Minusta tuo kysymys muuttuisi mielenkiintoisemmaksi jos se olisi miljoona euroa heti tai 5000e/kk ikuisuuteen.
Täysin riskittömällä tuotolla on omat etunsa. Voisi ottaa vaikka korkosuojatun miljoonan lainan kun sellaisen saa reilusti alle 5%:lla.
Osakemarkkinoiden tuottojen heilunta on juuri se syy miksi ne tuottavat enemmän kuin korot.
5000€/kk ikuisuuteen inflaatiokorjattuna, niin diili muuttuisi jo todella houkuttelevaksi.
Tässähän oli siis kyseessä inflaatiokorjaamaton 5000€/kk, jossa kantaa itseasiassa melko massiivista inflaatioriskiä. Yksi kriisi, jossa euro romahtaa kunnolla ja se oli siinä.
Inflaatio on yksi riski tässä skenaariossa, mutta se ei ole ensinkään se merkittävin.
Ylivoimaisesti suurin riski on, että onko sitä viiden tonnin maksajaa olemassa kuinkakin pitkään tai kuinka halukas maksaja on maksamaan ajan myötä. Jos kyseessä olisi esimerkiksi Suomen valtion lupaus viidestä tonnista kuussa maailman tappiin, niin en sille paljoakaan painoa antaisi. Onhan tässä jo näyttöä pelisääntöjen jatkuvasta muuttelusta.
Eli ainoa järkevä valinta esitetyistä vaihtoehdoista on, että miltsi käteen just-nyt-heti.
Keskiverto hesulisijoittaja kun saa millin käteen, niin lähtee näitä nesteitä dipin dipin dipistä entistä lujempaa ja pääoma sulaa. 5000€ kuussa olisi sentään oma toimeentulo turvattu 
@OsakeKeisari ja siitä, miten pohjilla ollaan, mut tiedän että aina voi vajota syvemmälle 
https://x.com/OsakeKeisari/status/1868716583159578990
Hyvä blogi! Yhteen kohtaan tekee vain hieman väittää vastaan.
Kyse ei ole pelkästään onnellisuudesta, vaan myös turvan tunteesta. UBS:n tekemän tutkimuksen mukaan etenkin itse omaisuutensa luoneet 1–5 miljoonan dollarin varallisuuden omaavan ihmiset tekivät pitkää päivää sekä päivystivät työasioissa lomillaankin. Miksi? Koska eivät tunteneet itseään taloudellisesti turvatuksi edes miljoonien varallisuudella.
Yksinkertaisempi selitys on rutiini. Ihmiset tuppaavat tekemään sitä mitä ovat ennekin tehneet, joten miksi paljon töitä tekevä ihminen lopettaisi jonkin varallisuusrajan jälkeen.
Hierojan touhu näyttää siltä, että hän sai tämän tarjouksen oikeasti.
Ps. Lipsahtiko tämä vahingossa eri salkkuun?
@Denny oletko itsekin säälimässä näitä muita rääpäleitä?
Oh. I love the pedanttius and päsmäröinti as they say.
Tekiskö kuitenkaan sillä kerta sijoituksella 
Laitoitko kerralla kaikki ineen esimerkissä vai miten oli se riskien hallinta olikaan?
-kuhan Gary turskan hoitaa?
Paperilla saatas varmaan saatavamme natsaamaan hyvinkin samalla tai eri -lailla?
Mutta, säälittäviä?
Hyvä selitys tuokin ja osalla pitää varmasti paikkansa.
Itse uskon myös työn tekemisen vaihtoehtoiskustannukseen ja aitoon intohimoon työtä kohtaan. Varmasti esimerkiksi Timo Ritakalliolla tai Risto Murrolla (molemmat yli 60v) löytyis jo sen verran pätäkkää että voisi jättäytyä golfaamaan ja grillaamaan, mutta silti he jatkavat äärimmäisen stressaavassa ja vastuunkantoa vaativassa palkkatyössä edelleen. Jos ei jatkaisi, niin jättäisi yli miljoonan ansiotuloa vuodessa pöydälle. (toki verottajakin tykkää 
)
Toisaalta molemmat varmasti nauttivat työstään ja ovat päässeet asemaansa juuri siksi että nauttivat työstään ja alastaan. Kyllähän se Trumpikin taisi presidenttinä jättää liksat pöydälle…
Mitä olen lukenut niin moni foorumisti taas on jäänyt vapaaherraksi kun salkku on ylittänyt hikisesti ensimmäisen miljoonan rajan. Vapaaherraketjussa pohditaan että uskaltaisiko sitä jäädä pois vaikka vielä olis sinne miljoonaan matkaa…
Itse haaveilen että pääsisi sellaiseen asemaan missä työstä voi oikeasti nauttia ja tuntea intohimoa sitä kohtaan päivittäin. Uskon että Timo Ritakallio ja Risto Murto ovat todella onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseensa, vaikka joutuukin vielä muutaman vuoden heräilemään aamuisin töihin. Toki onhan se aina kiva lisä jos tietää että voi halutessaan sanoa pomolle fuck yout ja lopettaa.
