Surullinen tapaus, mutta mielenkiinnolla odottelen lopullisia tuomioita. Sain tässä vasta äskettäin tietää, että hakkuukoneketjut on pitkälti isojen firmojen pyöritettävinä. Aikaisemmin oli paljon yhden kahden koneen yrittäjiä, nyt koneita voi olla useita kymmeniä. Kyseisessä tilanteessa voi hyvin olla ajourat suunniteltu aivan jonkun muun toimesta kun kuljettajan. Kuljettajan vastuu se lopulta on ja ei hän kertomuksen mukaan ainakaan heti ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, vaikka hänelle siitä sanottiin. Kuljettajalta saattaa kyllä mennä sekaisin sammakkopukuinen biologi ja moneen kertaan nähty ketjuilla kiinni oleva puunhalaaja. Pelkään että paska valuu alaspäin ja pahin rangaistus tulee kuljettajalle. Enson on täytynyt olla tietoinen kohteen ainutlaatuisuudesta ja joen ympärille jätettävästä suojavyöhykkeestä. Kuvista näyttää , että jotain on jätetty. Ajoura menee kyllä tyylikkäästi läpi. Kysymys on kai siitä miten Enso on aliurakoitsijaa informoinut ja miten urakoitsija on informoinut itse työntekijää. Se että toivoo biologin tulevan ensi kerralla juttusille ilman rintsikoita, ei ole vielä rangaistavaa, tyhmää ja tyylitöntä kyllä sitäkin enemmän.
Jonen grillin lihamukiin voi hukuttaa huolet, surut, murheen ja ikävän.
Tästä tulee ainakin minun viikon sijoitussitaatti. 
Vanhana Helsinkiläisenä ( syntynyt, asunut 30v.) totean, että Espoo ei ole kuin Helsingin lähiö korkeakoululla varustettuna. Espoossa ei ole oikein mitään muuta kuin paikoitellen erittäin kaunis luonto ja Vermon ravirata. Helsinki pärjäisi hienosti ilman Espoota. Työntekijät asuisivat jonkun muun nimisessä kaupungissa, aivan sama missä. Espoota ilman Helsinkiä on vaikeampi kuvitella. Kuriositeettina täytyy mainita Kauniainen tuo pieni syöpäpesäke. Loistavalla sisäänlämpiävällä kulttuurilla on onnistuttu luomaan pieni veroparatiisi keskelle pääkaupunkiseutua. Hienoa että löytyy varakkaille paikka paeta. Pilviin kohonneet kiinteistöjen hinnat pitävät huolen siitä, että raitilla ei tule kuin tuttuja vastaan. No onhan Kauniainen sen ansainnut, kun on onnistunut luomaan runsaasti työpaikkoja ja yrityksille loistavat olosuhteet, eikun hetkonen. No tuottaahan Kauniainen kalliita terveydenhuollon palveluita, tai siis ostaa Espoolta kaikki ne palvelut jotka köyhät kuntalaiset tarvitsevat. Valtaosa ei rasita rakasta kaupunkiaan vaan käyttää luonnollisesti yksityisen sektorin palveluita. Olen jo pitkään harkinnut oman kunnan perustamista Helsingin kylkeen. Homma ei oikein tahdo enää onnistua kun ovat onnistuneet myymään kaikki merenranta-alueet kaupungin läheisyydestä. Niinpä Pormestari Hämäläistä ei tulla näkemään UUS-Hämeen johdossa.
Edit: Vaikkei tuo oma kunta onnistunutkaan niin aivan toimettomana en ole ollut. Muutettuani Iittiin Kymenlaakson maakuntaan kesti 15 vuotta saada maakunta vaihdettua Hämäläiselle paremmin istuvaan Päijät-Hämeeseen. Byrokratia on välillä tuskaisen hidasta.
