Enpä tuota tuolla lailla tarkoittanutkaan. Hienoa, että on erilaisia ihmisiä. Itselle työ on esimerkiksi vain työtä, mutta kaikista edistyksellisiä asioita on ajaneet ihmiset, jotka tekevät työstään elämänsä tarkoituksen.
Omat vapaa-ajan ja rahankäytön valintani ei ainakaan sovi suurimmalle osalle ihmisiä. Mutta elänkin aina tätä hetkeä, enkä tulevaisuutta.
Omalla sijoituspolulla en ole ollut juurikaan mukana indekseissä kuin nimellisesti vaan luottanut enemmän muutaman täsmäosakkeen ja muutaman isomman potentiaalin omaavan sivusijoituksen yhdistelmään. Tuntuu enemmän harrastukselta kuin yksinkertaiselta sijoittamiselta. Indeksien hyytyessä luottaisin tähän yhdistelmään, mutta se polku ei myöskään sovi kaikille. Matkalla voi olla varsin tuulista ja mäkistä.
Indeksisijoittamisesta selkein siirtymä onkin laajamittainen osinkokoneiden valinta, joilla on taattua liiketoiminnallista arvoa. Tylsältä sekin kuulostaa mutta historiallisesti selvitty hyvin kuopista ja indeksien hyytymisistä.
Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Nokia olisi 90% Hesulin indeksistä ja painorajoitettu vaihtoehto olisi vain Varman valinta. Kahvihuoneella vertailtaisiin lidlin alennusten sijaan jahtien kullattuja ratteja ja pohdittaisiin voiko Norjalaiseen miehistöön enää luottaa. OMXPI pyörinyt jo muutaman vuoden 100 000 pisteessä ja omien osakkaiden osto on Sinkon mielestä kaviaarin jälkeen toiseksi paras rahareikä.
Ihmiset eivät osaa olla lähitöissä sosiaalisia vaan räpläävät kännyköitään tauoilla. Sekös ekstrovertteja harmittaa, kun ei ole tarinoille kuuntelijoita.
Jeppez saisi tehdä uuden haastattelun vaikka Tradersclubiin, hän ei mielestäni puhunut juuri ollenkaan uudemmasta “harkinnanvaraisesta” (discretionary) treidaustyylistään, ainoastaan noista systemaattisista shorteistaan. Ymmärtääkseni harkinnanvarainen tyyli perustuu aika paljon Qullamaggien breakout-strategiaan.
Lainaan Divinensian kuukauden vanhaa viestiä, jonka lainasin kokonaan tuohon yläpuolelle, joka kannattaa lukea ennen kuin lukee alla olevan tviittiketjun. Kobeissia liikaa lukiessa voi luulla, että jenkkimarkkinat menevät konkurssiin lähitulevaisuudessa.
Twiittiketjussa pohditaan, miksi yritysjohtajat myyvät osakkeitaan ennätysvauhdilla huolimatta markkinoiden kaikkien aikojen huippulukemista.
Wikipedia: ASMR (engl.autonomous sensory meridian response) tarkoittaa autonomisia, rauhoittavia aistielämyksiä. Ihmiset saavat näitä tuntemuksia etenkin kuulon, näön ja tuntoaistin kautta rauhallisissa tilanteissa. Kaikki ihmiset eivät tunne ASMR-tuntemuksia. ASMR voi ilmetä myös erikoisena kihelmöivänä tunteena, jonka voi tuntea eri puolilla kehoa.)
Tämä on minun ASMR:ää tai rauhoittumismusiikkiani:
Elomatic on vuonna 1970 perustettu suunnittelu- ja konsultointialan perheyritys jonka kotipaikka on Turku.
Meriteollisuusliiketoiminnassa yhtiö suunnittelee laivoja ja niiden järjestelmiä sekä merituulivoimaan liittyviä ratkaisuja. Teollisuus- ja lääkeliiketoimintoihin puolestaan kuuluu mm. biomateriaali- ja lääketeollisuuden tuotantoprosessien ja vihreän siirtymän energiahankkeiden suunnittelu. Lisäksi yritys tarjoaa muita palveluita suunnittelun ja tuotekehityksen tueksi esim. laskentaan, mittaamiseen ja visualisointiin liittyen.
Yhtiö myös omistaa 53% 3d-suunnittelun ja tiedonhallinan ohjelmistoja kehittävästä Cadmaticista joka saattaa vähemmistöomistaja Mandatumin mukaan olla tulossa pörssiin.
Yrityksellä on toimistot 20 maassa ja asiakkaita 80 maassa.
Viime vuoden liikevaihto oli 123 M€ ja tulos 4.1 M€. Henkilöstöä oli 1316.
Äänestin 30 vuotta sitten järjestetyssä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta. EU on tuonut paljon hyvää liike-elämälle ja teollisuudelle, mutta tällä vuosituhannella siitä on, kuin varkain, muodostunut kallis jarru kasvulle. Euroopassa vahvalla kasvu-uralla on ainoastaan byrokratia ja näemme sen vaikutukset myös Eurooppalaisissa pörsseissä.
