Niinpä. Aina muistutetaan jenkkien olevan kalliimpia, mutta harvoin kerrotaan kunnolla miksi. Pelkästään EU:n käsittämättömän typerä kilpailulainsäädäntöporukka on peruste pienempiin tuloskertoimiin Euroopassa. Puhumattakaan kaikesta muusta sosialismista monissa EU-maissa, mukaan lukien Suomessa.
Tykkään yleensä mieluummin lukea kuin kuunnella. Lukeminen on nopeampaa ja myös omaksun siinä paremmin. Perjantai-iltaisin saunan jälkeen olen kuitenkin kuuntelupuolella. Haluan rentoutua ja päästä helpolla työviikon jälkeen. Perheen vetäydyttyä jo yöpuulle tähän liittyy myös valtaosa viikon alkoholin nauttimisestani.
Alkupalana kuuntelen Heikelän ja Koskelon 23 minuuttia, seurana yleensä tölkki 5,3% Karhu-olutta. Ennen perjantain jakso oli ilmainen, nykyään maksullinen. Ei haittaa, olen siirtynyt kuuntelemaan torstain ilmaisjakson. Sama kuin lukisi Suomen Kuvalehteä pari päivää ilmestymisen jälkeen. Kivan rouheaa ja anteeksipyytelemätöntä puhetta, kuitenkin asiallisuuden rajoissa.
Pääruokana on Iltalehden reilun tunnin mittainen Politiikan puskaradio, seurana yleensä tölkki 5,5% lonkeroa. Tämä on varmaan paras sekoitus viihdettä ja asiaa Suomen politiikasta internetissä. Kattaus vaihtelee. Suosikkikokoonpanoni on Lehtonen, Ristamäki ja Karvala. Nurmella on aina jotain sisäpiiritietoa, mutta pieni itseriittoisuus ajoittain häiritsee. Koskinen on perusjyrä. Harju on palkittu nuori toimittaja, mutta ehkä vielä pikkuisen kevyttä sarjaa tähän kattaukseen. Liski on kuin paavi, esiintyy harvoin mutta säväyttää.
Tämän jälkeen kaikki järki ja kohtuus puhuisi jo nukkumaanmenon puolesta. Ehei, edessä on vielä syntinen jälkiruoka, irstailun ultimaattinen finaali, Enbuske ja paparazzi Hörkkö, seurana 8 cl viskiä, tällä hetkellä Ardbegin kymmenvuotiasta. Hörkkö on kaikessa mahdollisessa erilainen kuin minä, mutta tämä vain viihdyttää. En muuten juuri lue viihdeuutisia, joten tässä saa vähän tuntumaa siihen mikä on julkkismaailmassa vähän niin kuin bubbling under.
Tämän jälkeen kävelen vielä hitaasti ympäriinsä ja mietin kuulemaani. Ehkä jotain tulee mieleen ja kirjoitan sen ylös. Yö on hiljainen, arjen murheet hetkeksi kaikonneet.
Piti ihan @Hades haastiksen jälkeen vilkaista tuota Fairfaxia.
Tykkään vanhan koulukunnan sijoittajakirjeestä kerran vuodesta. Siinä on kaikki mitä sijoittajan tarvitsee tietää ja oppia, mikäli bisnes ja sen vetäjät ovat luotettavia.
Pikavilkaisulla kelvollisen näköinen talo, maailmalla melko harvinaista tuo reilusti alle 100 yhdistetty kulusuhde vaikka ei vedäkään Iffille ja muille pohjoismaisille vertoja.
Mietin tätä itsekin jossain kohtaa. Sain hyvän neuvon, että Trading Viewillä oli erikseen mainittu jossain, että niitä saa käyttää.
Myös yliopistolla on ohjeistettu siten, että kun ”kirjoitat” jonkun kaavion uudestaan ja siinä on uusi grafiikka, sitä voi jo käyttää. Sitten lähdeviitteeksi, kenen teoriaan liittyy.
Itse olen sen verran ylisuorittaja, että tulee tehtyä itse omat graafit Excelillä ja alka nut tutustumaan PI Power Tooliinkin.
Pääsee loppujen lopuksi helpommalla, kun data on sitä mitä se on ja grafiikka on siitä eteenpäin sun.
Muitakin tapoja on käyttää grafiikkaa. Voisi kirjoittaa kokonaisen esitelmän tästäkin aiheesta.
Boldaus oma. Nythän nimenomaan myönnetään että kulma Ruotsiin menemisessä on ollut väärä ja yritysostojen myötä tapahtunut henkilövaihtuvuus yms yllätti johdon. Paikallisen kulttuurin yms. merkitystä vähäteltiin. Tämä virhe on siis kantapään kautta opittu ja musta aika järkevänoloinen syy, miksi Ruotsi on kussut niin kauan. Espanjaan (ja Italiaan) on otettu ihan erilainen lähestyminen ja strategia.
Musta ois aika hämmentävää jos Talenom ei tekisi virheitä tässä matkan varrella. Tärkeintä on että ne tunnistetaan, myönnetään ja otetaan opiksi. Edelleen, ei pitäisi olla mitään systemaattista syytä, minkä takia Talenom ei voisi onnistua tuossa isossa pelissään. Osakkeiden printtaaminen korkealla valuaatiollahan oli nimenomaan järkevää pääoman käyttöä. Tietysti investointien tuoton voi kyseenalaistaa, mutta tapa rahoittaa ne ostot oli erinomainen.