Taikasanat merkityksellisyys, jonka voi nähdä positiivisena ajurina jatkaa työssä, jossa viihtyy. Toisena taikasanana valta, johon ihmispersoona on hyvin mieltyväinen, vaikka erojakin vallanhimon suhteen toki on.
Työ on monelle korkeassa asemassa olevalle myös todella suuri osa identiteettiä, eikä esim. siitä toimitusjohtajan asemasta, johon on vuosikymmenten työn tuloksena päästy haluta luopua.
Muuttuminen toimarista eläkeukoksi on melkoinen statuksen menetys.
Ainahan sitä voi olla ex-toimari jos eläkeläisyys ahdistaa tai ristiä itsensä oloneuvokseksi jos tittelittömyys ahdistaa…
Itseäni ehkä enemmän oudoksuttaa ihmiset joiden titteli/koulutus/asema merkitsee niin paljon että ilman niitä ihminen ei koe olevansa enää sama ihminen. Itselleni tärkeämpää olisi kyllä olla hyvä ihminen, eikä kiinnostaisi tuoda titteleitä edes julki kenellekään omaehtoisesti. Itselleni on ihan sama onko joku siistijä, raksamies tai pääjohtaja. Jokainen heistä voi olla hyvä ihminen tai täysi mulkvisti.
Pysytäänpä vielä samalla paikkakunnalla kuin eilen:
43/55
Veisto on vuonna 1964 perustettu konepaja-alan perheyritys jonka kotipaikka on Mäntyharju.
Yritys valmistaa sahakoneita puutavarateollisuuden käyttöön HewSaw-tuotemerkillä. 
Sahureille on tärkeää saada mahdollisimman suuri osa tukeista muutettua korkeamman jalostusasteen puutavaraksi joten mitä vähemmän puuta muuttuu lastuiksi ja sahanpuruksi, sitä parempi. 
Sahalinjat ovat monivaiheisia ja esim. tukit mitataan konenäön avulla ja käännetään optimaaliseen asentoon automaattisesti. Käyräsahauksella myös ei-suorat tukit voidaan sahata syiden mukaisesti. Yhtiön mukaan sen sahakoneilla tukkeja voidaan sahata kilpailijoita nopeammin ja paremmalla tarkkuudella ja käyttäen ohuempia teriä joita ei myöskään tarvitse teroittaa yhtä usein. Edistyneemmillä sahoilla voi myös hyödyntää ohuempia tukkeja jotka muuten menisivät kuitupuuksi eli esim. sellun valmistukseen.
N. 80% tuotannosta menee vientiin ja koneita on myyty yli 30 eri maahan. Toimipisteitä on Suomen lisäksi Ruotsissa, Alankomaissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa.
Viime vuonna yhtiön liikevaihto oli n. 99 M€ mutta oikaistu tulos 1 M€ tappiolla. Henkilökuntaa oli 290.
Yrityksen liikevaihto on yli kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa mutta kova kasvu näyttää toistaiseksi tulleen kannattavuuden kustannuksella. Neljä vuotta sitten liikevoitto% oli 10%. 
Pari esimerkkiä asiakkaista:
Salkusta löytyy vain kaksi vuoden pohjia tekevää.
Moikka foorumi!
Siitä on jo jonkin aikaa kun viimeksi kirjoittelin tänne, mutta nyt ollaan niin tärkeän asian äärellä, että on pakko lopettaa radiohiljaisuus.
Oletteko kanssafoorumilaiset huomanneet, että yksi ihmisryhmä – ammattikoululaiset – on lähes täysin unohdettu talouskasvatuksen sekä sijoittamiseen ja säästämiseen liittyvien hankkeiden osalta?
Lukiolaisille ja yläkoululaisille pankit ja muut tahot järjestävät oikein kattavasti erilaisia talouskilpailuja, sijoittajakouluja ja vierailevia puhujia, mutta nämä asiat loistavat poissaolollaan amiksissa.