Meillä Suomessa sääntely on ollut kansanhupia kaikki muistamani vuosikymmenet. Suomalaisessa sosiaalidemokratiassa ei ole koskaan luotettu yksilön omaan kykyyn tehdä päätöksiä. Tollot tarvitsevat ohjeita ja sääntöjä elämänsä pitämiseen järjestyksessä, eivätkä tollot osaa pitää huolta omista rahoistaan. Parempi siis, että valtio hoitaa asiat tollojen puolesta.
Aamukahvia nautiskellessani mieleen muistui eilen lukemani Maaseudun Tulevaisuuden juttu EU-komission uudesta ehdotuksesta eläinkuljetusasetukseksi. Alle 5 pakkasasteen lämpötilassa kuljetusten pituuksia säänneltäisiin EU-komission keksimillä rajoituksilla. Lisäksi mm. sallittuihin kuljetusmatkojen pituuksiin tulisi rajoituksia. Uusi asetus osuisi jälleen kerran rankimmin Suomeen. Toisin kuin valtaosassa Eurooppaa, meillä etäisyydet ovat pitkiä ja talvet kylmiä.
Komissio tuntuu aina tietävän paremmin, oli kyse sitten Suomalaisen metsän hoitamisesta tai talven haasteista selviämisestä.
Sanon suoraan: EU ja Suomi ovat muuttuneet kasvulle myrkylliseksi yhdistelmäksi. EU sääntelee itsensä kitukasvuiseksi kautta linjan, mutta EU:n reunavaltiossamme vaikutukset ovat useimmissa tapauksissa vielä keskieurooppalaisia EU-jäseniä myrkyllisempiä.
Euroopan ja Suomen talous pitäisi saada pysyvälle kasvu-uralle, ja EU:n pitäisi keskittyä ydintehtäviinsä: rauhan ylläpitämiseen, kauppapolitiikkaan, sisämarkkinoiden kasvattamiseen, innovoinnin edistämiseen, demokratian puolustamiseen ja turvallisuuspolitiikkaan.
Nykyinen polku johtaa koko unionin rappeutumiseen tai jopa hajoamiseen sisältäpäin. Pidän sitä edelleen yhtä huonona vaihtoehtona Suomelle kuin 30 vuotta sitten.
Nyt tuli asiaa! Juuri näin. Suomi kärsii ilmasto ynnä muista syistä. EU ei osaa ottaa huomioon eri jäsenmaiden erilaisia oloja. Syy tähän lienee se, ettei suomalaiset tunnu ikinä vaativan mitään. Ja jos vaaditaan niin lammaskansan edustajat antanevat periksi liian helpolla. Suomalaiset virkamiehet ovat vuosikymmenien aikana oppineet tavan, jolla ei pitkälle pärjätä. Pässiä viedään narussa aina vaan. Muistan -90 luvun loppupuolella kun seikkailin Ranskassa, siellä kerrottiin ylpeästi, että ranskalaiset ottavat direktiiveistä käyttöön vain heitä hyödyttävät. Mitä tekee Suomi? Esim tämä posketon henkilötietosuojadirektiivi aiheuttaa sen, että minun on melkein mahdoton selvitä tätä nykyä työtehtävistäni tai ainakin aikaa tärväytyy järkyttävä määrä päivittäin.
Harmi kun ei ihan sattunut nuoruus sille ajalle, kun noilla jyskälässä ajettiin, joten jäi kuulematta kisatilanteessa. Muutamissa näytösajoissa toki sitten myöhemmin. Aikuisiällä tullut kyllä koluttua jyskälän metsät rallin aikaan kohta 20-vuoden ajan, joten uudemman sukupolven autojen äänet melko tuttuja. Ei voi fiilistä verrata kaikilta osin vanhaan, mutta ihan ok. Vauhdit on kyllä jo sitä luokkaa, että katselupaikat melko kaukana tiestä (ainakin viralliset).
Tokmannin jokavuotinen tarjous jota ei kannata missata. Jos lahjalistalla on joko lelu, peli tai palapeli kannattaa ensi viikolla suunnata Tokmannin myymälään. Jotta ei tule pettymyksiä kenellekkään niin tuo on kubijäsenille oleva tarjous eli muistakaa skannata.
Varoituksena voin kertoa, että parhaat viedään heti ensimmäisinä päivinä eli ei kannata jättää aattopäivään.
Muutaman viestin yllä olevasta @OldFeki viestistä nousi taas ajatus, että ainoa keino ratkaista myös maapallon kohtalo ja elinkelpoisuus (ihmisille) on innovaatiot. Ei me tulla vapaaehtoisesti vaan luopumaan saavutetuista asioista, vaan ne pitää vaan pystyä tuottamaan kestävämmin, samaan tai halvempaan hintaan kuluttajalle, jotta kulutuskäyttäytyminen muuttuu laajemmalla tasolla.
