parempia päätöksiä ja olevan jopa terveempiä ja hyvinvoivempia.
Tämä on hyvä erottaa älykkyydestä (sellaisena kuin me sen olemme tottuneet länsimaissa ymmärtämään) ja asiantuntijuudesta.
“Havaitsemme kerta toisensa jälkeen, että älykkyys on vain vähäisesti yhteydessä viisaaseen päättelyyn - se selittää ehkä viisi prosenttia vaihtelusta, todennäköisesti vielä vähemmän, eikä missään nimessä ainakaan sitä enempää”, kertoi [viisauteen erikoistunut psykologian professori Igor] Grossmann.
No miten sitten tätä älyllistä nöyryyttä, viisasta päättelyä tai Franklinin moraalista algebraa voi hyödyntää sijoittamisessa? Se meitä täällä sijoitusfoorumilla taitaa kuitenkin melkein eniten kiinnostaa.
Jälleen ote Robsonin kirjasta:
Siinä [Franklinin moraalisessa algebrassa] paperiarkki jaettiin kahteen osaan, minkä jälkeen hyödyt ja haitat kirjattiin omille puolilleen hyvin paljon nykyaikaisen “hyödyt ja haitat” -listan tavoin. Sitten hän pohti tarkasti jokaista kohtaa ja antoi sille tärkeyden perusteella numeron: jos hyöty oli yhtä suuri kuin haitta, hän rasti molemmat kohdat pois listalta. “Tällä tavoin menetellen saan lopulta selville, mihin tasapaino asettuu, ja jos päivän tai kahden lisäpohdinnan jälkeen kummallekaan puolelle ei ilmaannu mitään tärkeää, teen päätöksen tasapainon perusteella.”
Tulipa suttuinen viesti, mutta olkoon se kuitenkin johdatus tähän aivan tolkuttoman hyvään kirjaan älykkyydestä, viisaudesta ja päätöksenteosta. Kaikki tietää Kahnemanit (rauha hänen sielulleen), Tverskyt ja Thalerit, mutta tämä kirja on aivan samaa laatutasoa sekä monin paikoin jopa mielenkiintoisempi ja käytännönläheisempi.
https://www.tuumakustannus.fi/David-Robson/Älykkyysloukku.html
39 tykkäystä
Sama. Enkä usko, että Anders yms. ovat edes tarkoittaneet näitä luettavan muuten kuin nojatuolissa istuen paperilehdestä viskilasi toisessa kädessä ja tohvelit jalassa 
3 tykkäystä
Voi että, on tuo on hienosti määritelty 
.
Hyvä oli myös KalleH:n Terve itsetunto, erityisesti kun tällä vilahtelee kaikkitietäviä ja ylimielisiä vivahteita aika monesta asiasta ihan viime aikoina, ikävä kyllä.
Ei niistä sen enempää kun tässä iässä niille osaa jo nauraa 
…
6 tykkäystä
Nyt opintovapaalla ollessani olen päässyt kirjojen lukemisen makuun taas (toki luen fiktiota ja fantasia enkä mitään älyllistä) niin pakko myöntää, ettei päivä voi alkaa paremmin kuin kääriytymällä Ralph Laurenin aamutakkiin tupla espresson kanssa ja lukea tunti kirjaa aamun hiljaisuudessa. Tässä on jotain hyvin maadoittavaa ja koko päivään saa täysin erilaisen rytmin. Varsinkin kun aivoja ei ole saturoinut älylaitedopamiinirypälepommilla heti herättyä.
Tämä onkin tapa jonka haluan viedä mukanani arkielämään kun töiden aika taas koittaa.
21 tykkäystä
Luuletko että jos näitä ei tarkistettaisi niin määrä ei räjähtäisi käsiin? Nyt vähän herätystä… Kumpi on tärkeämpää… Säästää purnaavan henkilön 5-20 sek päivästä vai se että täällä setelit on aitoja niin kauan kuin niitä käytetään.
