Huomenia!
Aamukahvin ohessa pohdin omistajuutta, ja sitähän voi suoraan udella teiltä täältä. Eli kuinka moni teistä ajattelee itseään pitkäaikaisena omistajana edes jossain pörssiyhtiössä?
Ainakin itsellä on “strategisia omistuksia”, joissa ajattelen itseäni enemmän omistajana kuin sijoittajana pienestä omistusosuudesta huolimatta. Toisaalta jossain sijoituksissa olen puhtaasti hakemassa tuottoja, enkä kiinnostunut varsinaisesti omistamaan yhtiötä pitkällä aikavälillä. Jos osakkeesta saa mielestäni enemmän kuin käyvän arvon niin osakkeet lähtisivät kiertoon, jos rajoituksia ei olisi. Toki kaikki osakkeet kai on lopulta myynnissä, jos hulluja hintoja maksetaan, mutta unohdetaan nyt tämä.
Ehkä tässä tapauksessa voitaisiin tehdä rajaus näiden välillä Buffettin viisauksia soveltaen: jos pörssi menisi 10 vuodeksi kiinni huomenna, kuinka suurta osaa portfoliostanne olisitte halukkaita omistamaan tästä huolimatta? Unohtuisi spekulaatiot päiväliikkeistä, Fedin korkopisteistä ja kvartaalien EPSitkin olisivat aika turhia, mutta yhtiön fundamentit, strategia, kilpailuetu, investoinnit / panostukset, johto, hallitus ja pääomistajatkin olisivat toisaalta melkoisen tärkeitä. Ja toki moni muukin asia. Osittain tässä on taustalla sekin, että välillä aikajänteet tuntuvat menevät sekaisin ja ihmiset ovat kärsimättömiä. Aika paljon puhutaan esimerkiksi megatrendeistä sijoitusteeseissä, mutta sitten omistusajat on niin lyhyitä, ettei siinä mitkään pitkät trendit ehdi realisoitua.
Kaikki asiaan liittyvät pohdinnat ovat tervetulleita. Saa myös mainita tietenkin yhtiöitä, jotka siellä omistajuuspuolella olisivat 