Ensiksi haluan sanoa, että arvostan @Pohjolan_Eka tietämystäsi ja palstan kirjoituksiasi erittäin paljon. Luen kaikki kirjoituksesi mielenkiinnolla ja uskon oppineeni niistä myös paljon matkan varrella. Olen kuitenkin tästä asiasta ainakin osittain eri mieltä ja seuraava laveahko kirjoitus on tarkoitettu argumentoimaan mielipidettäsi vastaan, ei sinua vastaan ja toivon, että otat sen sellaisena. Lisäksi kirjoituksessa on käytetty paikoin tahallisesti kärjistäviä esimerkkejä sen alleviivaamiseksi, mitä haluan tuoda esille. Myönnän, että todellisuus on kirjoituksiani paljon monimuotoisempi, mutta ottakaa siitä se idea mitä yritän tuoda esille, jos jotakin. 
Mietin hetken, kuinka vastaisin, mutta kokeillaan.
Annoin jo esimerkin UK:n vesivarojen yksityistämisestä. Annan vielä toisen esimerkin raideliikenteen yksityistämisestä myöskin samasta maasta. Vesivarojen myötä, myös raideliikenne yksityistettiin 90-luvulla konservatiivien voiman tunnossa. Yksityistämisen piti ratkaista kaikki valtio-ohjauksen aiheuttamat ongelmat.
On 5 November 1993, John Major’s right-wing Tory government passed the Railways Act. The Act moved ahead with what even Margaret Thatcher had considered a step too far: the privatisation of Britain’s railway.
Mitä tehtiin.
The result of the Act was that rail operations were broken up and sold off, with various regulatory functions transferred to the newly created Office of the Rail Regulator. Ownership of rail infrastructure passed to Railtrack, while track maintenance and renewal assets were sold to 13 private companies across the network. Ownership of passenger trains passed to three rolling stock companies (ROSCOs), with the stock leased out to passenger train operating companies (TOCs), which were awarded contracts through a new system of rail franchising. In other words, it was a carve-up.
Miten kävi?
As a result of this carve-up, tens of billions of pounds have been siphoned out of the industry and into the pockets of the shareholders of the host of companies that feed off what should be a vital public service. A new report by my union, the RMT, Rail Privatisation: 30 Years of Waste and Rising Fares, shows that £1.5 billion or more leaks out of Britain’s railways every year in the form of profits extracted by train operating companies, rolling stock leasing companies, subcontractors, and other costs that arising from fragmentation.
Miten rautatiet toimivat? Kilpailu on varmasti ainakin tehnyt kilpailukykyiset hinnat saman alan muihin verrattaviin toimijoihin.
One problem for the UK rail network is the rise in costs. The McNulty report argues UK railways are 34% more expensive than European counterparts. One reason is that relatively short franchises gave little incentive for companies to invest in training staff or investing for long-term. This contrasts to say the Dutch model of competitive tendering, which helped to reduce costs. The implication of rising costs has been an increase in state subsidies.
Yksityinen toimijahan toimii markkinaehdoilla, joten jos hinnat ovat korkeat, se ei ainakaan tarvitse valtion tukea?
In 2018-19 net government support for the railways was £7 bn, double in real terms, pre-privatisation. However, the Covid collapse in passengers saw government costs soar. Between April 2020 and March 2023, the rail system cost the public purse more than £52bn.
On yleinen mantra, että yksityinen tuottaa toiminnan tehokkaammin voiton tekemisen vuoksi. Tämä toteutuu vain ja ainoastaan silloin, kun toiminnan parametrit on säädetty 100% sellaisiksi, että yksityinen toimija joutuu jokaisessa yksityiskohdassa tuottamaan samaa laatua, kuin voittoa tavoittamaton valtion/kunnan toimija.
Tämä ei ole koskaan totuus, sillä laajojen kokonaisuuksien raja-arvoja ei voida koskaan määritellä niin tarkasti, että siellä ei jäisi yksityiselle toimijalle tulkinnan varaa omaksi eduksi. Annan esimerkin:
Kunta sopii hoivapalveluiden tuottamisesta vanhuksille. Parametrit ovat “ihmisarvoinen elämä” ja “Terveyden ja hyvinvoinnin säilyttäminen”. Minulle on implisiittisesti selvää, mitä tämä tarkoittaa, jos omat vanhempani ovat ko. hoivapalveluissa:. Päivittäistä ulkoilua, päivittäistä yhteistoimintaa hoivapaikassa, vähintään kuukausittaisia mutta toivottavasti viikottaisia virkistysmatkoja luontoon, konserttiin, näyttelyyn tai vaikka torikahveille. Hoitaja tarvittaessa kutsuttavissa. Ei mitään kohtuutonta.
Ollessani yksityinen toimija hoidan em. asiat karrikoiden seuraavasti: Päivän ulkoilu on pihakeinu vapaasti käytettävissä. Jos pääset sinne omin voimin. Päivittäinen yhteistoiminta on elokuva aulassa telkkarista. Popcornit talon puolesta. Kuukausittainen virkistysmatka luontoon on kävely takapihan metsikön polulla, jonne rollaattori ei mahdu. Ne, jotka eivät pääse sinne, voivat istua oman rollaattorinsa päällä ja katsella hoivakotia tai polun päätä takapihan puolelta vaihteeksi. Hoitaja on paikalla aamulla 1h ja iltapäivällä 1h ja illalla 1h, juuri sen ajan, että ehtii lääkkeet jakaa. Jos on joku vaiva, pitää varata aika seuraavalle viikolle, jos hoitajan 2h viikoittaisen vastaanottoslotissa on varaamattomia aikoja. Yleensä ei ole.
