Ahahahah jep! Sampoa on kyllä vaikea roastata noiden kahden teeman ulkopuolelta.
Ainoa heikkous, ja sekin on teoreettinen, olisi jos pohjoismainen vakuutusmarkkina ihmeellisesti muuttuisi rakenteellisesti kovemman kilpailun markkinaksi (vrt. Iso-Britannia, missä vakuutukset ostetaan “vertaa” -tyylisiltä sivuilta). Mutta kenelläkään nykytoimijalla ei ole intressejä keikuttaa venettä.
Sitten voisi haastaa riskinoton vähyydestä sijoittamisesta, mutta yhtiön logiikka luoda arvoa vakuutusteknisellätuloksella ja pitää sijoittamisen riskit minimissä (vaikeampi luoda lisäarvoa sijoittamisella, mihin sijoittajat itsekin pystyisi) on sekin täysin hyväksyttävä. Makuasioita.
Toisaalta Inderesillä oli aika härkäinen suositusjakauma kesällä ja syksyllä 2021. 12 kk tavoitehinnat ja suositukset ovat hankala konsepti tilanteissa, joissa markkina on todella kuuma; joissa kaikki näyttää hetkellisesti olevan täydellisessä asennossa osakkeiden kannalta ja kasvuyhtiöiden kertoimet vain venyvät venymistään sijoittajien ekstrapoloidessa yhä hurjempia tulevaisuuden näkymiä. Tällöin pankit ja analyysitalot surffaavat mukana. Tavoitehinta pidetään aina pikkuisen kuuman kasvuyhtiön kulloisenkin kurssin yläpuolella, muuten asiakkaat raivostuvat. Paine on kovimmillaan. Kurssi ohjaa tavoitehintaa, perustelut revitään väkisin kylkeen.
Sama ilmiö on kaikkialla. Kun Japanissa 1989 oli P/E 65, härkäiset ennusteet perusteltiin sillä että suhteessa maan real estateen pörssi on itse asiassa aika edullinen.
Kun Suomessa oli kesällä ja alkusyksystä 2021 yksi historiamme kuumimmista markkinoista, kaikilla taisi olla härkäinen tavoitehinta- ja suositusjakauma. IPOjen vyöryssä ei myöskään Ruoholahden suunnalla nähty suurempia ongelmia, vaikka mukana oli aika erikoisiakin virityksiä ja jotkut kokeneet sijoittajat pohtivat mediassa, että tällaista on nähty ennenkin, ja yleensä lopputulemana on ollut äkkipysähdys.
Tuo on täysin totta, suositukset ja ennusteet olivat härkämäisiä reflektoiden muuta pörssin sentimenttiä. Ja pysyivät sellaisina tovin.
Lisäys: niin ja vaikka itselläni ostot vuoden 2021 loppua kohden jäi vähemmälle, niin jäivät kyllä myynnitkin joitan kevennyksiä ja siivouksia lukuunottamatta. Sekin on joissain tapauksissa ollut virhe olla luopumatta osakkeista, vaikka ostot huipulta vältettiin. Tosin nopeasti ostin esim. Boreota laskussa, mikä taas kurahti kunnolla.
Vaikea sitä on vaikka Aktian edustajan sanoa että on ostanut maailma ETFää, jenkkiteknoja tai edes ruotsalaisia osakkeita kun Aktian kautta ei voi ostaa kuin hesuliosakkeita sekä Aktian ja muutaman yhteistyökumppanin rahastoja.
Oman kokemukseni mukaan sijoitusmarkkinoilla käänne laskuun on lähellä kun lähes kaikki sijoittavat siihen, siitä puhutaan joka paikassa ja sitä pidetään sijoitustapana, jolla ei voi mennä pieleen. En väitä että nyt on se tilanne mutta esimerkiksi tulevaisuudessa jos passiivisten rahastojen osuus nousisi 70-80% tasoille ja indeksikehitys olisi jatkunut vahvana voitaisiin alkaa pitää täysin itsestäänselvyytenä että tämä on voittava tyyli eikä tällä voi mitenkään mennä vikaan. Eikä se myöskään varmasti vaikuttaisi positiivisesti osakkeiden hinnanmuodostukseen kuten mainitsit.
