Köyhän miehen tekninen analyysi näyttää että kurssi on ollut laskevalla trendillä kohti nollaa jo vuodesta 2009. Kuinkahan moni suomalainen on tähänkin rahojaan polttanut kun koko ajan kurssi on vaan muuttunut ”edullisemmaksi”. Lohdutukseksi on toki saanut osingot (nyt ei edes niitä) ja tappiot verotukseen vähennettäväksi.
EDIT: siis Cityconin kurssi kuvassa
Mut voisko näitä pullonkorkkeja markkinoida innovaationa, patentoida ja myydä kovilla hinnoilla Jenkeille? 
Tässä onkin tärkeä muistaa, että eurovaalit ovat jo käynnissä!
29.5. (ke) Ennakkoäänestys kotimaassa ja ulkomailla alkaa
4.6. (ti) Ennakkoäänestys kotimaassa päättyy
Eurovaalien äänestysprosentti on yleensä varsin matala. Muistakaahan käydä vaikuttamassa, että kuka siellä ytimissä päättää meidän puolesta.
Ajoin eilen vahingossa kirjastolle ajatuksissani kun piti hakea poikaa iltapäiväkerhosta. Koska henkkarit sattui olemaan mukana, kävin äänestämässä samalla.
Tämä itse asiassa kuvaa aika hyvin päätöksentekoprosessiani yleisestikin
Eli siis saisit nukkua yöt rauhassa mutta päätät olla nukkumatta ja päivittelet foorumille kahdelta yöllä?
Juurikin näin, tajusin itsekin ristiriidan viestin lähetettyäni. Elikkä sijoituksista riippumattomista syistä valvoin yöllä. Kyl mä noihin kolmeen luotan.
@Badwithmoney kiitos haastosta 
Pohdimme tätä hetken, mutta näin kesäkauden osalta oli pientä aikataulupainetta laittaa ilmoitus ulos, joten jäi sitten pohdinnan tasolle.
Ilmoituksessa on tuo 2+ vuotta työkokemusta ja positio on Software developer, ei Senior eikä Junior. Nämä ankkuroivat palkkaa jo jonkin verran ja helpottavat hakemisen pohtimista, mutta tietty konkreettiset numerot ovat aina parempia.
Niistä numeroista, karkea palkkahaitari positiolle on 4k€-5.5k€, riippuen tietty osaamisesta, kokemuksesta jne. Tuon lisäksi tietty on erinäisiä kivoja työsuhde-etuja, osakesäästöohjelmaa, extralaaja terveysvakuutusta yms. Toivomme tietty että hakijalle palkka on vain yksi tekijä muiden joukossa, ja primäärisyyt juuri Inderesille hakemisessa ovat muissa tekijöissä
Saattaa olla, että tämä kehitys vaan jatkuu. No etelässä päästään sitten maksamaan verojakin enemmän…
”Seitsemässä vuodessa erot alueiden välillä ovat paisuneet suuriksi. Ääripäitä edustavat pääkaupunkiseutu, jossa kotitalouksien varallisuuden arvo on noussut keskimäärin 410 euroa kuukaudessa ja Itä-Suomi, jossa se on laskenut keskimäärin 170 euroa kuussa”
"Tervehdys! Tänään tuli tehtyä sellainen päätös, että irtisanouduin vakituisesta työstäni ns. tyhjän päälle. Muuta mahdollisuutta ei ollut, sillä en voinut siirtyä firman sisällä eri esihenkilön alaisuuteen.
Jatkuva hiillostus, mitätöinti, huutaminen, nöyryyttäminen ja tylyttäminen mitä olen kokenut lähes päivittäin ajoi minut tähän pisteeseen, jossa en vain yksinkertaisesti jaksa enää. Mulla vain yksinkertaisesti alkaa mieli särkymään niin pahasti, että parempi lähteä pois, ennen kuin pysyvää vahinkoa jää. Olen psyykkisesti täysin rikki ja loppu silmätikkuna olemiseen. Kiusaaja on siis tässä tapauksessa esihenkilöni ja aiempi vuodatus aiheesta Palkkakeskustelusta heinäkuun alusta lainattuna alla:
"Päivitystä tähän omaan tilanteeseen. Siirryin 9kk sitten yrityksen sisällä eri tehtäviin. Laboratoriotyöstä toimistotyöhön, jossa päävastuuna tilausten käsittely, hankinta, tuotehallinta ja logistiikkaan liittyvät asiat (kuljetusten järjestely). Paljon ollut uutta opittavaa ja pääosin olen pitänyt tätä siirtoa ihan järkevänä näin jälkeenpäin katsottuna. Ainakin olen kartuttanut erilaista työkokemusta ja vahvistanut asemaa työmarkkinalla edes hieman. Koulutukseni on siis turvallisuusalan Tradenomi, mutta en ole koulutusta vastaavalla alalla. Palkka tällä hetkellä 3110e/kk, eli ei ihan tämän ketjun keskiarvoon päästä 
.