Kuitenkin juuri ammattikoululaiset tarvitsevat jopa enemmän talousosaamisen kehittämisestä, josta esimerkkinä voidaan pitää maksuhäiriömerkintöjä, mitkä korreloivat vahvasti koulutustason kanssa.
Kirjoitin aiheesta jo kolumnin (Talouskasvatus ammattikouluissa on jätetty heitteille - Viisas raha), mutta olen samalla kehittämässä talouskasvatushanketta, joka on suunnattu nimenomaan ammattikoululaisille.
Hankkeen suunnittelu ja toteutus on jo valmiina, mutta kaipaisin teiltä foorumilaisten osaamista ja intoa hankkeen sisällön kehittämisessä sekä rahoituksen varmistamisessa. Keskustelut ovat jo käynnissä muutamien pankkien kanssa, mutta pohdimme myös yksityishenkilöiden osallistumista hankkeen tukemiseen.
Aion itse sijoittaa omia varojani hankkeen käynnistämiseen. Jos haluat kuulla lisää mahdollisuuksista, laita minulle yksityisviestiä – kerron mielelläni tarkemmin!
Onko kahvihuoneella esittää perusteltuja näkökulmia siitä, miksi ammattikoululaisille ei tällä hetkellä tarjota samoja mahdollisuuksia oppia sijoittamisesta ja vaurastumisesta?
Itselleni tulee mieleen lähinnä käytännön haasteet, kuten aikataulujen ja lukujärjestysten vaihtelevuus eri alojen välillä, mutta muita järkeviä syitä en keksi.
En ole varsinaisesti huomannut, koska ei heitä ole unohdettu. Tai sanotaanko, että jos on unohdettu, niin se ei johdu siitä etteikö ainakin olisi ollut mahdollisuus. Toki viittasit enemmänkin yksittäisiin hankkeisiin, mutta kenties kannattaa aloittaa siitä perustyöstä eli huolehtia, että talousosaamista ylipäätään opetettaisiin amiksissa.
Opintosisältöjen määrittämisestä (mitkä tahot tekevät, kuinka usein, millä raameilla jne.) on itsellä enemmän kokemusta amk-maailmasta, mutta eiköhän suunnilleen samat lainalaisuudet päde amiksenkin puolella. Kaikkea ei mahdu, jos jotain haluaa lisätä, jotain jätettävä pois jne.
Mutta anyway, ammatillisten perustutkintojen yhteisistä tutkinnon osista löytyy talousosaamisen opettamiseen liittyvä palikka:
Alleviivasin olennaisen.
Tuohon liittyy myös opas, johon linkki alempana, mutta minusta ihan fiksua sisältöä tuohon on koostettu:
Eli lyhykäisyydessään, kyllä amiksissa on palikat opettaa talousosaamista. Se on sitten se keskustelun aihe, että tulisiko noiden olla pakollisia opintoja kaikille (nyt voi kasata tarvittavat opintopisteet ilmankin).
https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/8982437
Amiksille ei minun nuoruudessani ollut tarpeen järjestää talouskursseja, koska he olivat lähtökohtaisesti niitä yhteiskunnan kädestä suuhun-eläjiä. Nyt kun putkimies tienaa enemmän kuin virkamies ja työttömänä olijat ovat enenevissä määrin maistereita, olisi syytä siirtää aika moni muukin ylemmän korkeakoulututkinnon kurssi ammattikoulutasolle.
Ammattiosaamisen tarve on myös maassamme historiallisen korkea, sitä kun ei enää oikein ole ja viimeiset oikeat tekijät ovat joko vanhainkodissa tai ristin alla. Tämä on esim. rakennusalalla johtanut siihen että kuka tahansa voi sanoa tekevänsä mitä tahansa ja pyytää siitä ihan mitä tahansa, lopputuloksen ollessa jotain ihan muuta kuin mitä on puhuttu ja “tilanne on vain hyväksyttävä” kuten esim. moni taloyhtiö on saanut huomata.
Ehkä tarvetta olisi muillekin kuin talouskursseille?
Tartun tuohon kohtaan työttömistä maistereista, sinulla on varmaan esittää jokin lähde tälle? On totta, että korkeakoulutettujen työttömyys on noussut, mutta epäilen absoluuttisten työttömyyslukujen kääntyvän ammattikoulun ja perustason koulutuksen saaneiden suuntaan.