Kuinkahan suuri osa tästä rahasta on näissä perusindekseissä ja kuinka iso osa erillaisissa temaattisissa rahastoissa millä näkemystä voi ottaa hyvinkin vahvasti esim. AI:n puolesta? Passiivisuus voi olla hyvinkin aktiivista ja erillaisia indeksejäkin on ihan valtava määrä.
Toki uskon itse, että yllättävän paljon tuosta rahasta on kiinni esim. S&P500:ssa ja muissa perusindekseissä. Mutta passiivinen vs. aktiivinen ei ehkä aina kerro kaikkea.
Periaatteessahan jos tarpeeksi iso osuus kaikista rahoista olisi passiivisissa rahastoissa niin se voisi aiheuttaa takaisinkytkennän joka rikkoisi hinnanmuodostuksen markkinoilla: nousevia osakkeita ostetaan lisää jolloin niiden arvo ja paino indeksissä nousee joten niitä ostetaan taas lisää jolloin niiden arvo ja paino indeksissä nousee jne. ja laskeville osakkeille päinvastoin. Lopulta indeksi olisi täynnä yhtä voittajaosaketta, fundamenteista viis.
Edit: Täsmennetään vielä että tämä vaatisi myös sen että passiivisiin lisättäisiin jatkuvasti lisää uutta rahaa jotta rahastot tekisivät netto-ostoja.
Passiiviset rahastot ovat indeksimuutoksia lukuunottamatta passiivisia. Osakkeen arvonmuutos hoitaa itsestään muuttuneen painon indeksissä eikä sitä tarvi erikseen lisätä.
Toki indeksirahastoa ostettaessa suurempi osuus rahasta ohjautuu suuremman markkina-arvon osakkeisiin, mutta niissä on taas vastaavasti parempi likviditeetti.
Refleksiivistä takaisinkytkentää tapahtui esimerkiksi teknokuplan aikoina, kun uutta rahaa ohjautui teknologiarahastoihin lähinnä siksi, että niiden arvo nousi. Sitten rahastonhoitajien oli käytännössä pakko tunkea rahat mandaatin mukaisesti samoihin teknologiaosakkeisiin nostaen niiden hintaa entisestään. Sama toimi tietysti toiseen suuntaan.
Minulle tulee mieleen mahdollinen vinouma; kaikilla osakkeilla ei ole yhtä suurta free floatia. Jos huomattavan suuri osa rahasta on passiivista, kasvava ostopaine nostaa enemmän niitä, joilla se on pienempi (ja vice versa jos raha “pakenee”). Voisin kuvitella tästä syntyvän fundamenteista riippumatonta volatiilisuutta.
Edit. Lisätään nyt varmuuden vuoksi, etten usko tuon efektin olevan kovinkaan suuri. Varsinainen vaikutus (jos sellaista ylipäänsä jokus tulee olemaan) seuraa siitä, että pienempi osa sijoittajista pohtii yksittäisten yritysten fundia.
Tähän mielestäni tärkeä nyanssi on, että vaikka passiivisten markkinaosuus kasvaa, niin ne ovat edelleen yllättävän pieni osuus kaupankäynnistä - lopultahan kaupankäyntivolyymit markkinoilla määrittävät hinnan. Sillä ei niin ole merkitystä paljonko jollain on tavaraa ikiholdissa (mitä täysin passiivinen periaatteessa tarkoittaa, ne käyvät hyvin vähän kauppaa itsessään). Myös on käsittääkseni tutkimuksia että keskimäärin vaikka Vanguardin passiiviset sijoittajat käyttäytyvät paljon paremmin kuin aktiivisissa rahastoissa olevat (eivät soutaa/huopaa).
Ei nyt ole lukuja tiedossa, mutta veikkaanpa että edelleen ylivoimaisesti suurin osa kaupankäynnistä on aktiivisia sijoittajia, rahastoja, hedgerahastoja ym. Niin kauan kuin markkina tältä osin toimii hyvin, niin passiivinen vain “ottaa” vallitsevan markkinahinnan.
Toki jossain menee varmasti piste, jossa markkina menee rikki, mutta en ihmettelisi vaikka se olisi vielä paljon nykyistä passiivisten tasoa korkeammalla.
