Inderesin kahvihuone (Osa 9)

Yleinen
8440

36/45

Berner on vuonna 1883 perustettu perheyritys jonka kotipaikka on Helsinki.

Yrityksellä on neljä liiketoiminta-aluetta jotka ovat liikevaihtojärjestyksessä:

  1. Maatalous (~43.5%): lannoitteita, torjunta-aineita, siemeniä ja viljelytarvikkeita maanviljelijöille sekä vilja- ja öljykasvikauppaa
  2. Teollisuus (~30%): raaka- ja lisäaineita valmistavalle teollisuudelle sekä magnesiumkemikaalien (Berner Chemicals) ja tärkkelyspohjaisten side- ja liima-aineiden ja erikoiskemikaalien (Chemigate) valmistusta
  3. Kuluttajatuotteet (~13.5%): mm. hygieniaa, kosmetiikkaa, autonhoitotuotteita jne.
  4. Terveydenhuolto ja laboratoriot (~13%): tarvikkeita ja laitteita mm. haavanhoitoon, kirurgiaan, desinfektioon ja hygieniaan liittyen sekä apuvälineitä ja kuntoutustuotteita

Kaikilla liiketoiminta-alueilla on sekä omaa tuotantoa (yht. 12 tuotantolaitosta Suomessa) että maahantuontia.

Yritys toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Baltian maissa.

Viime vuonna yhtiön liikevaihto oli 705 M€ ja tulos 16.8 M€. Henkilöstöä oli 883.

35 tykkäystä
8441

Seuraa avautuminen työelämästä ja siitä, miten olla itsensä suurin vihollinen.

Vuosien ajan minua vaivasi työasioissa tyydyttymätön nälkä. Halusin aina yhden asiakkaan lisää, vähän korottaa palkkioita ja saada mielenkiintoisempia projekteja. Jos jotain hyvää tapahtui, kykenin nauttimaan siitä puolisen tuntia, kunnes mielessä vilisi jo ideoita seuraavasta askeleesta.

Sitten koittivat huonommat ajat. Silloin katselin lähettämiäni vanhoja laskuja ihmetellen, mitenköhän aiempi ansiotaso ei mukamas riittänyt. Sitä ei osannut arvostaa, ennen kuin sen oli menettänyt.

Pikkuhiljaa asiat kohenivat kahden vuoden ajan ja nyt töissä menee paremmin kuin koskaan. Ainakin paperilla. Palkkiotaso on tyydyttävä ja stabiili, vastuu on kasvanut, työ ei ole kuluttavaa ja nautin poikkeuksellisesta vapaudesta.

Samaan aikaan en ole koskaan saanut töistä yhtä vähän iloa kuin nyt. Asiaa pitkään pohdiskelleena näen, että apeuden takana on kaksi perättäistä ja merkittävää sattumusta tältä syksyltä.

  1. Kävin eräässä tapahtumassa, jossa seurasin tarkemmin oman ammattikuntani toimintaa. Järkytyin. Koko ammatti on täysi vitsi. Tapa, jolla monet eturivin ammattilaiset tuosta tapahtumasta kirjoittivat, oli täysin moraalitonta. Minua kuvottaa ajatus kuulua samaan porukkaan. Ehkä sen takia, koska tiedän, että jos haluan edetä ja heidän kanssaan kilpailla, minun täytyisi alentua samalle tasolle.

  2. Sairastuin vakavasti ja sain esimieheltäni kohtelua, jota huomaan olevani kykenemätön antamaan anteeksi. On ihmeellistä, miten syvälle sisimpääni on koodattu periaatteita, joiden olemassaolosta en edes tiedä, ennen kuin niitä on rikottu.

Näiden kahden kokemuksen jälkeen pienemmätkin asiat ovat kiristäneet pantaa. Päätyössäni olen osa hitaasti näivettyvää fossiilia, joka keskittyy tappavan tylsään lypsämiseen, samalla, kun innovatiiviset ja ketterämmät kilpailijat menevät kovaa vauhtia ohi. Kaipaisin työympäristöä, jossa saa olla luova ja miettiä, miten maailma muuttuu ja miten olemme osa sitä.

