Juu, toki käytin kurssia ennen osaria, joka oli 4,61e, siitä irronnut 0,33 osinko ja kurssi nyt 4,13. Eli kurssi tullut osarin jälkee alas 4,28 → 4,13 - eli sen 3-4%??
Juu en juuri yritä väitellä mitä kannattaa tai ei kannata tehdä. @Alan_Cali vain sanoi:
Tuosta tuloksesta mandatum on laskenut vain sen 3-4%, vaikkei se ainakaan päivän sisäinen huippu tainnut olla huutarissa.
En tiedä tilannettasi, mutta suosittelen keskustelemaan lääkärin/psykologin tms kanssa avoimin mielin myös masennuslääkkeiden käytön aloittamisesta. Kuvailusi ei kuulosta ihan harmittomalta, vaan elämää haittaavalta ahdistukselta.
Olen itse napsinut 15 vuotta masennuslääkkeitä ahdistukseen (sosiaalisten tilanteiden pelko) ja apu on ollut valtava. Tuskin olisin työelämässä/hengissä ilman niitä. Lääkkeen teho ja sivuvaikutukset tietysti yksilöllisiä, mutta niin ne on buranallakin.
Joskus kommunikaattorien aikana minulla oli aina se kallein puhelin. Aloin madaltamaan hintaa vähitellen. Nykyään 300€ on sopiva summa ja käytän puhelinta 3 vuotta, takuuajan, jos se vaan selviää niin kauan.
Minulla ei voi olla kallista puhelinta. Yhden tiputin aivan uutena kuorma-autosta asfaltille ja sattui olemaan korkeahyttinen versio, joten se oli laaki ja vainaa.
Nykyisen puhelimeni ostin muutamia kuukausia sitten. Kävin tankkaamassa, jälleen kuorma-autoa, ja jätin puhelimen tankin viereen ulos. Bluetooth toimi hienosti, vaikka olin hytissä ja puhelin ulkona, joten en osannut kaivata sitä. Moottoritiellä sitten sain korvanappiin ilmoituksen “bluetooth disconnected”. Ei kun hätärit päälle ja romukaistaa pakitellen takaisinpäin puhelinta hakemaan ajotieltä. Hetken kuluttua ilahduttavasti sainkin jossain määrin ehjän puhelimen läheisyydestä kielivän “bluetooth connected” ilmoituksen, jolloin lähdin kävellen hakemaan puhelinta keskeltä moottoritien ajouraa. Tällä kertaa uudesta puhelimesta meni vain näytön lasi.
En mitenkään voi kuvitella enää tänäpänä itselläni mitään lippulaivamalleja.
Voi kun itsekin osaisin madaltaa halvempiin älypuhelinmalleihin, toisaalta taas haluan, että taskussa on aina se paras satavarmasti mukana kulkeva kamera, niin ei tarvitse ostella hyllyyn jääviä järkkäreitä ikinä. Ilman kameraominaisuuksia se halvempikin kelpaisi vallan hyvin.
25 puhelinta elämäni aikana omistanut, ikinä en ole yhtäkään tiputtanut tai kolhinut, joten puhelimen suojaamiselle ei ole tarvetta. Välillä tuntuukin, että pidän puhelimestani parempaa huolta, kuin itsestäni.
Onko joku tai jotkut näistä omistusyhtiöistä (pl. Inderes) sellaisia, joissa sulla on päätösvaltaa tai muuta aktiivisempaa roolia? Itse jos mietin konseptia, niin ei Fairfaxin Watsat, Investorin Wallenbergit tai IPCO:n Lundinit tarvitse mun omistajuuttani yhtään mihinkään. Ei siinä jää itselle muuta roolia kuin sijoittaa tuotto mielessä - tai olla sijoittamatta. Ja tuota ei ole mitään järkeä rajoittaa pitkällä pitoajalla, vaan tuotto-odotuksen kutistuessa laput lähtevät laitaan.