Töissä on kaveri joka välttämättä tahtoo alkaa tekemään erinäisiä hommia mitkä ovat olleet minulla hoidossa ja ongelmien ratkaisut ovat kirkkaita itselleni. Sitten mies miettii samoja asioita uudestaan - omalla tavallaan.
Nuorena miehenä olisin ollut tästä semisti loukkaantunut ja lähtenyt entistä kovemmalla tarmolla tekemään juuri niitä hommia itse…
Nyt vanhempana, ja lapsien vanhempana totean, että antaa palaa sitten vaan.
En itseasiassa koske tähän aihepiiriin sitten enää ollenkaan.
Vaikka hieman iskee fiilis että jos nyt alan “ottamaan iisimmin” niin onko tämä ensiaskel TUHOON missä ei kohta enää jaksa tehdä itse mitään?
Toihan on juuri se optimitilanne ainakin itselle. Pääsee opiskelemaan uutta, oman ajatteluprosessin kautta, ja sitten jos tulee seinä vastaan voi kysyä osaavalta ammattilaiselta vinkkejä 
Ymmärrän hyvin. Ja siksi tämä onkin tätä kahvihuonepsykologiaa.
Luulen että olen periaatteessa itse samanlainen kuin kys.kaveri. Että on pakko olla tunkemassa jokaiseen soppaan keihäänkärkenä ja tekemässä siellä niin pirusti töitä ja sitten miettimässä miksi ollaan burniksen partaalla.
Ne ihmiset ketkä on varustettu terveellä itsetunnolla uskaltavat ottaa rennommin ja tehdä muita asioita vs. me keiden on kokoajan oltava todistelemassa kaikille omaa hyödyllisyyttämme.
Syytän lapsuuden kasvatusmetodeita 
Mutta NYT jo aika paljon vanhempana koetan ainakin tarkastella josko olisi aika oppia jotain ja toimia toisin 
Case closed!
Ei sitä voi edes palaveriksi laskea, jollei kampaviinereitä kulu 3-4 sinä aikana.
Joskus mietin, onko kiire työelämässä lisääntynyt vai ainoastaan sen tuntu. Mutta kun aikalaistarinoita kuuntelee, niin vielä 80-90-luvuilla työpaikan kahvihuoneessa alkoi perjantaisin puoliltapäivin kossupullo kiertää, asiantuntijat saattoivat poistua kirjastoon ”palaveriin” koko päiväksi, vartin röökitaukoja pidettiin kerran tunnissa ja keskustelu asiakkaiden ja sidosryhmien suuntaan hoidettiin kirjeitse 2 viikkoa per suunta, niin eiköhän se kiire ole myös ihan aidosti lisääntynyt. 
Tämä on mielestäni jutun pihvi, josta keskustelin myös kokeneemman kollegan kanssa hetki sitten. Kirjeellä laitettiin asiakirjat menemään ja sitten parin viikon päästä palattiin asiaan. Ei ihme, että nykyään tuntuu kiireelliseltä, kun Teamsissa pulpahtelee huonoimmassa tapauksessa viestejä usealta eri henkilöltä tunnin aikana.
Pieni kysely vahvisti tuntemuksiani. Melko lailla 30% on kevennellyt salkkuaan käteisen kasvattamiseksi. Hivenen yllättynyt olin Suomi salkun keventäneiden osuudesta 55% keventäneistä. 24% oli keventänyt sekä maailmalle hajautettua että Suomi salkkua. Keventäneiden joukossa on epäilyttävästi henkilöitä jotka ovat jo pitkään maalailleet kuvaa halvasta Hesulista. Onko nyt vihdoin aika kontrata ja laittaa kaikki panokset valittuihin Hesulin lappuihin, kun usko alkaa horjua jo Inden omalla väellä.
Hotel Marian taustalla on kolminkertaisen olympiavoittaja Samppa Lajusen johtama Samla Hotels -rahasto. Rahaston sivuillakerrotaan, että investointibudjetti hotelliin on noin 115 miljoonaa euroa.
