Hetkinen, hetkinen, hetkinen…
Miten mulla on nyt tätä ketjua lukiessa tullut sellanen kutina, että tällä kysymyksellä kuitenkin tarkoitetiin TOP 3- VIDEOpelejä?
Aiemmin jo laitoin omat Top 3-pelini (ja kyllä, näsäviisastelin tahallani silloin ja ehkä vähän myös nyt), mutta tässä vielä TOP 3-videopelini:
XCOM: Enemy Unknown (2012-versio) — UFO: Enemy Unknown tullut myös pelattua läpi jo hyvissä ajoin ennen tätä, mutta tässä XCOM:issa oli vaan sitä jotain tiettyä fiilistä, mikä sai mut kiinni ruudun ääreen ja kehittelemään tekosyitä, jotta voisin skipata sovitut menot pelatakseni tätä. Enemy Within-lisäri oli ihan ok, mutta ehkä vähän tarpeeton silti, koska ei se varsinaisesti tuonut mitään lisäarvoa. XCOM II oli myös hyvä ja ehkä objektiivisesti ajatellen jopa parempi, mutta eka XCOM oli vaan niin sopivan koherentti ja toimiva kokonaisuus. Arvostan pelejä, jotka haluavat kompaktisti toteuttaa tietyn asian ilman turhaa rönsyilyä. UFO: Enemy Unknown oli aikansa merkkiteoksia ja nautin senkin pelaamisesta, mutta XCOM oli ottanut siitä saman perusidean ja riisunut tarpeettoman nysväyksen pois, jolloin lopputulos oli mielestäni jouhevampi kokonaisuus.
Splatoon (Nintendo Wii U) — Erittäin innovatiivinen ja addiktoiva 4vs4-peli. Yksinpelimoodia en edes pelikokemukseen laske. Tässä pelissä kekseliäisyys, nopea tilannetaju ja mukautuvuus oli valttia. Tämä taisi olla nimenomaan lapsille suunnattu peli, mutta se tarjosi syvällisiä strategisia ulottuvuuksia, jotka kutkuttelivat aikuisenkin mieltä. Peliä oli vaikea pelata puhki, sillä siinä riitti uutta kokeiltavaa ja “keksittävää”. Jatko-osia en ole pelannut - ne saattaisivat hyvinkin olla jopa parempia.
Helldivers — Lintuperspektiivistä kuvattu twinstickShooter-CoOp, jossa ON friendly fire. PAAALJON eri ase- ja varustevaihtoehtoja, joiden valinnan kanssa piti olla tarkka tehtävästä riippuen. Peli vaati ryhmätyöskentelyä, mutta erilaisia vaikeusasteita oli alunperin muistaakseni 12. Level 1-tehtävät pystyi suorittamaan jopa yksin, mutta Level 12-tehtävät vaativat jo melkeinpä 4 OSAAVAA pelaajaa. Ennen tehtävälle lähtöä näkyi myös mitä aseita ja varusteita muut ovat aikeissa valita. Valmistautuessa yksi hauskuus olikin eräänlainen sanaton neuvottelu. Oon aikeissa valita tietyn varusteen - joku muu huomaa tämän ja valitseekin sen perusteella itse jonkun muun - minä huomaan tämän ja hienosäädän vähän lisää - muutkin hienosäätävät - READY? - READY! - ja sit mennään ja se kutkutus vatsanpohjassa aina ennen tehtävällä lähtöä oli IHANAA. Ja varsinaisen tehtävä aikana piti myös adoptoida oma tulialueensa nimenomaan friendly firen takia. Vaikka ite olikin ns. pro, ni hauskaa oli myös pelata matalamman tason tehtäviä vähän kokemattomampien kanssa, ku aina sai olla pelastamassa heitä tukalissa tilanteissa. Ja ne Level 12-tehtävät osaavan porukan kanssa oli jotain aivan mahtavaa, silloin ku ryhmä toimii KURINALAISENA kokonaisuutena ku kellopeli.
Kunniamaininnat vielä. Näistä mikä vain olisi voinut myös olla listalla, mutta edellä olevat herättivät juuri tätä kirjoitettaessa lämpimimmät muistot.
-Demon’s Souls — se alkuperäinen “souls”-peli.
-Dark souls I
-Mario Kart 8
Elden Ring on itselläni vielä pelaamatta. Souls-pelit kyllä nappaavat. Samoin Zelda: Breath of the Wild (1 ja 2), joka pelimekaanisesti taitaa myös olla Souls-peli. Joskus kyllä vielä! Saattavat syrjäyttää jonkun tuolta nykyiseltä Top3-listaltani. Myös kaikki Metal Gear Solidit ois pelaaNämä-listallani (ekaa pelannut joskus ehkä kolmanneksen).
