Todella hyvää settiä taas Markulta. Lukusuositus tälle.
Alla muutama poiminta johtopäätöksistä.
The range of annualized outcomes does narrow as the time horizon lengthens, but valuation changes still explain the vast majority of the remaining 40-year return variability. In addition, when we consider terminal wealth after compounding, the effect of valuation changes is very large. Our takeaway is that the stock market never really loses its voting machine property when considering long horizons meaningful for most investors (5 to 40 years in our tests).
The estimated real total return of the U.S. stock market (based on rolling yearly returns) in the absence of valuation changes between Apr-1952 and Jun-2023 is 5.64%, compared to the realized 6.79%. In general, the fair estimate of the real U.S. stock market return in the absence of valuation changes is closer to 5.5% than the often-cited 6.5% to 7%.
Overall, the fundamental return of the second half was only about 0.5 percentage points lower compared to the first half, which is a surprisingly small difference given the close to 1.5-fold difference in valuations. The market seems to have priced real fundamental returns efficiently.
it seems unlikely that there would be a constant average valuation towards which the CAPE would revert. Instead, if long-term valuations experience a gravitational pull, they may converge toward a prevailing level where a reasonable real fundamental return can be sustained.
Monesti miettinyt samaa, yleensähän kansankapitalismilla ajatellaan juuri sitä, että omistetaan kotimaisia yrityksiä.
Mutta eikö tuolloin tule ottaneeksi samaa riskiä mitä kantaa muutenkin ? Valtio-omistajan/eläkeyhtiön tms. tapauksessa omistetut yhtiöt kärsii samaan aikaan kuin verotulot ja taloudellinen tilanne heikkenee. Yksityishenkilö voi pahimmillaan olla samassa firmassa töissä mitä omistaa, jolloin vähän kuin tuplaa riskinsä. Riskimielessä ulkomaille sijoittaminen olisi fiksumpaa ?
Toisaalta jos rahoituksen saanti olisi esteenä kotimarkkinayritysten kehittymiselle, niin sitten tuo voisi olla järkevää. Mutta onko näin ? Suomi on kuitenkin kehittynyt länsimaa ja pääoma liikkuu vapaasti. Ennemmin näkisin että valtion sekaantuminen etenkin pienempiin yhtiöihin voisi häiritä markkinaa, ja rahoitusta saisi ideat, jotka eivät muuten sitä saisi, jolloin pääomat ei kohdentuisi tehokkaasti.
Yksi oikeastikin hyvä juttu kylläkin voisi olla kotimaiset ankkuriomistajat - ehkä yrityksiä ei niin äkkiä ostettaisi pois, tai ne voisivat kehittyä “pidemmälle”, jos sellaisia olisi nykyistä enemmän.
Ultraoptimaalinen ja taloudellis-isänmaallinen tilanne olisi antaa ulkomaalaisten omistaa kaikkia niitä yhtiöitä, joiden omistaja-arvon luominen on olematonta (esim. Nokia) tai kasvu on jopa tuhonnut arvoa (esim. Duell). Jos mahdollista, tällaisia tulisi myydä vielä ylihintaan ulkomaalaisille. Sen sijaan suomalaisten rahat pitäisi maata arvoa luovissa kotimaisissa ja kansainvälisissä yhtiöissä varallisuuden kasvun maksimoimiseksi.
Tämä taitaa olla vaihtotaseen alla:
Vai olikohan nuo sijoitukset rahoitustaseessa… No joka tapauksessa (pitäisi kerrata nämä ) tuo ylläoleva kommentti on paikkaansa pitävä mitä pitäisi tehdä kotimaisen talouden vahvistamiseksi.
Ei tämä nyt niin erikoinen tilanne ole. Monestihan sekä tavoitehinta että suositus jää paikalleen. Arvokkain tieto on tosiaan tuo, että yritystä on käyty läpi, ja todettu, etteipä juuri aihetta muutoksiin.