Osinkojen maksaminenhan nyt on ihan silkkaa typeryyttä. Sekään ei vain operatiivisen johdon käsissä ole. Suomalaisia kun ollaan niin tuo osinkotauti vaivaa kaikkia firmoja. Kempower sentään ei ole vielä tarttunut tähän tautiin mutta toisaalta tuoreehko listayhtiö…
Vuosi 2023 vs 2022
Liikevaihto +19,2%
Liikevoitto -47,9 %
Korolliset nettovelat +39,4 %
Likvidit varat -35,8 %
Osakekohtainen tulos -72,0 %
Tässä firmassa on aikalailla mennyt kaikki vihkoon viimeiset pari vuotta. Liikevaihdon kasvu ole lähelläkään 30%, kannattavuus vedetty pöntöstä, Tilijaska meni samojen pönttövesien mukana, Ruotsi mörnii, Espanjasta ei voi oikein sanoa mitään, velka kasvaa, osake määrä nousee, kassavirrat laskee… Ei tässä mistään yhdestä virheestä ole kyse.
Tuon osakkeen printtauksen voisi ymmärtää silloin -21 kupla aikoina ja jos osinkoa EI olisi maksettu. Nyt kairataan sijoittajia kakkoseen diluutiolla ja osinkoveroilla.
Eiköhän se Kempower rupea parin vuoden sisään maksaa myös osinkoa, kun on saatu markkinasta semmonen pieni % haltuun. Siinäkin voi käyttää sitä suomalaista tekosyytä, että “Pääomistaja tarvitsee kassavirtaa”.
Ostin Nvidiaa joulukuussa hintaan 497 $. Olisi pitänyt ostaa aikaisemmin, mutta tuntui aina niin kalliilta. Olen tyytyväinen 35 % tuottoon kuukaudessa. Yrityksen tulos monikertaistumassa ja AI jyllää. Shorttaajilla pitää olla hyvät hermot.
On kyllä näkynyt kaikenlaisia tilanteita nyt kun oman juuri 2v täyttäneen lisäksi näkee paljon ikätovereidenkin älylaitekäyttäytymistä. Kuntosalilla oli kerran joku 2-4v kaveri istumassa 1,5h tabletin äärellä huudattamassa videoita samalla kun äitinsä treenasi. Monelle älylaite näyttää kuuluvan myös ruokapöytään. Ilman sitä eivät suostu edes syömään rauhassa.
2-5h kestävää kyläilyreissuakaan ei pystytä olemaan ilman omia suosikkivideoita, vaikka muita lapsia olisi kavereina leikkimässä. Näissä huomaa sen, että lapsi on tottunut siihen, että kevyellä mekkalalla tai sievällä pyynnöllä ei saa älylaitetta, mutta kunnon raivoamisella sen saa käyttöön. Näin ollen lapsi tietää varsin hyvin mistä narusta kannattaa vetää.
Näissä olisi hyvä löytää se kuuluisa kultainen keskitie. Oma poika osaa laittaa tabletista Tidalin päälle ja täpätä omat lempibiisinsä päälle tanssimista varten. Hän ei saa huvikseen selailla tablettia, mutta musan ohjaamisen on oppinut kyllä hämmentävän nopeasti. Välillä laittaa kohteliaasti isinkin biisejä soimaan. Telkkarista katsellaan lastenohjelmia varmaan suositusten rajoissa, jonain päivinä ei ollenkaan. Iltaisin laittaa joskus itse iltalaulut soimaan.
Vanhemmuus on sellaista jatkuvaa uuden oppimista. Noista raivoamisen jälkeen älypuhelimen antamisista olen oppinut, että pitkiäkään taisteluita ei kannata hävitä tai häviää pian koko sodan. Juuri mikään ei olisi rasittavampaa kuin se, että lapsi oppii hänen tahtonsa menevän läpi, kunhan kinuaa ja huutaa tarvittavan määrän. Varsinkin joskus 1,5v tienoilla kumpikaan rintamalinja ei meinannut perääntyä mihinkään suuntaan. Poika ampui poterostaan sinnikkäästi välillä täsmäkuteja ja välillä sarjatulta sinne tänne. Isällä oli järeämmät aseet käytössä ja muutenkin kokemusta pattitilanteiden ratkaisemisesta. Joskus nekään ei auttanut, mutta viimeistään äidin ilmatuella poterosta ei jäänyt mitään jäljelle.
Ymmärrettävästikin esim yksinhuoltajat ilman ilmatukea valitsevat joskus sen helpomman (vaikkakin pitkällä tähtäimellä huonon/vaikean) ratkaisun. Tasapainotellaan oman pään pitämisen ja lapsen tahtoon taipumisen välillä. Seuraavaan taistoon voi riittää sitten enemmän sinnikkyyttä, molemmilla.
Itsellä ihan sama ongelma. Eilen sain ensimmäisen myyntini tehtyä, 104% voitolla. Ilon sijaan tunteena on morkkis ”Sinne meni rakkaani ”, ihan kuin olisi pitkästä avioliitosta eronnut äkkipikaisista syistä
Se on juuri näin. Kannustimien kanssa saa olla tarkkana. Yhtenä päivänä 1v tyttäreni kaatoi maidot pöydälle ja halusi ottaa rätin ja pyyhkiä sen. Tiedän että hän tykkää rätillä pyyhkimisestä, joten en sallinut tätä ettei saa kannustinta kaataa maitoa.