Näistä pelilistauksista on aika hyvä myös päätellä kommentoijan ikäluokkaa
En nyt laita pelejä mihinkään järjestykseen, mutta itselle tavalla tai toisella mieleen jääneitä tai merkittäviä pelejä:
NHL -sarja. Megadrive, Playstation, PC joskus 2003/2004, mutta loppui pc:lle teko.
Pelannut JOKAISTA vuosikertaa alkaen NHL 93. Apua. Miettikää monta tuntia tämän kimpussa on mennyt. Onko kellään mitään vastaavaa pitkäjänteisyyttä ollut? Omat pelihuiput joskus NHL 2014 aikoihin. Välillä käydään pojan kanssa vierashuoneessa laittamassa vanha laite tulille ja kyseinen NHL koneeseen. Poika (16v) ei treenaamisesta huolimatta pärjää vielä isälleen. Tai pojan kaverit. Tästä saa vähän respectiä, tai sitten ei
Sensible Soccer, Amiga
Melkein sanoisin että paras futispeli ikinä, yhä. Fifaa tulee pelattua, mutta jotain siinä on kun pelattiin kavereiden kanssa yön ympäri.
Lartzan SkiJump, 1 ja 2, PC/ ms-dos
Kouluaikoina tuli pelattua hyppytunnit kavereiden kanssa. Toiset tienasi, toiset ei. Never forget. Virallinen ostettu DISKETTI tallessa.
Saboteur, PC. Jotenkin oli itselle vaikuttava peli aikanaan ja jäi mieleen. Ei saanut suursuosiota ja pelimekaniikkaa haukuttiin. Silti itselle todella mieleen jäänyt peli.
Uncharted, PS eri versiot
Seikkailupelien aatelia. Epäilen, että samaa kokemusta ei peleistä saa enää ikinä. En ihan ole ymmärtänyt miksi tämä tarina piti kirjoittaa loppuun nelosessa. Buu.
Päivitellään jos jotain tulee mieleen.
Minkä ikäiseksi arvioisitte minut pelien perusteella?
Kyllä noi pelit on männävuosista kehittyneet
Toki tiettyihin lapsena pelattuihin peleihin liittyy muistoja, ku niitä kavereiden kanssa tuli pelailtua, (mukaanlukien juuri nuo NHLPA Hockeyt), mutta mielestäni oon aikuisena myös modernimmista peleistä saanut vilpittömästi yhtä hyviä - ellei jopa parempi pelikokemuksia.
Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on ollut koittaa houkutella ihmisiä perustamaan Nordnet-tili, jotta saisivat 20e? Tähän mennessä olen yhden saanut ja 10 ihmistä houkutellut.
Lähdin pohtimaan asiaa ja totwsin, että tämähän on lähes mahdoton listata ainakin tällä kysymyksenasettelulla, sillä parhaat muistot on kyllä lapsuuden peleistä, joita ei kovin hyviksi uskalla ainakaan enää kehua, kuten Scorched Earth tai Stunts. Joten asetetaan vastaus johonkin tähän välimaastoon ja sanotaan
Final Fantasy VII
Civilization 3
Fallout 2
Näistä jokaista voisin edelleen pelata, ja itse asiassa FFVII:n pelasinkin viime vuonna taas läpi. Remakesta en tosin innostunut. Se on myös ainoa helppo valinta tälle listalle, tässä pelissä on kaikki kohdallaan. Civistä on uudempiakin versioita, mutta kolmonen on se, johon oon upottanut eniten tunteja. Fallout 2 taas oli kyllä buginen kuin mikä, mutta maailma tempaa vastustamattomasti mukaansa.
Tästä futispelistä itsellänikin lämpimät muistot. Loin aina oman joukkueen, johon nimesin kaikki oman luokan oppilaat. Olin pelissä vielä aika taitava, helppoja maaleja tuli tehtyä erikoisille joystickin pyöräytyksillä ihan maalin edessä.
Kylläpäs tähän on tullut paljon vastauksia. Laitetaanpa muutama omakin. Joskus olen tätä ajatusleikkiä käynyt omassa päässä, mutta viime vuosina on tullut pelattua kaikenlaista, enkä ole listaa viime aikoina miettinyt uudelleen. Sinuhen sanoin siis “siksi kirjoitan vain itseni tähden”.