Lain ja sopimuksen kirjain ehkä täyttyy, muttei välttämättä se ihmisarvoinen elämä.
Yksityinen toimija ottaa voittoa luonnollisesta monopolista kahdella tavalla:
-
Sopimuksista etsitään kaikki ne saumat, josta se vuotaa ja käytetään niitä pienentämään omia kustannuksia vaikka tuotteen laatu kärsisi. Tämä ei ole toimittajan vika, sillä sopimuksen laatija ei niitä asioita vaatinut. Näitä kohtia löytyy aina. Ja juristit ovat hyvä löytämään tulkinnanvaraiset kohdat, joita ei ole 100% täsmällisesti määritelty.
-
Kohdan 1 toiminnasta johtuvien tuotanto-ongelmien ja laatuongelmien vuoksi kerrotaan, että lisämaksusta voidaan asiat korjata, mutta hinta on 3X, koska ne ei sisälly sopimukseen, on extratyötä ja sopimuksessa on luvattu toimittajalle yksinoikeus palvelun ja lisätöiden tuottamiseen. Lisäksi, luonnollisen monopolin ollessa kyseessä, kukaan muu ei voi toimittaa palvelua.
Yksityinen toimija on lainsäätäjien ja regulaattoreiden armoilla. Totta. Lainsäätäjät ja regulaattorit ovat myös tekemiensä sopimusten armoilla, muuten toimittaja voi haastaa ne oikeuteen sopimusrikkomuksista. Lisäksi, mikäli lainsäätäjä muuttaa toimitusehtoja kesken toimituskauden, voidaan mennä oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja vaatia kompensaatiota ja mikäli sovitaan uusista ehdoista, halvalla niitä ei toimiteta.
Luonnollisessa monopolissa on otettava huomioon se, että asiakas on lukittautunut yhteen toimittajaan. Viime kädessä valtio asiakkaana voi toki pakkolunastaa toiminnan, sanotaan 15 vuoden kädenväännön, laajojen oikeudenkäyntien ja tähtitieteellisen korvauksen saattelemana toimitusoikeuden itselleen. Paitsi tietysti jos olet Venäjä. Mutta me emme ole, ainakaan vielä. Ja toivottavasti emme sellaiseksi tule.
Ja valtion ollessa suvereeni toimija, miksi Caruna hakee sitten oikeutta Yhdysvalloista? Koska Carunan omistajat ovat siellä. Onkin mielenkiintoista nähdä, voiko Yhdysvaltalainen oikeusistuin määrätä, kuinka Suomi suvereenina toimijana kohtelee luonnollista monopoliaan.
Fortum myi Uniperin täysin vapaaehtoisesti. Tilanne, jossa se myytiin, oli aiheutunut kiinteiden kaasusopimusten matalista hinnoista, kun Venäjän toimittama halpa kaasu oli loppunut ja Uniperin oli pakko täyttää sovitut toimitusvaatimukset hinnalla millä hyvänsä - eli kalliilla nesteytetyn maakaasun tuonnilla. Saksan valtio ei muuttanut pelisääntöjä kesken kauden. Se ei tehnyt mitään. Odotti vain, että Fortum toimii jo olemassa olevien pelisääntöjen mukaan.
Koska Fortum ei halunnut jatkaa miljardien syöttämistä Uniperiin kuukausittain, niin Saksan valtio tarjoutui jalomielisesti ostamaan Fortumin ulos. Fortumin ei ollut pakko myydä. Siitä äänestettiin yhtiökokouksessa ja osakkeenomistajien enemmistö suostui Uniperin myyntiin murto-osalla ostohinnasta.
Oli Fortumin oma moka, ettei se ollut ottanut huomioon sitä skenaariota, jossa tuontikaasun hinta voi nousta. Saksan hallituksen ei ole mikään pakko puuttua yksityisen yhtiön itsensä hankkimaan ongelmaan, jossa sen tekemät sopimukset ovat kalliita. Muistaakseni Uniperin johto kertoi tästä potentiaalisesta ongelmasta, ennen kuin Fortum teki valtauksen maaliin saakka.
Ostettuaan Uniperin enemmistön, Saksan valtio jalomielisesti päätti suvereenina valtiona sallia kohonneiden hintojen vuotamisen kuluttajahintoihin.
Scholz said Uniper would be allowed to pass on cost increases to its customers despite having fixed-price contracts in place.
Olen samaa mieltä, että valtion pitää keskittyä pääsääntöisesti lakien ja säännösten laatimiseen, mutta koska niitä ei voi koskaan - heh - vedenpitävästi laatia kattamaan jokaista pientä yksityiskohtaa, luonnollisten monopolien yksityistäminen on aina huono idea. Miten tehokkaasti yksityinen toimija toimiikin, sen tärkein tavoite on tehdä voittoa, eikä tuottaa mahdollisimman laadukasta palvelua, joka parhaassa tapauksessa tulee tärkeysjärjestyksessä toisella sijalla, mutta usein ei. Tämän faktan vuoksi yksityinen toimija voi olla osatoimittajana sellaisissa asioissa, jotka se osaa tehdä hyvin, mutta vain silloin, kun se ei ole ainoa mahdollinen toimittaja ko. asiassa.
Pahoittelen lauantain pilaamista pitkällä jaarituksella. Minun varmaan pitäisi mennä sinne vanhainkotiin tai luontopolulle jaarittelemaan muille taatoille ja oraville, eikä pakottaa teitä lukemaan näitä, mutta ainakin toistaiseksi olen teidän taakka. Siirtäkää politiikkaketjuun, jos katsotte aiheelliseksi.
Hyvää viikonlopua kaikille!