Kriitikot ovat jalat maassa pitäviä itsenäisiä ajattelijoita. Positiivisia näkemyksiä kirjoittavat taas hyväuskoisia bulleroita, jotka ovat rakastuneet osakkeeseen ja yrittävät varmaankin vain puhua kurssia ylöspäin
Oikeastihan tuo menee yleisen sentimentin mukaisesti. Välillä härät dominoivat ja välillä taas karhut…
Tämä on varmaan ihan ihmisiin rakentunut tapa. Jos erottaa pois sijoittamisesta, niin työpaikan kahvihuonekeskustelutkin kriittisiä; sanot, että olet ostanut vaikka volkkarin, niin kaikki alkaa puhumaan volkkarin huonoista puolista. Kieltämättä se on rasittavaa. Toisaalta taas en tiedä olisiko sekään hyvä, että joku alkaisi vimmatusti kehua volkkarin pyyhkijäviiksen ergonomiaa muun kustannuksella. Tarttuisi ns. lillukanvarsiin.
Oma perstuntuma on se, että hyvät karhuviestit>hyvät härkäviestit, mutta lyhyemmät härkäviestit>lyhyemmät karhuviestit.
Ei ole tähän dataa heittää, joten viestini on täynnä mutuilua, mutta mutuillaan silti. Yleensä yhtiöketjuihin tulevat härkäisemmät viestit ovat lyhyitä, mutta niissä kuitenkin löytyy jotain ideaa, joka voisi positiivisesti vaikuttaa yritykseen. Kenties linkki uutiseen, tai oma näkemys markkinasta tms. Ne ovat siis hyviä viestejä yhtiöketjuihin, ja tuovat jotain lisää sinne. Sitten on nämä tavalliset karhuiluviestit. Tullaan tunne edellä lyttäämään firmaa huonon kokemuksen, laskeneen kurssi, tai jonkun muun todella tärkeän fundamenttipohjaisen syyn takia. Nämä viestit ovat lyhyitä, ja ne yleensä kyllä liputetaan olemattoman sisällön takia.
Sitten tullaan niihin pitkiin viesteihin. Pitkiä karhuiluviestejä ei niin paljoa näe, mutta kun näkee, niin ne kyllä luetaan moneen otteeseen. Vieläkin on muistissa monet tämänkaltaiset viestit, joita tulee vieläkin välillä luettua uudelleen ja uudelleen. Pitkät viestit tarvitsee oikeasti syvää tietämystä yhtiöstä fundamenttitasolla asti. Ei riitä kurssin katsominen, ja siitä huutelu. Tykkäykset tulee, kun viesti herättää oikeasti ketjua lukevat ajattelemaan. Kun omistaa yhtiötä, niin joutuu vähän jopa pakonomaisesti pieneen kuplaan. Eikä sinne kuplaan negatiiviset ajatukset päädy helposti, ellei joku oikeasti kirjoita laadukasta tekstiä yhtiöketjuun. Nämä viestit sitten pakottavat yhtiötä omistavaa henkilöä oikeasti uudelleenajattelemaan sijoituskeissiään ja sen vahvuutta. Ei tietenkään pitkissä bulleroviesteissäkään ole mitään vikaa, mutta todennäköisesti karhuviestit herättävät enemmän mietintää keissin suhteen.
Olen jopa tainnut kerran pyytää kumppania luomaan tänne käyttäjän, jotta mahtava karhuiluviesti sai ylimääräisen tykkäyksen
Tämä oli tietysti kieliposkessa heitetty juttu, mutta näin moni tuntuu ajattelevan. Kun joku on kriittinen, kuuntelijat ja lukijat eivät vaadi häneltä kummoisiakaan perusteluja, vaan “tämä on ihan paskaa” riittää pitkälle. Tämä johtuu mielestäni siitä, että kirjoittaja/puhuja saa auktoriteettia automaattisesti siitä, että asettuu asiansa yläpuolelle.
Tätä ilmiötä tuli laiskana poikana hyödynnettyä koulussa esseissä.
) tuo ylläoleva kommentti on paikkaansa pitävä mitä pitäisi tehdä kotimaisen talouden vahvistamiseksi. 
)
Tuleeko täällä mieleen risuja/ruusuja tästä?