Järkevämpi Buffett-viisaus olisi yhdistää tuohon idea siitä, että sijoittaa voisi vain hyvin rajattuun yritysjoukkoon (esim. 10 yritystä 10 vuoteen), mutta positiokokojen kanssa voisi pelata rajattomasti. Tuo kannustaisi panostamaan ensiluokkaisiin johtoryhmiin ja pääomistajiin, mutta antaisi silti vapauden myydä ylihintaiset positiot tarpeen tullen. Väittäisin, että oma performanssi paranisi merkittävästi tuolla tavoin.
Jos salkku olisi pakko sitoa 10 vuodeksi nykyisiin positioihin, niin nuo yllä mainitut kolme (Fairfax, Investor, IPCO) pitäisin ongelmitta, samoin Philip Morrisin ja heidän historiallisen kestävän ja hinnoitteluvoimaisen bisnesmallinsa. Evolutionit myisin, sillä vuoden 2034 regulatorinen ympäristö on asteen verran vaikeampi asia ennustaa - johtoryhmä ja bisnes kestää vertailun, mutta jos kasvu tai kannattavuus kuolee, niin pääomaa tuhoutuu. Gofore ja Vistry menisivät myyntiin, mutta voisin keksiä myös argumentteja holdaamisen puolesta.
Kiitos vinkistä ja olen tätä harkinnut kyllä. Vaikeita jaksoja on ollut aiemminkin, mutta tämän irtisanoutumiseni jälkeen on ollut ylivoimaisesti pahin jakso. Ennen tätä olin enimmäkseen ihan hyvässä kunnossa henkisesti ja paisuttelin jälkikäteen katsottuna turhaan omia negatiivisia tuntemuksiani päässäni.
Osittain kyse lienee siitä, etten aiemmin tiennyt, mitä henkinen kipu todella on. Nyt vasta tiedän. Katumus, syyllisyys, häpeä ja menetyksen tuska on kova. Eikä kyse ole menetyksestä itsessään, ihmiset menettää työpaikkoja ja läheisiään. Se kuuluu elämään. Enemmänkin se, että syytän tapahtuneesta pitkälti itseäni. Osittain aiheestakin, vaikka ei täysin omaa syytä ollut.
Lääkkeissä lähinnä mietityttää sivuvaikutukset. Olen käsittänyt, että lihominen on yksi sivuvaikutus. Olen aina ollut atleettisessa kunnossa ja se on asia, joka tuo aika paljon lohtua ja on osa identiteettiä (näin ei toki välttämättä saisi olla). Muutenkin liikunta ollut aina tärkeää itselle.
Kokonaisuudessaan täytyy muistaa, että minulla on asiat kuitenkin ihan hyvin. Ihmisillä on huomattavasti pahempiakin ongelmia, menetyksiä ja haastavia ajanjaksoja elämässään. Palkka juoksee ja raha-asiat on kunnossa. Muutama kaveri löytyy, vaikka harvoin ollaan tekemisissä. Läheisen ystävän/ystävien puute on toki vaivannut jo pitkään. Ulkonäköä on sen verran, että kumppani löytynee suht helpolla kunhan mentaalipuoli on taas paremmassa kunnossa. Olen myös itseasiassa todella mukava kaveri, vaikkei laajaa kaveripiiriä ole. Näin on moni sanonut ja sisimmässäni tiedän sen itsekin, mutta ikävä kyllä välillä oma mieli unohtaa sen. Elämäni suurin tragedia lienee se, että olen ihan hyvä tyyppi ja suht fiksu - kaikki muut ovat sen aina tienneet, paitsi minä itse. Se taitaa olla isoin syy yksinäisyyteeni.
Ei tästä aiheesta enempää kahvihuoneella, sillä ei taida tänne kuulua. Yksityisviestillä voit jatkaa aiheesta, mikäli tarvetta.
Yleisellä tasolla muistutuksena kaikille: Vaalikaa ihmissuhteitanne, olkaa ystävällisiä toisille ja välittäkää. Loppupeleissä kaikki mitä meillä tässä elämässä on, on toisemme. Urheilullinen vartalo, iso sijoitussalkku tai kiva titteli ei loppupeleissä merkitse juuri mitään.