Näiden järjestykseen laittaminen on lähes mahdotonta, joten jätän listan ulkopuolelle:
kiekko.tk - peli jonka parissa olen tuntimääräisesti viettänyt ylivoimaisesti eniten aikaa
Civilizations eri osat, koska niitä on erilaisen genren vuoksi vaikea verrata listalla oleviin
Kaikki mitä olen pelannut alle 15 vuotiaana. Niitä pelejä on aivan liikaa muistettavaksi ja vertailu on vaikeaa
Yleisesti ottaen kaikki todella hyvätkin moninpelit, koska minulle tarinavetoiset yksinpelit on se kuninkuussarja. Battlefield 2 oli parhautta.
Kaikki pienemmät indie-pelit, koska vertailu isompiin ei ole reilua. Outer Wilds, Orit, Stardew Valley ja monta muuta voisi ehkä listalle nousta, mutta en sitä tee.
Kaikki Sims -pelit. Joka versiota ja lukuisia lisäosia on tullut pelattua satoja tunteja. Kakkosen kohdalla puhutaan ehkä jopa tuhansista tunneista.
Pelikokemusten top 5:
Mass Effect -trilogia - koko pelisarja on aivan kuin minulle tehty. Pelasin vasta 2022 legendary editionin myötä enkä silloin uskonut, että voisin enää ikinä kokea niin vahvoja pelikokemuksia kuin listan muut pelit
Red Dead Redemption - kaikin puolin aivan uskomaton kokemus julkaisuvuotena pelattuna. Olin toki aika nuori silloin, mutta tämän voi sanoa olevan ensimmäinen ison jäljen jättänyt tarinavetoinen peli. Tämän ansiosta rakastuin yksinpeleihin.
Witcher 3 - tämän pelaamiseen lisäosineen minulla taisi mennä parikin vuotta kaikenlaisten kiireiden takia, mutta se oli mieletön matka. Tässä on pelaamistani peleistä parhaiten luotu maailma. Pelatessa immersio oli vahvaa ja eskapismi erittäin terapeuttista.
Life is Strange - tämä ensimmäinen peli sai minut rakastumaan genreen (tämän ehkä voisi laskea pieneksi indieksi, mutta oli sittenkin pakko nostaa listalle) ja olen sen jälkeen kolunnut kaikki vastaavanlaiset pelit.
Telltalen Walking Dead - etenkin kausi 1 ja ehkä myös kaudet 2 ja 4. Pelattu vasta tänä vuonna. Tarina ja hahmot meni erittäin vahvasti tunteisiin.
Kunniamaininnat RDR2, Bioshock, LA Noire, GTA 4 ja 5, Skyrim (jo pelkät musiikit ) sekä lievien suomilinssien läpi katsoen Alan Wake (II on vielä pelaamatta)
Disclaimerina täytyy kuitenkin sanoa, että viimeisen 15 vuoden aikana olen ehtinyt pelata melko vähän eikä sinä aikana julkaistuja pelejä ole tullut kovin laajasti koluttua. Kaikki Soulsit on pelaamatta. Lisäksi minulla on lähes kaikki Playstation yksinoikeuspelit pelaamatta. Vasta kuukausi sitten sain PS4, jolla olen lähtenyt asiaa hiljalleen korjaamaan. Listani pelit on siis kaikki Xboxilla pelattuja.
Ei ole oikeaa vastausta vielä löytynyt mutta arvaushaarukka ollut aika hyvin siellä 39-49 välissä… Mikä ei sinänsä kauhean vaikeaa ole ollut näillä tiedoilla päätellä.
Toimiiko 60 v:llä enää mikään? Kyseleepi epätietoinen kuuskymppinen
Peleistä sanoisin että olin PCI-Datalla töissä 1983-1984. Firma toi maahan VIC20 ja Commodore 64. Kun kyllästyin peleihin, niin opettelin ensimmäisen ohjelmointikieleni Basicin
MoleZista on hienoja muistoja yläasteajoilta. Koulun kirjastossa neljä pelaajaa yhden saman näppäimistön ympärillä oli melkoista väkertämistä ja näkynä varmaan erikoinen. Usein välitunnilla tuli pelailtua raikkaan ulkoilman sijaan, äänien kera tottakai. Ai että, näinä vuosina tietoakin etsittiin alkukantaisesta internetistä vielä AltaVistalla.
Olin pelissä vielä aika taitava, helppoja maaleja tuli tehtyä erikoisille joystickin pyöräytyksillä ihan maalin edessä.
) sekä lievien suomilinssien läpi katsoen Alan Wake (II on vielä pelaamatta)
?