Olen päättänyt odottaa ensi kesään. Jos edelleen jokainen työpäivä tuntuu ilottomalta, on aika etsiä uusia haasteita. Vaihtamisen ilosta ei kuitenkaan kannata hypätä muihin hommiin. Kuten aiemmin sanoin, paperilla asiat ovat nyt varsin hyvin.

Viime päivinä olenkin miettinyt, olenko vain itseni pahin vihollinen. Kun olen siinä pisteessä, missä haluan, olenko alkanut etsimällä etsimään vikoja ja selityksiä sille, miksi olen jälleen tyytymätön?

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko sillä väliä, jos työstä ei saa iloa, jos työ mahdollistaa sen, että pystyy vapaasti nauttimaan muusta elämästä?

131 tykkäystä
8442

Viime yönä uutisoitiin, että UNH toimitusjohtajan ampumisesta syytetään Luigi Mangionea.

Lasersilmät tarttui heti toimeen ja hetkeä myöhemmin hepulle löytyi jo oma paskakolikko.

image
image1263×470 98.2 KB

Tero kommentoi tilannetta.
image
image1259×263 55.8 KB

16 tykkäystä
8443

Uusien kryptokolikkojen luonti ei maksa “juuri mitään”, ei vaadi käytännössä mitään erikoistaitoja ja itse luodun kolikon hinnan manipulointi on naurettavan helppoa. Ilmeisesti näihin huijauksiin menee niin moni “sijoittamaan”, että näitä jaksetaan tehtailla.

4 tykkäystä
8444

Olin aika lailla samassa jamassa muutama vuosi sitten. Kirjoitat kyllä loistavasti asiat auki ja luulin jo sinun haastatelleen minua.

Työni oli motivoivaa ja palkka parempaa kuin hyvä, mutta silti ankeus painoi niskassa jatkuvasti. Taloudellinen tilanteeni mahdollisti työn lopettamisen. Koulutin omat hommani pieteetillä ja puristelimme työnantajani kanssa käsiämme kultaisesti.

Voin nyt todella hyvin ja saan tehdä niitä asioita, joista haaveilin kymmeniä vuosia :heart:

57 tykkäystä
8445

Jotenkin sitä ei osaa samastua siihen miten tosissaan osa ihmisistä ottaa työnsä. Voihan se tietty häiritä mikäli palkka ei riitä tai pomo on paskamainen

Toivottavasti suurin osa ihmisistä käy töissä palkan takia ja saa paremmat virikkeet vaikkapa harrastusten tai perheen parissa. Liian monta töissä roikkujaa ja korvaamatonta ihmistä nähnyt tässä lyhyen työuran aikana

11 tykkäystä
8446

Työhän on sopimuksellista ajan sekä fyysisen ja henkisen toiminnan vaihtamista rahaan. Voi joskus olla järkevää yrittää hakea synergiaetuja ajankäytön suhteen ja täyttää työllä omia ruumiillisia, sosiaalisia tai älyllisiä tarpeitaan, sen sijaan että tekisi näitä asioista vapaa-aikanaan, mutta pakollista se ei missään nimessä ole.

Mikäli olet aiemmin saanut työstäsi jonkinlaista tyydytystä ja virikkeitä mitä et enää nykyään saa, niin on ymmärrettävää että sisällesi syntyy silloin eräänlainen tyhjiö. Tämän puutostilan täyttämiseksi ei auta kuin joko etsiä uusi sopivampi työ, muuttaa toimintaansa vapaa-ajalla esimerkiksi harrastetoiminnan osalta tai sitten odottaa että aika korjaa haavat. Ihminen kun tuppaa lopulta ennen pitkää sopeutumaan melkein mihin tahansa tilanteeseen, vaikka helppoa se ei aina ole.