Tästä on Michael Green käynyt turisemassa Rational reminderissakin. Hän on siis kunnon karhu asian tiimoilta. Itselläni ei oikeen ole aiheeseen näkemystä. Lopputulema taitaa olla joka tapauksessa se, että piensijoittajan kannattaa jatkaa indeksirahastojen tankkaamista jatkossakin, ja toivoa, että käännekohta saavutetaan ilman, että markkinat menee rikki Michael Green: Market Efficiency Is Not The Question | Rational Reminder 302 (youtube.com)
Hajautusta voi ja mielestäni myös kannattaa kohdistaa ”indeksikuplan” ulkopuolisiin kohteisiin, omistamalla sellaisia yrityksiä joko suoraan tai välillisesti, joita ei indeksirahastoissa luuraa.
Yksi ulottuvuus on myös passiivisten vaikutus firmojen hallintoon. Suoraan osakkeisiin sijoittavat piensijoittajat ovat käytännössä aika passiivisia tässä suhteessa koska harva edes käy yhtiökokouksissa ja jos käykin niin äänimäärä harvoin riittää vaikuttamaan päätöksiin. Suurin vaikutus tässä tapauksessa on yleensä sillä omistaako vai onko omistamatta.
Kun taas sijoittaa indeksirahastoihin niin rahastoyhtiö yleensä äänestää yhtiökokouksissa omien periaatteidensa mukaisesti ja usein vaikutusvaltaisella äänimäärällä: tässä esim. maailman suurimman varainhoitajan BlackRockin (mm. iShares) periaatteet: Investment Stewardship | BlackRock eli periaatteessa piensijoittaja voi äänestää valitsemalla omien arvojen mukaisen rahastonhoitajan vaikka rahasto olisikin sisällöltään passiivinen.
Tämä on muuten mielestäni erittäin tärkeää etenkin sellaisiin indekseihin sijoittaville, jotka koostuvat suurelta osin suuryrityksistä, joiden globaalille liiketoiminnalle muodostavat merkittävän riskin erilaiset globaalit geopoliittiset häiriöt kuten sodat tai kauppasodat. Tällaisten indeksien kaveriksi ottaisin salkkuun sellaisistä yrityksistä koostuvia indeksejä tai yrityksiä, jotka toimivat esimerkiksi yhdysvaltain sisämarkkinoilla.
Tämä ei pidä täysin paikkaansa. Jos ETF:ää ostetaan, niin että AUM kasvaa, niin markkinoiltahan ne laput on ostettava. Samalla sidotaan enenevissä määrin vapaana olevia osakkeita, jolloin volatiliteetti kasvaa.
Greenin mukaan isot firmat ovat vähemmän elastisia kuin pienet, joten indeksisijoittajien luoma ostopaine nostaisi eniten niitä.
Apotti kuolee, hyvinvointialue kerrallaan. Seuraavaksi lähtöä harkitsee Vantaa & Kerava, joten nyt ollaan hyvin lähellä että ollaan pääsemässä eroon tästä terveydenhuoltosektorin ‘Uniperista’
Voi jo tässä vaiheessa sanoa että kyseessä on yksi Suomen historian merkittävimmistä talouskämmeistä ja hyvin verrattavissa Soneran ja Fortumin Saksan mokiin, sekä Stora Enson tekemiin Amerikan yrityskauppoihin.
Toki vieläkin ollaan Apottissa hyvin kaukana Tuomiojan Sonera-kämmistä IT-kuplan huipulla. En usko että tulee enää ikinä uusia tilaisuuksia hävitä yhdellä päätöksellä noin paljoa rahaa
Halvemmaksi olisi tullut jos olisi tämäkin älytty jo alun perin, kun asiasta mitään tietävät järjestään sanoivat että tähän jätteeseen ei pidä koskea… No, ainakin osataan välttää sunk cost fallacy ja kun on todettu toivottomaksi niin osataan luopua vaikka rahaa tässä seikkailussa paloi mukavasti.
Sekin on joissain tapauksissa ollut virhe olla luopumatta osakkeista, vaikka ostot huipulta vältettiin. Tosin nopeasti ostin esim. Boreota laskussa, mikä taas kurahti kunnolla. 