Vaikka kohtalaisen hyvin olen viihtynyt tässä uudessa positiossa, olen ensikertaa tilanteessa, jossa olen ajautunut esihenkilöni epäsuosioon. Tällä hetkellä taidan olla erityisesti silmätikkuna työyhteisössä, ja tekemistäni seurataan aika tarkkaan hänen toimesta. Osin varmasti oma syy, kun olen virheitä tehnyt, mutta mielestäni ihan inhimillistä varsinkin tällä kokemuksella.
Se mikä hiertää on tapa, jolla tuo palaute tulee. En ole aiemmin kohdannut sitä, että virheistä huomautetaan lähestulkoon huutamalla ja muutenkin nöyryyttävällä tavalla (piilovilulla, sarkasmilla tai alistamisella). Tekee tuota toisinaan myös muillekin ja usein niin, että muutkin paikalla olevat kuulevat. Seurauksena tästä itsellä jatkuva virheiden pelko ja siitä syystä ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei mokaa. Jatkuva varuillaan olo on myös aika stressaavaa ja syö henkiset voimavarat aika tehokkaasti. Itseluottamus ja omanarvontunto myös lähellä nollaa tällä hetkellä.*
Valitettavasti pyörii myös vapaa-ajalla nämä päässä ja aiheuttaa kieltämättä aika kurjan fiiliksen. Hämmentävä tilanne myös siitä syystä, etten ole aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut, sillä aiemmat esihenkilöt ovat olleet mukavia ja olemme tulleet hyvin juttuun. Jos jollakin kokemusta vastaavasta ja/tai neuvoja selviytymiseen, niin saa laittaa esimerkiksi yksityisviestiä.
Nyt olisi siis näillä näkymin jälleen vuorossa työtehtävien ja tällä kertaa myös työpaikan vaihto. En juuri muuta ulospääsyä tässä tilanteessa näe. Työtilanne myös yrityksessä heikentynyt, joten todennäköisesti tulee lähtö joka tapauksessa lähitulevaisuudessa. Mieluummin lähtisin vapaaehtoisesti saamalla uuden työn, joten ei auta muu kuin aloittaa nyt pian alkavalla kesälomalla aktiivinen työnhaku. Toivottavasti löytyisi mieluinen työ ja palkka pysyisi ainakin nykyisellä tasolla!
Rämpiminen työelämässä siis jatkuu minulla, ja tämä kirjoitus vähän kontrana siihen, kun monella tämän ketjun kirjoittajalla tuntuu menevän hyvin työuralla."
Kun kerroin irtisanoutumisestani, oli esihenkilön reaktio hieman hämmentynyt, mutta enimmäkseen ihan asiallisesti meni keskustelu. Toki sieltä tuli pakolliset epäilyt, että miten muka löydän uuden työn tässä taloudellisessa tilanteessa ja epäsuorasti vihjasi epäilevään sävyyn, että minkälaista työtä muka minä osaisin tehdä.
Kollegoilta sain tukea ja positiivista palautetta kanssani työskentelystä, ja myös heillä alkaa olla mitta täynnä ja työnhaku käynnissä. Kun yli vuoden saa jokaisesta pienestä asiasta kurat niskaan ja lähes suoranaiset vittuilut päälle, alkaa epäillä omaa älykkyyttä ja kyvykkyyttä suoriutua yhtään mistään. En toki ole mikään huippuälykäs, mutta ihan perusfiksu kaveri omine heikkoukseni. En todellakaan anna tuon ihmisen vaikuttaa minuun enää pätkääkään sen jälkeen kun suljen työpaikan oven viimeistä kertaa 18.1.2024.
Hieman toki huolettaa oma työllistyminen tässä taloustilanteessa, mutta se on vain uskottava, että elämä kantaa. Rohkea päätös tämä tietysti oli, mutta taloudellisesti ei ole hätää säästöjen ja pienien elinkustannuksien vuoksi. Olen jo aloittanut työnhaun, ja maanantaina jo yksi haastattelu. Kyllä tästä noustaan entistä vahvempana, vaikka kävin tämän kokemuksen johdosta hyvin lähellä murtumispistettä. Kävi miten kävi, tätä päätöstä en kadu ikinä, sillä ajan myötä tuossa tilanteessa olisin menettänyt mielenterveyteni kenties lopullisesti ja pysyvästi.
Ei muuta kuin pää pystyyn ja rohkeasti kohti uusia seikkailuja!
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille."
Tästä viestistä ja ylipäätään tuosta päivästä tammikuun alussa alkoi omassa elämässä uskomaton myllerrys. Jos olisin tiennyt seuraukset niin tietysti olisin jättänyt tekemättä. Aika pohjalla tullut käytyä henkisesti. Otin yhteyttä tähän ex-pomoon ja kävin alkuviikosta kasvotusten hänen kanssaan keskustelemassa. Pahoittelimme toimintaamme puolin ja toisin. Oli hyvä keskustelu.