Jos noin paljon ottaa päähän se että joku skannaa seteliä niin miksi et maksa kortilla tai vaikka google pay:llä? Kun olisi joku oikeakin asia purnattavaksi eikä tämmöinen jonka suorittaminen on ihan kaikkien edunmukaista.
5 tykkäystä
OST:n YTD kävi plussalla 0,07% 
Laskuvirhe pankissa!
10 tykkäystä
Niin, pörssikurssit vain laskee, joten selvä virhe on kyllä käynyt pankilla!
3 tykkäystä
Tämä on tietysti vähän vaarallista vastaväittelyä, kun en tiedä mitä nöyryydellä tässä tapauksessa tarkkaan ottaen tarkoitat, mutta jos sillä tarkoitetaan aiemmassa postissani kuvailtua älyllistä nöyryyttä, niin rohkenen olla kanssasi eri mieltä.
Mielestäni älyllisellä nöyryydellä on työelämässä aivan erityisen tärkeä paikka. Sen ansiosta kykenee lähestymään ongelmia useammista näkökulmista, rakentamaan käyttökelpoisempia skenaarioita, pitämään itsensä terveempänä, ratkomaan onnistuneemmin ihmisten välisiä konflikteja, onnistumaan neuvotteluissa jne.
Älyllinen nöyryys ei tarkoita tietenkään nöyristelyä (johon @KalleH saattoi tosiasiallisesti viitata). Nöyristely voisi olla vaikkapa oman osaamisen piilottelua, itsensä vähättelyä, mahdollisuuksien rajoissa olevien haasteiden välttelyä tai kyvyttömyyttä asettaa rajoja. Työelämässä nämä toimintatavat tuskin ovat juuri koskaan hyödyllisiä, ja todennäköisesti ne ovat henkiselle hyvinvoinnille usein jopa haitallisia.
Toisaalta jos nöyristelyn toisessa laidassa on ansioton egoilu, niin se ehkä kantaa työelämässä hieman pidemmälle - valitettavan usein jopa todella pitkälle - mutta tuskin tuo yksilö- tai yhteisötasolla täyttymystä muualle kuin kulissi-, titteli- ja raha-asioihin.
Osalle toki sekin riittää, mutta uskon, että ihmiselämässä (ja varmaan työelämässäkin) kukoistaminen ja syvän merkityksellisyyden kokeminen vaatii viisasta päättelyä ja älyllistä nöyryyttä, eikä niihin voi oikein päästä käsiksi jos liikaa nöyristelee tai egoilee.
Tähdätkäämme siis tässäkin kultaiseen keskitiehen. 
22 tykkäystä
Mitäs mitäs täällä mennään henkilökohtaisuuksiin. Missä kohtaa mainitsin, että minua ottaa päähän? Minua ei ota päähän sitten ei yhtään. Enkä mielestäni PURNAA vaan kunhan mietiskelin ääneen. Ihan vaan omasta mielenkiinnosta aloin miettimään kuinka paljon resursseja tähän kymppien tarkisteluun kuluu aikaa.
Muistaakseni tämmöinen jokaisen ryppyisen ja nuhjuisen setelin suoristelu ja tarkistelu ei ole ennen ollut tapana kaupoissa ei ainakaan silloin kun joskus itse opiskelijana olin kaupassa töissä. Tietääkseni silloinkaan ei ihmisten lompakot olleet täynnä väärennettyä rahaa.
Menehän vaikka ulos nauttimaan auringosta ja pois kahvihuoneesta jos kiukuttaa.
1 tykkäys
Väärennöksen mahdollistava teknologia on kehittynyt aikalailla nykypäivänä ja sen mukaan tulee mielestäni toimia. Mutta pistä laskelmasi toki sinne “yritysjohtoon” ja jää odottamaan vastausta.