On hienoa, että tällä foorumilla on ihmisiä, jotka tuntuvat välittävän ja haluavat auttaa. Se on tuntunut hyvältä, ja merkitsee minulle paljon. Muiden auttaminen on todella antoisaa. Siitä olen työelämässä eniten pitänyt. Olen myös ollut mukana vapaaehtoistyössä kaverina yksinäiselle nuorelle. Enää en varsinaisesti tukisuhteessa ole, mutta kyseisen nuoren miehen kanssa olemme edelleen tekemisissä pari vuotta tukisuhteen päättymisen jälkeen. Itseasiassa huomenna taas mennään kävelylle yhdessä.
"
Mitä jos lähdetään siitä, että koko kysymyksen asettelu on virheellinen? Nimittäin absoluuttinen hinta ei saisi kiinnostaa, vaan se, että kurssi tekee ao. kuvan mukaisen liikkeen. Lisävarmistusta tulee, jos weeklyssä näkyy sama kuvio.
No miksi näin kannattaa toimia? Koska kukaan ei voi tietää montako porrasta alaspäin tullaan vielä menemään. Miksi siis edes yrittää, kun voi vain odottaa trendin muutosta. Se, että ei osu absoluuttisiin pohjiin, on paljon pienempi tappio kuin se, jos alkoi ostamaan 50% ennen pohjia.
"
Hintaperspektiivin ohella voi miettiä aikaperspektiiviä. Alalla tuotannon nouseminen ottanee 6-10 vuotta(Nesteen nousu kesti 7-10vuotta riippuen mikä arvioidaan alkukohdaksi), samoin sen palautuminen todennäköisesti samaa luokkaa että ylikapasiteetti alkaa karsimaan toimijoita. Tyypillisesti myös valtioihin/hallituksiin jollakin tavalla kytkeytyviä toimijoita jolloin mekanismi on entistäkin hitaampi. Eli ylikapasiteetin purkautuminen ottanee 8-12 vuotta. Nesteen ongelmat alkoivat 3,5 vuotta sitten, joten matkaa alas on vielä reilusti ja useita vuosia, tällä tavalla aproksimoituna viiva osoittaa osakkeelle jonnekin noin 10euron pohjakosketusta suurin piiretin noin 5 vuoden kuluttua.
Tässä toinen erinomainen syy miksei kannata ostaa laskeviin kursseihin. Päädyt vaikkapa viiden vuoden bagholderiksi, jolloin sidottu pääoma ei tuota yhtään mitään. 5%:n osinkolappukin tuottaisi tässä ajassa 28% profittia.
Neste maksaa omalla keskihinnalla sen 5% osinkotuoton joten holdaillaan ja itketään sitten 5v päästä
Uskallankohan edes kysyä että miten tämä matematiikka niin kuin käytännössä toimii?
Kirjoittaja tarkoittanee yield-on-cost -tunnuslukua jossa lasketaan osinkotuottoprosentti oman hankintahinnan mukaan nykykurssin asemesta. 5% osinkotuotto Nesteestä tarkoittaisi 24€ hankintahintaa. Kyseisen tunnusluvun hyödyllisyys päätöksenteossa on, köh, vähintään kyseenalainen mutta pitkään omistettujen hyvin menestyneiden osakkeiden kohdalla voi kyllä olla hienoa kun yoc voi vaikka ylittää 100%.
Ystävien löytymiseen ei harmillisesti ole varmoja keinoja mutta todennäköisyyksiin voi vaikuttaa paljon. Esim. uuden harrastuksen kokeilemisen kautta tapaa ihmisiä joista joku voikin olla jollain tapaa samalla aallonpituudella. Vaihtiksia harrastuskokeiluihin on miltei rajattomasti kuorolaulusta kamppailulajeihin. Kokeileminen ei edellytä sitoutumista! Työn ja parisuhteen ei kannata olla ainoita sosiaalisia juttuja.