Ei kannattanutkaan tehdä valtavaa luksushotelli-investointia ilman alan osaamista
Kurssi kiittänee kun keskitytään itse tuotteeseen.
COVIDin aikaan yhtiökokouspullat vaihtui hyvin pitkälti just noihin etäporkkanoihin.
Ja ihan muusta asiasta:
Sehän alkaisi olla alle KAKSI viikkoa AIKAa(viikon verran) kun TALVIAURINKO ilmestyy horisontin takaa.
En ollu aikasemmin ees kiinnittäny huomiota näihin, mutta näitähän on kokoaja
Tampereen kaupunginvaltuutettu Veikko Vallin (ps.) aikoo muuttaa Portugalin Madeiralle. Vallin on ostanut Madeiralta hedelmäfarmin.
– Farmille tulee majoitustoimintaa. Minulla ei ole aiempaa kokemusta majoitusliiketoiminnasta, syöksyn taas uuteen kuten yrittäjät yleensä, Vallin kuvaa.
Tästä tulikin mieleen että it-konsultointi alkaa kyllästyttää 
Lähistöllä on pitkään ollut entisen pizzerian tilat vuokrattavina 
Jos ottais lopputilin ja kehittelis siihen jonkinlaisen pizza-resortin 
–>profit
E: Kypsykö se pitsataikina perus-AGA:lla vai pitääkö olla hianompi
Miksei täällä näy mitään Verve-aiheista hehkuttelua, ei sammakoita eikä raketteja. Itse seuraan kurssikäppyrää lähes hypnotisoituneena, en ole kokenut vastaavaa.
En ole edes käsittänyt mitä tämä firma tekee, ostin alkuvuodesta suutuspäissäni sen perusteella että suositus oli osta ja osake ei ollut Hesulista. Enää ei edes kiinnosta. Riittää että firmalla on nopesti kasvavaa liiketoimintaa, mistä aiheutuvat tulot ovat selväsi menoja suurempia.
Sen muutaman rivin luonnehdinnan firmasta olen kyllä lukenut kymmeniä kertojaa, mutta tällaiselle setä ikäiselle miehelle se ei kerro yhtään mitään. Ja olen rikkonut lähes kaikkia omia sijoitussääntöjäni Verveä ostaessa ja se on silti paras sijoitukseni. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Onhan se vielä n. kk:n auki, en ole osunut itse sinne kertaakaan, vielä ehdin.
Meneekö Kurrin mukana Fugeen 
Verve on kyllä hyvä esimerkki siitä, kun supersyklisellä, pätevän johdon luotsaamalla mutta aliarvostetulla firmalla alkaa pitkän korpivaelluksen jälkeen makroympäristön tuottama myötätuuli tarttumaan purjeisiin. Sen jälkeen muutkin mittarit kääntyvät samaan suuntaan ja myötätuulen vaikutus vain vahvistuu. Jos makroympäristö vain pysyy suotuisana (korot laskevat ja jenkeissä ei ajauduta taantumaan), on firmalla vielä mukavasti nousukiitoa tiedossa.
Niille, jotka keskittyvät löytämään juuri tällaisia firmoja, taitaa alkuvuoden meno olla aika business as usual. Yhden tällaisen löytyminen saattaa kuitenkin vaatia useamman pakkaselle jääneen epäonnistumisen, että siinä mielessä pienet tuulettelut olisivat kyllä paikallaan, mutta onhan niiden puuttuminenkin perin suomalaista.
Minulle tämäkin tilanne aiheuttaa harmaita hiuksia, koska sijoitusteni alkutaipaleella otin selvästi liikaakin riskiä ja olen joutunut opettelemaan riskinsietokyvyn hallintaa vähän oudosta tulokulmasta. Nyt pelkään, että tämän keissin kohdalla tasapainotin jo liikaakin ja kevensin pottiani liian aikaisin. Noh, en ole vielä huomannut kenenkään sanoneen sijoittamisen olevan liian helppoa.