Omalta osaltani olen hankkinut liian helpon hyväpalkkaisen työn, joka ei juurikaan kuormita tai haasta ja teenkin kaiken minulle mielenkiintoisen elämässäni pitkälti vapaa-ajalla. Tämä ei välttämättä ole kuitenkaan oikea ratkaisu sinulle, vaan voi olla että tarvitset jotain hektisempää puuhastelua päivän ajaksi missä sattuu ja tapahtuu ja pääsee venymään ja joskus myös paukkumaan. Ulkopuolisena on hankalaa antaa näin henkilökohtaisessa asiassa neuvoja, joten parhaan peilin sielunelämääsi tarjonnee tässä tapauksessa lähimmäisesi ja ystäväsi. Tsemppiä pohdiskeluun eikä kannata liikaa ottaa stressiä. Asioilla on kyllä tapana ennen pitkää järjestyä tavalla tai toisella :+1:

50 tykkäystä
8447

Näistä helpon rahan nostajista on ihan tarpeeksi kokemusta. Ei ole lainkaan haitaksi, jos tykkää työstään ja keskittyy siihen. Esimerkiksi postilla työskenteli aikoinaan paljon henkilöitä, jota olivat ylpeitä siitä, että Suomessa ja Kanadassa oli maailman parhaat postit. Nyt Suomen posti alkaa olla vitsi varsinkin kirjepostin osalta.Muutos ei ole vain teknologinen.
Sama missä tahansa ammatissa. Paljon niitä, jotka eivät osaa eivätkä halua oppia, mutta haluavat heti ammattilaisen palkan ja vapaata, saikkua ja vaikka mitä.

14 tykkäystä
8448

Tuolla nyt ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö voisi tehdä työnsä hyvin. Riippumatta siitä haluaako tehdä siitä elämää isomman asian. Suomi on täynnä näitä hiljaisia puurtajia ja on melkeinpä loukkaus lähteä heti rinnastamaan heitä saikuttajiin ym lusmuajiin

Uratykkien palstahan tämä on, joten mielipide voi ehkä kummastuttaa. Suotakoon nyt silti vaikkapa minulle tämä näkemys siitä, että käyn kääntymässä töissä, teen sen ylpeästi hyvin, vastaanotan tilinauhan ja jatkan arkeani muut asiat priorisoiden sen enempää murehtimatta työkuvioita. Työ on kuitenkin vai työtä ja sillä sipuli

17 tykkäystä
8449

venäjä pyysi natomaa Turkilta tosiaan apua vetäytymisessä.

12 tykkäystä
8450

Itsellä on taas se tilanne, että niitä töitä ei edes ole vaikka kuinka niitä koittaa saada ja panostaa hakemuksiin. Yleinen taloustilanne on siis todellakin heijastunut omaan elämään.

Toki, hopeareunuksena on se, että olen opiskelija ja mahdollisuus nostaa opintotukea, mutta se ei itsessään riitä kattamaan menoja, koska muita tukia ei asumismuodon vuoksi ole saatavilla ja ehkä tärkeimpänä prinsiippinä, HALUAISIN tehdä töitä maisteriopintojen ohella, koska gradu ainoastaan jäljellä. Paljon olen myös pohtinut uudelleen kouluttautumista, kun näköjään sotealan amk-tutkinnnolla + pian maisterille ei ole hirveästi työpaikkoja nyt tarjolla.

Tämä nyt oli tälläinen vuodatus, mutta taisin puhua vastaavasta aiheesta täällä pari vuotta sitten viimeksi ja silloin kävi tuuri, että sain työpaikan pian tämän jälkeen, josko siis taikausko toimisi jälleen. Pointtina ehkä myös se, että tässä taloustilanteessa työpaikan löytäminen ei ehkä ole niin helppoa, mutta silti kannustan kuuntelemaan omaa sisintä ja jaksamista - se on loppupeleissä tärkeintä.