Ja ulkoilemaan olenkin juuri lähdössä🌞
1 tykkäys
Pitäisi virtuaalinen kirjahylly rakentaa. Yksi vaihtoehto voisi olla digitaalinen valokuvakehys, jossa kuva vaihtuu. Siihen voisi laittaa kirjojen kansia kuviksi ja pyöritellä/kosketella laitetta saman efektin saamiseksi. 
Tämä siis sen takia, kun kirjoja lainataan toisilta ja kirjastosta tms.
1 tykkäys
Pitää paikkansa tuokin. Saatanpa laittaakin, saavat ainakin pienet naurut kahvihuoneessa nörtille.
Mukavaa ulkoilua! Jokainen päivä voi olla kevään viimeinen kaunis päivä 
1 tykkäys
Yleisesti jos henkilöt a) ja b) haluavat jonkin asian tai resurssin, voidaan ajatella että sen saa a) tai b) ansioituneesti. Ahneuden, itseluottamuksen, röyhkeyden ja jopa ylivertaisuusharhan jippo on, että se nostaa vaihtoehto c):n jossa toinen osapuoli luovuttaa tai jää telineisiin mahdollisuutta merkittävästi. Se ei ole kaikista reilua eikä oikeudenmukaista. Mutta se on oikea ilmiö. 
1 tykkäys
Aikoinaan Leppävaarassa ollut Maxi-Market pyysi tarjouksia videovalvontajärjestelmistä ja huomasivat tarjousten tultua sen maksavan paljon. Maxi Marketin johto päättikin laittaa kustannussyistä feikkikamera valvonnan. Aluksi myymälävarkaudet tipahtivat kunnolla, hetken päästä niiden määrä suorastaan räjähti kun epärehellinen poppoo huomasi ettei kameravalvonta toimi.
7 tykkäystä
Mitä noille valvontakameroiden kuville oikein tehdään? Ihminen on käynyt kuussa, mutta valvontakameroiden kuvista näkee laskea pikselit ja yhdestäkään naamasta ei saa vahingossakaan selvää. Huononnetaanko noita tarkoituksella julkistettaessa vai voivatko ne oikeasti olla noin surkeita 2024
18 tykkäystä
En osaa olla kanssasi eri mieltä. Tuo on mielestäni hyvin kiteytetty.
Vastakysymykseni ehkä onkin, että onko ahneus, (yli)itseluottamus, röyhkeys tai jopa ylivertaisuusharha sellaisia asioita, jotka lisäävät henkilön itsensä tai hänen ympäristönsä ja yhteisönsä hyvinvointia ja kukoistusta? Vai voisiko olla niin, että hienoinen irti rimpuilu näistä ominaisuuksista olisi eduksi sekä yhteisölle että yksilölle itselleen, olkoonkin, että se saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa johtajatitteli, suurempi palkka, maine ja kunnia jäisi saavuttamatta?
Minä en osaa tähän vastata, mutta olisi taipuvainen kallistumaan siihen suuntaan, että jos maailmassa olisi enemmän älyllistä nöyryyttä ja vähemmän ahneutta tai peräti röyhkeyttä, niin kokonaisvaikutus olisi positiivinen.
Ymmärrän, että ajatus on varsinkin 2020-luvun länsimaalaiselle idealistinen ja naiivi, mutta tällaisen voin tuosta Robsonin kirjasta vielä poimia:
Länsimaalaiset kuvailevat muita todennäköisemmin omia persoonallisuuden piirteitään ja saavutuksiaan, kun taas itäaasialaiset kuvaavat sen sijaan asemaansa yhteisössä. Tällainen vähemmän individualistinen, holistisempi tapa tarkastella ympärillä olevaa maailmaa on havaittavissa myös Intiassa, Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa.
Luulen, että useimmille meistä tekisi hyvää olla toisinaan vähän enemmän raimohelmisiä. Siis niitä raimohelmisiä, jotka syöttävät vielä avopaikasta ketjukaverille, joka sai sinetöidä voittomaalin ja ottaa suurimman kunnian itselleen. Ei niitä raimohelmisiä, jotka rikkovat jäähyennätyksiä.
9 tykkäystä