Tämä on hyvä, itsekin teen aina välillä. Tähän liittyen muuten yksi aivan aliarvostettu vihannes on palsternakka! Kokeilepa ensi kerralla sekaan. Loistava vihannes, porkkana with a twist.
Palsternakka on juures. Juureksissa on varsin mainioita muitakin vähemmän (Suomessa) käytettyjä kuten selleri ja maa-artisokka.
Vanhuksista valtaosa syö aivan liian vähän proteiinia. Vain noin 20% vanhuksista saa riittävästi proteiinia.
Turha sillä proteiinin saannilla on liikaa pelotella. Tärkeämpää on se mistä sen proteiinin ottaa. Niitäkin lähteitä on monenlaisia… Kuten kala, kana, palkokasvit, kananmuna yms…
Ylimääräinen proteiini tuppaa muodostumaan rasvakerrokseksi. Varmasti tärkeämpää kuin pelotella proteiinilla olisi kiinnittää huomiota monipuoliseen ja ravintorikkaaseen syömiseen.
Jos ei mätä munkkeja välipalaksi limpparin kera vaan pyrkii syömään “puhtaasti” niin aika paljon saa mättää että saa päivittäiset kalorit täyteen.
Sori foorumi oli alhaalla n. 10 minuuttia. Selvitetään mitä tapahtui jottei toistuisi jatkossa
Protsku treenaajalle on must, mitä enemmän ikää sitä tärkeämpi. 2g/kg on ehkä hivenen liikaa, mutta 1,5/kg alle ei kannattaisi päästää. Peruskuntoilija = 4-5 kertaa viikossa salilla ja perään 25min aerobista yli 130 sykkeellä - turha sinne salille on mennä läpsyttelemään.
Suomalaisten tavisten ( ei treenaajien ) lautanen on tosiaan liian protskupitoinen, tosin siinä on myös liikaa hiilareita = ylipainoisten määrä kasvaa.
Aasialaisen tervettä lautasta kun ihailee, niin huomaa sen olevan melko hiilaripainoinen. Protskua on vain nimeksi ( muutama kananvarvas siellä täällä). Tosin ei siinä ole sitä hiilariakaan kovin paljon, annokset pieniä.
Syöminen on kyllä tehty nyky-yhteiskunnassa yhtä vaikeaksi kuin osakepoiminta. Suurin osa suomalaisista ”häviää indeksille”, jos ajatellaan, että indeksisuoritus olisi tässä tapauksessa perusterveys ja normaalipaino, eli elävien organismien tasapainotila kaikkien muiden kuin ihmislajin osalta. Vielä kun lisätään soppaan stressitasot, uni, liikkuminen ja älylaitteet, niin hyvinvointiyhtälön monimutkaisuus kasvaa ennestään.
Jos maalaisjärkeä, perinteitä ja luontoa kunnioittava lähestymistapa syömiseen kiinnostaa, niin Michael Pollanin kirjasta In Defense of Food voi olla ihan hyvä lähteä liikkeelle. Kirja löytyy myös kirjastoista suomeksi nimellä Oikean ruoan puolesta.
Omaa aikaa voi arvottaa, kun siihen on varaa. Nyt puhe oli kuitenkin vähävaraisten - tai sellaiseksi itsensä kokevien - mahdollisuudesta syödä terveellisesti sen sijaan, että rahat menee pakastepizzoihin ja makkaraan.
En laske itseäni vähävaraiseksi, mutta ei tämä ruuanlaitto ole kiellettyä meiltä muiltakaan. Käytän omaa aikaani ehkä noin 2 tuntia viikossa (yleensä sunnuntain iltapäivällä) siihen, että teen/esivalmistelen kaikki viikon aikana yksin syömäni ruuat. (Pojan kanssa syötävät ruokailut tehdään yhdessä, mutta se onkin maailman parasta aikaa.) Ja mitä tällä ajan uhrauksella saa:
- terveellisintä mahdollisinta ruokaa (pitkälti Välimeren ruokavalio, joskin kalaa vain harvoin)
- verensokerit ei heilahtele (ravintorikasta ruokaa, vähän kaloreita)
- arkisin ei mene aikaa ruuanlaittoon eli käytän kokonaisuudessa vähemmän aikaa ruuanlaittoon
- käytän omiin ruokiini about niin vähän rahaa kuin mahdollista
Minkä hinnan tästä joutuu maksamaan:
-mitään 12 tuntia haudutettua rosvopaistia ei ole arkena tiedossa
-usein töissä lounaalla voi olla samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä (itseä ei häiritse pätkääkään)
-vaivannäön ja kurinalaisuutta (mikään ei ole sunnuntai-iltapäivänä niin helppoa, kuin jättää tämä rutiini väliin ja mennä maanantaina (ja kenties seuraavanikin päivinä) lounaalla ulos syömään tai ottaa valmisateria). Sama koskee myös päivällisiä.
When there is a will there is a way
Kait sää @timontti oot ottanut luvut ylös etukäteen et montako omistajaa Nordnetissä oli SEYE:llä ennen sun ostoilmoitusta ja montako on huomenna kun peesaajat päässyt mukaan?
Vähä myöhässä. Tarkistin. Seuraillaan. (Mutta ei peesailla)
Mutta eihän pakastepitsat ole halpoja, päinvastoin. Ei siitä nyt niin pitkä aika ole, kun olin köyhä (ja laiska) opiskelija - nykyään vain köyhä ja laiska. Ei silloin tosiaankaan ollut varaa mitään pakastepitsoja syödä, kuin aniharvoin. Mutta yleisesti samaa mieltä siitä, että terveellisesti syöminen ei ole kallista, eikä edes työlästä. Mutta jos haluaa syödä terveellisesti ja hyvänmakuista ruokaa, niin sitten se vaatii joko rahaa tai vähän viitseliäisyyttä.
Tää “mittari” voitaisiin tulevaisuudessa ottaa mukaan jokaisen firman yhtiöraporttiin🙃
Toki sitten herää kysymys missä määrin vihanneksissa edes on jäljellä niiden alunperin hyödyllisiä ainesosia, jos ne ovat olleet makaroonilaatikon kanssa tunnin uunissa 180 asteessa? Onko lopputuote kuollutta ja kaloritonta massaa, siis vatsan täytettä.
Höyrykattila oli kyllä pirun kätevä vihannesten tekoon. Sinne vaan kaikki ja ei tarvitse yhtään vieressä vahtia ruoanvalmistusta. Heitin tosin grillimakkaroita sekaan, että kypsän ruoan haju ilmoittaisi minulle toiseen huoneeseen milloin on valmista. Tämä saattoi vähän syödä tuon aterian arvoa terveysravitsemuksellisesti. Aion kuitenkin höyrykattilaa käyttää jatkossakin, jos vihdoin saisi vihanneksiakin syödyksi.
No niin, otetaas wikipediasta
Vihanneksiksi kutsutaan kasveja, joita voidaan käyttää ihmisravintona ja jotka eivät ole hedelmiä, pähkinöitä, yrttejä, mausteita tai viljaa. Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös juureksia.
Ja banaani on marja, eikä hedelmä
Piti tulla ihan vain pätemään, vaikkei liitykään suoraan aiheeseen. Vaikkei tämän hetkinen aihe taida olla liittynyt sijoittamiseen enää pitkään aikaan.
Tässä kohtaa on hyvä mainita meeminä laajasti leviävä viisaus:
Tietoa: tomaatti on hedelmä
Viisautta: älä laita tomaattia hedelmäsalaattiin
Filosofiaa: onko ketsuppi smoothie?
Maalaisjärkeä: ketsuppi ei ole smoothie