14 tykkäystä
8451

Näinhän työmaailma toimii. Olet eräänlainen hyödyke ja sinut palkataan mikäli olet tuottava. Sinut varmasti myös potkitaan pois mielellään mikäli työkykysi alentuu, pystytään korvaamaan teknologisen kehityksen myötä ym vastaavan syyn takia

Onhan tuo hyvin kyyninen kuva, mutta se on hyvä kuitenkin pitää mielessä, jotta tietää paikkansa. Ei tarvitse ruveta marttyyriksi, kun palveluja ei jossain vaiheessa tarvita, vaikka kuinka on hyvin tehnyt työnsä ja joustanut tilaisuuden tullen.

Ei työmaailma välttämättä kaipaa mitään romantisointia, jossa haetaan tarkoitusta toimenkuvalleen. Sijoituspalstalla kun ollaan niin tiedätte, että siellä ollaan tekemässä euroja omistajille

9 tykkäystä
8452

Tämän takia kannattaa hakeutua paikkaan töihin missä on samalla omistaja. Yhteiset kannustimet on erinomainen tapa välttää turhaa vastakkainasettelua.

8 tykkäystä
8453

Mitä tekemistä tuolla on vastakkainasettelun kanssa?

8454

En ole koskaan päässyt sinuiksi tämän ajatuksen kanssa. Että työssä olisi kyse siitä, että vaihdetaan vapaa-aikaa rahaan. Ensinnäkin, näin työnantajan näkökulmasta, kyllä minä maksan palkkaa sitä työntekijän tekemää tuotosta vastaan. En siitä, että hän on uhrannut vapaa-aikaansa 8 tuntia ja tullut työpaikalle.
Ja toiseksi, en ole työntekijänäkään ajatellut, että menemällä töihin luovun vapaa-ajasta. Olen aina lähtenyt siitä ajatuksesta, että karkealla jaolla kolmasosa on työtä, kolmasosa nukkumista ja kolmasosa vapaa-aikaa. Menemällä töihin, luovun siis korkeintaan jostain toisesta työpaikasta, en vapaa-ajasta.

12 tykkäystä
8455

Kyllä tämänkaltainen tilanne on myös kovin tuttu. Itselläni tähän tilanteeseen on päästy sillä että on saatu riittävä senioriteetti tekemiseen ja “kaikki on nähty”. Sitä on vaikea innostua uudesta jos kaikki lyhyen aikavälin vaihtoehdot on samojen asioiden toistamista uudestaan. Laji mennyt tietyssä mielessä liian helpoksi. Pointti ei ole että haasteita ei olisi tarjolla, vaan siinä että mitkä niistä jaksavat innostaa 25 vuoden jälkeen, ja vielä seuraavankin neljännesvuosisadan?

Käytännössä tarkoittaa jonkinlaista resetointia joko päässä tai olosuhteissa. En nykyään yhtään ihmettele miten porukka kypsyy jossain kohtaa IT alaan ja vaihtaa puutarhanhoidon puolelle.

Mutta siirrytään yhteen oivallukseen jonka sain tässä vähän aikaa sitten:

Koska aikuisiällä on taas enemmän vapaa-aikaa (kuin silloin kun pikkulapsiarki oli pahimmillaan), kokeilin huvikseni iltaharrastuksena palata työuran alkulähteille ja tekemään jotain mikä jäi työuralla taakse jo yli vuosikymmen sitten. Aloin ihan huvikseni opettelemaan koodaamista jollain uudella ohjelmointikielellä. (Ja ensimmäinen ohjelma minkä sain aikaiseksi yllättäen hakee ja tulostaa hesulin päiväkynttilät viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. :sweat_smile:)

Ja tämä pieni puuhastelu ollut todella hauskaa. En olekaan kyllästynyt IT maailmaan sinänsä, vaan vain nykyiseen tilanteeseen. Jos oma ammattikunta aiheuttaa päänsärkyä, tai esimies on empatiakyvytön kuspää, niin todennäköisesti vika ei ole itsessä, vaan ympäristössä jossa joutuu toimimaan. Toimialan vaihtaminen ja kokonaan alusta aloittaminen ei itselleni(kään) ole mahdollisuus, liian pitkään näissä hommissa. Mutta kyllä tässä aktiivisesti pitää katsella miten voisi löytää uutta kulmaa arkeen jotta löytää taas tuon tekemisen ilon.

