Nämä Talebin prinsiipit ovat kyllä mainiot.
Olen vuosi vuodelta koittanut lipua enemmän ja enemmän samaan suuntaan. Nykyisin kun huomaan kiinnostuvani jostakin itselleni uudesta asiasta (ja kaltaiselleni uteliaalle ihmiselle tätä tapahtuu koko ajan) - vaikka venäläisistä agenteista, Lähi-idän asekaupasta, ahvenen kalastamisesta tai luovasta kirjoittamisesta - marssin kirjastoon. Tai itse asiassa yleensä menen kirjaston verkkosivuille ja varaan pari-kolme laadukkaimmaksi arvioitua teosta ko. aiheesta.
Kirja antaa useimmiten jäsennellyn, harkitun ja kokonaisvaltaisen kuvan haluamastani teemasta, eikä minun tarvitse kompuroida keskinkertaisten blogien ja puolihuolimattomien some-postausten juurakoihin, saati arvioida tutkimusartikkelien laatua.
Tällä minun varallisuus- ja tulotasolla ei voi kaikkia kiinnostavia kirjoja ostaa omaan hyllyyn, mutta parhaita kirjoja voi lainata kirjastosta uudelleen ja uudelleen. Jos minulla olisi Talebin optiomiljardit, niin takuulla rakentaisin itselleni oikein kunnon kirjaston. Ja aikanaan kun siirryn sekä oikeassa elämässä että täällä foorumilla tuonne vapaaherrojen keskuuteen, niin tuo 30 tuntia kirjan lukemista per viikko kuulostaa suorastaan kutkuttavalta tavalta nauttia elämästä.
Väitän, että kirjan lukemisen taito on supertaito, jonka merkitys vain kasvaa vuosi vuodelta. Luulen, että ne, jotka vielä kymmenen tai kahdenkymmenenkin vuoden päästä kykenevät lukemaan kirjoja, saavat jo pelkästään keskittymiskyvyn kehittymisen myötä hyvin merkittävää kilpailuetua (kuten me sijoittajat tapaamme sanoa) elämässään. Muista hyödyistä nyt puhumattakaan.
Todella hienosti sanoitettu. Tämä on myös minun kokemukseni ja näkemykseni.
Tekisi mieli tarttua tähän nöyryys-keskusteluun monestakin kulmasta, mutta ettei mene jo kirjoitettujen hienojen postien toistamiseksi, niin koitetaan ottaa uusi lähestymissuunta.
Yksi Yhdysvaltain “perustajaisistä” Benjamin Franklin on tunnettu myös filosofisista pohdinnoistaan.
Itse valtiopäivillä Franklin on usein vaitonainen ja ottaa kantaa keskusteluihin pääosin valmiiksi kirjoitettujen puheiden turvin, mutta puuttuessaan keskusteluun hän anoo kompromissia.
“Kun tehdään leveää pöytää eivätkä lankkujen reunat sovi yhteen, puuseppä leikkaa vähän molemmista ja tekee hyvän sauman”, hän perustelee erään kiivaan väittelyn aikana kesäkuussa.
Miten ihmeessä tämä liittyy kahvihuone-keskusteluun saati sijoittamiseen?
Franklinin on myöhemmin määritelty hyödyntäneen erityisesti sellaista menetelmää kuin älyllinen nöyryys.
“Sillä tarkoitetaan tietoisuutta oman tietämyksemme rajoituksista ja luontaista epävarmuutta omasta arviointikyvystämme, mikä pohjimmiltaan tarkoittaa oman vinoumiin liittyvän sokeuden sisäistämistä”, kirjoittaa David Robson kirjassaan Älykkyysloukku.
Älyllinen nöyryys on hyvin läheinen sukulainen viisaudelle ja eri tutkimuksissa älyllistä nöyryyttä ja viisasta päättelyä näytetään pitävän lähes samana asiana.
Älyllisestä nöyryydestä tai viisaasta päättelystä korkeat pisteet saaneiden on huomattu tarkastelevan tilanteita useammista näkökulmista, tekevän parempia päätöksiä ja olevan jopa terveempiä ja hyvinvoivempia.
Tämä on hyvä erottaa älykkyydestä (sellaisena kuin me sen olemme tottuneet länsimaissa ymmärtämään) ja asiantuntijuudesta.
“Havaitsemme kerta toisensa jälkeen, että älykkyys on vain vähäisesti yhteydessä viisaaseen päättelyyn - se selittää ehkä viisi prosenttia vaihtelusta, todennäköisesti vielä vähemmän, eikä missään nimessä ainakaan sitä enempää”, kertoi [viisauteen erikoistunut psykologian professori Igor] Grossmann.
No miten sitten tätä älyllistä nöyryyttä, viisasta päättelyä tai Franklinin moraalista algebraa voi hyödyntää sijoittamisessa? Se meitä täällä sijoitusfoorumilla taitaa kuitenkin melkein eniten kiinnostaa.
Jälleen ote Robsonin kirjasta:
Siinä [Franklinin moraalisessa algebrassa] paperiarkki jaettiin kahteen osaan, minkä jälkeen hyödyt ja haitat kirjattiin omille puolilleen hyvin paljon nykyaikaisen “hyödyt ja haitat” -listan tavoin. Sitten hän pohti tarkasti jokaista kohtaa ja antoi sille tärkeyden perusteella numeron: jos hyöty oli yhtä suuri kuin haitta, hän rasti molemmat kohdat pois listalta. “Tällä tavoin menetellen saan lopulta selville, mihin tasapaino asettuu, ja jos päivän tai kahden lisäpohdinnan jälkeen kummallekaan puolelle ei ilmaannu mitään tärkeää, teen päätöksen tasapainon perusteella.”
Tulipa suttuinen viesti, mutta olkoon se kuitenkin johdatus tähän aivan tolkuttoman hyvään kirjaan älykkyydestä, viisaudesta ja päätöksenteosta. Kaikki tietää Kahnemanit (rauha hänen sielulleen), Tverskyt ja Thalerit, mutta tämä kirja on aivan samaa laatutasoa sekä monin paikoin jopa mielenkiintoisempi ja käytännönläheisempi.
https://www.tuumakustannus.fi/David-Robson/Älykkyysloukku.html
.
…