Kiitän @LakeBoodom. 
Alokas on treenannut neljänesvuosisadan koko ajan tavoitteellisesti ja voimahakuisesti… no nykyään vähemmän tavoitteellisemmin, mutta kovaa ja aika voimahakuisesti. Ei taukoja eikä muita liikunnallisia harrastuksia pahemmin, ehkä vähän olen treenannut lihasmassaakin, mutta sitäkin aika voimapuoli edellä. Minulla on luonnostaan kestävät paikat eikä varsinaisia loukkaantumisia ole ollut eikä se ole varsinaisesti välttämättä niin omaa ansiota, vaan geeneissä on tässä suhteessa käynyt tuuri. Toiset, jotka ovat treenanneet siistimmin ja varovaisemmin, niin ovat loukkaantuneet jostain pienestä - mä taas olen säätänyt ja kaikkea, mutta paikat ovat ehjiä edelleen… koputan puuta.
Voimastani en ole koskaan oikein hyötynyt; muutoissa varhaisteinit pystyvät olemaan raskaiden huonekalujen toisessa päässä ihan hyvin, sitten taas monissa hommissa tekniikat ovat kaiken A ja O, kuten hoitoammateissa. Toki aina voimaakin hiukan tarvitaan eikä se ole ikinä pahitteeksi. 
Kuten sanoin, niin toki hyvä on kaikilla olla vähän voimaakin, mutta ehkä esim. aerobinen kunto, venyvyys, motoriikka ja tietynlainen lihaskestävyys menevät tärkeydessään voiman edelle. Toisaalta sitä perinteistä voimaa tarvitaan niin vähän ainakin nykyihmisen arjessa, että uskon monilla liikuntaa harrastavilla olevan sitä tarpeeksi elämään ilman “kovia” saliliikkeitä, mikä ei poista sitä etteikö lihaksia olisi syytä vähän treenata jollain tapaa.
Toki jos on toimistotyöläinen, jonka ainoa liikunta on esim. kävely, niin suosittelen treenaamaan niitä lihaksiakin, koska on se vanhuksenakin sitten kivempi, kun selkä kestää ja jalat kantaa. Sekin pitää sanoa, että omia maksimivoimia enemmän arvostan sitä, jos on monipuolinen liikkuja eikä tällainen yksinkertainen yksipuolinen voimailija.
Kiitos vielä LB:lle haastiksesta!