21 tykkäystä
8456

Havahduin tänään tuota Linkkaria katsoessa, että kuinka monella onkaan tullut kenkää ja/tai on open to work -rinkula.
Perstuntumalla ollaan kyllä todella syvissä vesissä. Yrittäjänä tämän nyt on toki tiennyt jo pidemmän aikaa. Itse kun on tullut nähtyä kaikki, niin lähinnä rauhoittelee shokissa olevia kenkää saaneita kavereita… aika parantaa ja antaa perspektiiviä. Tosin ymmärrän hädän, liian moni elänyt aika lailla yli varojensa.

25 tykkäystä
8457

Siinä ajattelussa että työ on vapaa-ajan (tai miksei unen) vaihtamista jollekin muulle tehtyyn hyötyyn on se etu, että on jokin vaihdon väline mittaamassa sekä työtä että sen arvoa.

Jos kaikkien pitää käydä töissä tietyn verran, tulee kauhean työlääksi jos pitää työnteon lisäksi vahtia ettei kukaan tee yhtään liikaa tai liian vähän. En nyt sano että meillä olisi sellainen yhteiskunta. Mutten myöskään sano ettei olisi. :smiley:

3 tykkäystä
8458

Siis tilanne on oikeasti todella paljon pahempi kuin kuvitellaan tai mediasta saa lukea. Ei edes se, että tulee kenkää, vaan että uusia työpaikkoja ei vaan ole ja jos on, niin niihin on kirjaimellisesti satoja ellei tuhansia hakijoita.

Työelämässäkin polarisaatio näkyy. On voittajia ja häviäjiä. He joille on työmarkkinoille kelpaavaa kompetenssia löytyy, on vielä töitä. He jotka eivät ole kerenneet sellaista kerryttää ja ikää on vähän tullut - rippistä vaan, GLHF.

Pelkällä koulun käymisellä ei enää mennä mihinkään hommaan. Amk paperit tarvitsee jo Normalin kassalle.

Ongelmaksi tässä muodostuu se, että työnantajat Suomessa hakevat yhteen rooliin työntekijää jossa todellisuudessa on kolmen ihmisen työt hoidettavaksi. Ja en edes liioittele. Ei työmarkkinoille kelpaa enää hyvä työntekijä, pitää olla erinomainen ja 3 erilaista vapaa-ajan projektia joilla erottautua porukasta.

Piti kirjoittaa jotain nohevaa sanailua mutta ei enää työpäivän jälkeen riittänyt mitään annettavaa :sweat_smile: summa summarum: Suomen työmarkkina - pilalla.

57 tykkäystä
8459

Sitten, hiukan paradoksaalisesti esim. valtion työpaikkoihin joudutaan hakemaan useita kertoja ihmisiä että saataisiin edes joku palkattua. Ilmeisesti neljä-viisi tonnia kuussa suht leppoisasta asiantuntijahommasta keskimääräistä varmemmassa työpaikassa sekä viran tuomin suojin & pitkillä lomilla ei nykyihmiselle enää riitä tai kelpaa, vaan kaikkien asiantuntijoiden tulisi suoraan koulusta päästä kv-hommiin ja tienata kymppitonni kuussa.

Ylläolevaa tuskaili eräs valtion rekryjen kanssa tekemisissä oleva tuttu, kuulemma siis hakijoita ei vaan ole.

5 tykkäystä