Nyt oli juuri tullut hakuun paikka tuohon työhön, josta lähdin. Ainoa ongelma on, että se on määräaikainen äitiysloman sijaisuus (1,5v). En ole vielä päättänyt, että haenko. Nykyinen työ on kyllä aika tuskaa varsinkin edelliseen verrattuna. En tiedä menisikö tuossa CV täysin pilalle? Toki mahdollisuudet saada jatkoa on olemassa jos taantuma hellittää puolentoista vuoden sisällä. Tai toinen positio yrityksen sisällä määräajan jälkeen, kun olen muitakin töitä firmassa tehnyt.
Vaikea sanoa mitä tekisi. Kieltämättä olisi aika erikoinen kuvio, ja en tiedä miten tuon sitten selittäisi tulevissa työnhauissa. Taidan varmaan hakemuksen laittaa, ja katsoa, että pääsisikö edes. Onhan tässä aikaa miettiä.
En sano muuta, kuin että lue tämä kohta kirjoituksestasi 10 kertaa ja mieti, kuinka suuri on todennäköisyys että palatessasi tilanne on taas kuvaamasi kaltainen ja fiilikset lainauksen mukaiset.
Tuo aikaisempi kokemus kyseisestä työpaikasta kuulostaa siltä, että töissä ei ollut hyvä olla ja se ajoi irtisanoutumiseen. Miksi kaikista työpaikoista haluat takaisin siihen? Muitakin työpaikkoja varmasti on ja tulee olemaan.
Kannattaa miettiä vaikutusmahdollisuuksia nykyisen työn sisältöön. Miten voi tehdä enemmän mielekkäitä asioita jne. Usein asiantuntijatason töissä voi vaikuttaa.
Vaikka ne just nyt kaipaisivatkin osaamistasi, valitse mielelluummin kilpailija. Ei se huono esimies ole miksikään muuttunut, vaikka joutuu työnsä puolesta sitä näyttelemään. Heti kun suhdanteet muuttuvat, alkaa sama kiusaaminen ja entistä voimakkaampana. Kiusaaja ei esimiesasemassa muutu, vaikka tulisikin ulkoisesta syystä vähäksi ajaksi alaspainetuksi. Uskokaa jo, että kiusaaminen on parantumaton persoonallisuushäiriö, tulkitsee Juurikki.
Jotenkin tulee mieleen että onko kiusaaminen tehnyt vahinkoa itsetunnollesi siten että epäilet suotta omaa arvoasi ja omia kykyjäsi? 
Maailma on suuri ja työpaikkoja täynnä ja aina tulee uusia. 
Tehtäviä mahtuu työuraan vaikka kymmeniä.
Kiitos kaikille näkemyksistä! Joo, en tiedä itsekään olisiko hyvä idea. Mutta siis lähinnä kaipaan todella paljon vanhaa työyhteisöä kokonaisuudessaan. Itse työ oli myös mieluisaa. Ja se tässä olisi, kun osaisi jo hommat. Lakkaisi vain välittämästä tuosta esihenkilöstä. Kieltämättä itse hieman paisuttelin asioita, vaikka toki tuo työpaikkakiusaamisen kriteerit täytti.
Eihän tuo tuosta varmaan paljoa muuttuisi, mutta väittäisin, että näillä tiedoilla ja ymmärryksellä mitä minulla nyt on, niin pärjäisin tuon kanssa. Lähinnä määräaikaisuus tässä on itselle se isoin este.
@Pohjolan_Eka kieltämättä osuva vertaus Tämä fiilis vähän itselläkin on varsinkin tuon tapaamisen jälkeen. Oltiin kuin vanhoja kaveruksia, vaikka välimme oli viimeisinä kuukausina tuolla työskennellessä todella kylmät.
Nykyisessä työssä ei ikävä kyllä ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa työn sisältöön. Pieni perheyritys kyseessä. Kovin pitkään en tässä kyllä halua olla, mutta kyllä tässä voisi toistaiseksi sinnitellä. Ongelma vähän on, kun tällä hetkellä työpaikkoja ei paljoa ole avoinna. Myös hyppy täysin uuteen organisaatioon ja työhön on aika raskasta, varsinkin kun en ole ihan täydessä iskussa. Uskoisin kyllä loppuvuodesta tilanteen paranevan. Viimeistään ensi vuonna. Täytyisi olla kärsivällinen tällä kertaa.
En usko, että tuo kiusaaminen itsetuntoa vahingoitti. Se taisi jo valmiiksi olla heikko, siksi tuon otin itseeni niin voimakkaasti.
En osaa suoraan ottaa kantaa tilanteeseesi mutta aiempia kommentteja lukeneena esihenkilöstäsi on syntynyt hieman myrkyllinen kuva, ja tästä tuleekin mieleen Charlie Mungerin osuva viisaus.
Keep toxic people away.
“The great lesson of life is getting them the hell out of your life — and do it fast”
-Charlie Munger
Onkohan markkinoilla jo inverse Kathie Wood ETF? Alkaa olemaan jo melkoinen anti-midas 