Regulaatiolla voidaan ohjata oikeaan suuntaan, mutta jos taas reguloidaan “liikaa”, niin innovaatiot kärsii. On tämä vaikea yhtälö kun mukaan sidotaan vielä politiikka ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja arvot, niin kyllä mä aika pessimistisenä hommaa katson.
Ei vaikuta mun elinaikana, mutta tuleville sukupolville. Josta päästäänkin siihen takaisin, että onneksi ihminen on viimeistään pakon edessä aika kekseliäs, ja tekniikka kehittyy. Ehkä niitä keksintöjä viisaammat sukupolvet osaa käyttää enemmän hyvään, kuin oman edun tavoitteluun ja valtaan.
…tai no, takaisin pessimismiin.
Yhdet elävimmistä äänimuistoistani liittyy juuri ralliautojen ääniin - tosin muutama vuosi B-ryhmän aikakauden jälkeen. Vuonna 1994 pääsin isän ja enon mukaan katsomaan Jyväskylän Suurajoja erikoiskokeelle, joka oli muistikuvieni perusteella perjantain Kutemajärven EK. Erikoiskoe ajettiin sen verran aikaisin iltapäivällä, että ala-asteen opettajalta täytyi kysyä etukäteen lupa päättää koulupäivä hieman aikaisemmin. Oli vähän pollea fiilis jättää muut luokkatoverit vielä istumaan luokkahuoneeseen, kun itse lähti katsomaan rallia.
Tuon ikäisestä pitkältä tuntuneen ajomatkan jälkeen saavuttiin sitten jonnekin EK:n varrelle ja etsittiin katsomapaikka erikoiskokeen varrelta, pienen nypyn alastulosta, hieman alaspäin viettävästä mäestä. Havupuiden katveessa mättäällä seisoskellessa kuului muiden katsojien odottavaa puheensorinaa. Osa katsojista käveli vielä tietä pitkin hakiessaan katselupaikkoja.
Muistikuvissa leikkaus järjestysmiehen pillin puhalluksiin ja jännittävän odottavaan fiilikseen. Jostain kaukaa kuului hiljalleen voimistuvia paukahduksia, kuin aseen laukauksia metsän keskellä. Hiljalleen mukaan sekoittuu myös raa’alta kuulostavaa moottorin ääntä ja röpinää, joka ajoittain vaimenee ja sitten taas kasvaa kierrosnopeuden ja tien mutkaisuuden mukaan. Pian ääni on jo niin voimakas, että auto voi ilmestyä nypyn takaa näkyviin hetkenä minä hyvänsä. Ala-asteikäisen mieleen on painunut tuo ensivälähdys kyseisestä ralliautosta - Toyota Celica, jonka toinen luukkulamppu oli hieman lurpallaan ja katto takaosastaan silminnähden länässä. Auton vilahtaessa ohi sekunnin murto-osassa moottorin ääni ja pauke on niin väkivaltainen, että sormet hakeutuvat korvien suojaksi. Auton äänen jo vaietessa kaukaisuuteen, hämmentyneen epäuskoinen hymynkare nousee aloittelevan rallikatsojan huulille.
Kuskina oli tietysti Juha Kankkunen, joka oli kaatanut Celicansa jo rallin toisella EK:lla. Tuossa vaiheessa autoa oli jo ehditty parsia kasaan, mutta taisteluarvet olivat vielä nähtävissä.
Toinen muistojen flashback tuolta samalta katselupaikalta on ohi vilahtava Escort Cosworth RS, jota ajoi tuolloin rallia jo johtanut ja lopulta ensimmäisen MM-rallivoittonsa ottanut Tommi Mäkinen. Kuskia en tuolloin tuntenut, mutta kyseinen auto oli jo ennen rallia saanut mielessäni lähes myyttiset mittasuhteet, koska olin kuullut jostain että kyseisessä autossa on vaihteita kokonaiset 7 - meidän perheen auton vaihdekepin nupissa suurin numero kun oli vain 4.
Wanhan B-ryhmän kisoja olen katsellut paljon jälkeenpäin ja toki kaikki tietävät B-ryhmän Audi Quattron äänet sekä vihellykset.
Toinen, mikä jäi mieleeni erityisesti noista oli Opel Manta ja sen äänet sekä sen, miten se vetää mutkista. Olen haaveillut tuollaisesta Mantasta, tai siis en juuri tuosta rallimallista, koska kunnioitan tuollaista ralliautoa niin paljon, että ne pitää antaa oikeisiin käsiin.
mutta historiallisesti selvitty hyvin kuopista ja indeksien hyytymisistä.
Olen haaveillut tuollaisesta Mantasta, tai siis en juuri tuosta rallimallista, koska kunnioitan tuollaista ralliautoa niin paljon, että ne pitää antaa oikeisiin käsiin.