Minulla se on hyvin pitkälti näin ja työssä on vain tuttuja naamoja. Ei miesvaltaiselta alalta mitään ystäviä voi saada se on ihan selvä peli. Siellä jyllää aina huono itsetunto ja koko yhteisö on sairas. Siitä tulee ekslusiivinen naisia ja henkisesti eheitä miehiä hylkivä paikka. Ajatellaan, että ne eivät pärjää siellä, mutta todellisuudessa eivät pysty olemaan siellä. Mutta tässä kuplassa miehet viihtyvät töissään ja työsuhteet ovat elinkautisia. Kahvipöydissä kerrotaan samoja anekdootteja ja sankaritarinoita itsestään vuodesta toiseen. Jokainen on nähnyt kaiken, kokenut kaiken, tietää kaiken. Oma arvo ja työidentiteetti rakentuu toisten virheiden ja huonojen suoritusten kautta eikä oman hyvän tekemisen kautta. Siksi toisten virheille on loputon jano ja niitä on löydyttävä. Tavallaan kaikki viihtyvät töissä ja tavallaan ovat sietämässä toisiaan ja töitä, pakoputki punaisena kotiin kun saa lähteä.
Yksinäisyyteen lääkkeeksi parisuhde riittää pitkälle. Minulle se on aina riittänyt. Enkä oikein muuta ole kokeillutkaan, kun koko aikuisiän on viety käytännössä heti, jos vähänkin on joskus vapaus alkanut pilkottaa.
Luin muuten taannoin kirjan jonkun keski-ikäisen naisen ikäkriiseistään ja siinä tuli tämä ajatus, että keski-iässä parisuhdemarkkinan asetelma keikahtaa ympäri ja naisen on todella vaikea löytää miestä. Että tämmöisiä vielä vähän seksinnälkäisiäkin puumia keskuudessamme liikkuu saalistamassa miehiä, joita ei ole. Jos ei pörssisijoitukset ota osuakseen kohdilleen ja tulee pelkää persenettoa, niin kannattaa kammata tukka (jos jäljellä) ja alkaa ulkoiluttaa koiraa vähän kalliimmaksi tunnetuilla asuinalueilla ja koittaa sosiaalista nousua toista kautta.
Suomessa on kaikissa alle 54v ikäluokissa iso miesenemmistö, nuorissa ikäluokissa on tilastokeskuksen lukujen mukaan yli 100 000 miestä enemmän kuin saman ikäisiä naisia. Sinkut kun erotetaan omaksi ryhmäkseen, on jokaista kahta sinkkunaista kohden kolme sinkkumiestä. Nuorissa on naisen ovella pitkä jono, ja 50+ muutos siinä kohtaa on todella iso kun suhde kääntyy toisin päin.
Sen haluan täsmentää että en siis ole tehnyt sijoituspäätöstä yoc:n perusteella. Mut kyseiseen tunnuslukuun viittasin kyllä. 
Joskus on käynyt niinkin, että huonosti suorittava yritys leikkaa kurssin lisäksi myös osinkoja. Just saying.
Täällä taidettiin aikaisemmin puhua siitä että kuinka moni kokee olevansa omistaja jossain sijoituksistaan niin omalla kohdalla Neste on, ilman mitään biasta, sellainen yhtiö mitä haluan ainakin kuvitella omistavanai kun sitä olen ostanut eli kyseinen 
-laitos tulee olemaan 
-tasoista huolimatta sellainen firma jotka varmaan holdaan ja lisäilen hamaan tappiin. Eli toisin sanoa ei haittaa vaikka osinkoa leikkaavat sillä tämä, kuten sanoin, tulee pysymään salkussa hamaan tappiin
Jep. Mulla on enemmän funktionaalinen lähtökohta kaikessa osakkeisiin liittyvässä, eli tarkoitus tehdä maksimimäärä hilloa minimiajassa, ja pystyä ylläpitämään ko. tekemisen tahtia pitkän aikavälin yli. Siihen ei kuulu “mitä osakkeita haluan omistaa”-ajattelu. Muutenkin kuulostaa turhan kalliilta harrastukselta
