Piti ostaa hieno mustekynä (fountain pen, onko parempaa suomennosta?), kun salkun arvo ylitti maagisen rajapyykin. Jäi ostamatta, mutta ehkä sitten seuraavan rajapyykin kohdalla😀
10 tykkäystä
Onkohan Hesarissa painettu liian aikasee julkasunappia. Kun puhutaa menneessä muodossa em-kisojen ottelusta, joka alkaa tunnin päästä?
Lauantaina EM-turnauksen toisena päivänä Westfalenstadion oli yhtä punamustaa muuria.
Westfalenstadion on Saksan suurin stadion, jonka yleisökapasiteetti Dortmundin otteluissa on tavallisesti 81 000 katsojaa. EM-turnauksessa kapasiteetti on ”vain” 62 000 katsojaa, ja siitä 80 prosenttia oli Albanian kannattajien hallussa lauantaina.
Piti myös ostaa viskipullo, kun varallisuus ylitti tietyn rajapyykin, mutta ei se toteutuessaan tuntunutkaan miltään niin jätin ostamatta 
Ehkä sitten salkun seuraavassa rajapyykissä voi yrittää jotain hankkia itselle. 
4 tykkäystä
Itse olen hurahtamassa pikkuhiljaa kelloihin, ja kun salkkuni ylittää seuraavan maagisen rajapyykin olen päättänyt palkita itseni uudella kellolla ja perheeni lomamatkalla. Tällä hetkellä olen erittäin kiinnostunut näistä Breitlingin Top Time kelloista:
Vaikka omalla kohdallani on tarkoitus sijoittamalla kasvattaa itselle kunnon eläkesalkku ja päästä ehkä sen turvin eläkkeelle etuajassa, niin en pidä pahana asiana silloin tällöin myydä vaikka 10k siivua ja ostaa esim. tuollaista kelloa ja varata lomamatkaa perheelle. Kumminkin koen että elämä on myös elämistä varten ja voihan olla niinkin että en pääse ikinä edes lähellekkään eläköitymistä 
Edit. Voihan toki olla että onnistunkin vain tuhoamaan omaa sijoitusvarallisuuttani eikä tästä koidu ikinä mitään palkintoa
7 tykkäystä
Se on kieltämättä erikoista, kuinka helposti sitä ihminen kuplautuu. Täällä foorumilla pyöriessä jää nopeasti se mielikuva, että alle miljoonan osakesalkulla joutuu eläkkeellä käytännössä köyhäintaloon, kun taas vastaavasti täysin sijoitusmaailman ulkopuolella olevassa työelämässä tilanne on aivan toinen. Työkaveri totesi kerran, että 300 000 euron osakesalkkuhan on aivan utopiaa, ei mitenkään mahdollista. Lause oli niin kummallinen, etten osannut edes vastata tähän mitään, vaikka täyttä tottahan tuo on suurimmalle osalle suomalaisista.
41 tykkäystä
Oli unohtunut koko firma ja sen ketjun seuraaminen oli kyllä huippu viihdettä!
Piti oikein käydä kurssia katsomassa. TL:DR Päin persettä mennyt!
Ilmeisesti privaketjut ei nosta kurssia ja ilkeät ihmiset oli oikeassa. Kannattaa ehkä kasvattaa paksumpi nahka, niin voi sijoitukset mennä paremmin.
11 tykkäystä
Kyllähän siinä on eroa miten Yhdysvalloissa ja Suomessa sijoituskeskustelua käydään. Semmoista CNBC tyylistä ohjelmaa ei oikein ole ja enemmän hajanaisia podcasteja/ohjelmia ja sitten pankkien/rahastojen sisältöä.
Inderesin analyytikot, roastit, osarit tuo oman lisän, se on arvokas, mutta itse toivoisin rennompaa, vapaamuotoisempaa keskustelua. Vähän kuin Heikkilä & Vilen mutta enemmän erilaisia ääniä. Sijoituskästi ja Keskiväli ihan ok kans, mutta tavallaan liian tiukka formaatti.
Mahtaa olla toiveunta, pieni on tää valtakunta.
4 tykkäystä
Tänne Hesuliin sijoittamisessa on kyllä se hyvä puoli, että pääsee moneen kertaan juhlimaan näitä samoja 100k~200k~300k yms. ylityksiä vuodesta toiseen. Pääsee moneen kertaan palkitsemaan itsensä 
70 tykkäystä
Voxturin kohdalla joitain red flageja oli haistettavissa…
Heiskasen sijoituskäsky numero yksi:
Kun omistamasi yrityksen toimitusjohtaja pohtii itsemurhaa Inderesin foorumilla nettikirjoittelun vuoksi, myy osakkeet.
28 tykkäystä
Soppakattilan sijoituskäsky numero yksi: Jos Inderesin foorumilla halutaan firman ketju privaksi: vahva myy
17 tykkäystä
Me ollaan köyhää kansaa ja valtaosan historiasta ei olla osattu sijoittaa rahaa muuhun kuin metsään, maahan ja omistusasuntoon. Silti kun ollaan Suomen tärkeimmällä sijoitusfoorumilla, niin kyllä täällä tietysti on myös varakkaampaa väkeä. Jengin salkkujen kokoa voi henkisesti hahmottaa vaikkapa hyödyntämällä shakin arvonimiä:
10 M€+ Suurmestari
1 M€+ Kansainvälinen mestari
100 K€+ Inderes-mestari
10 K€+ Inderesin mestariehdokas
Salkun koolla on väliä. Pienemmällä salkulla on helpompi hyödyntää erikoistilanteita ja myös henkisesti helpompaa ottaa isoja riskejä. Monesti se tuotto heikkenee salkun koon kasvaessa ihan jo senkin vuoksi, että on sijoittajan mielenteveyden kannalta ihan eri asia menettää pörssisekoiluissa 100 K€, kuin 10 K€, puhumattakaan miljoonatappioista. Toisaalta koska pieniä salkkuja on lukumääräisesti valtavasti, niin on tilastollisesti väistämätöntä, että riittävän suuresta massasta löytyy aina joku, joka on ihan tuurilla osunut vuosia putkeen mahtavia sijoituksia ja saavuttanut korkeat tuottoprosentit.
Samaan aikaan on myös toki totta, että Suomessa on uskomattoman pieni määrä ihmisiä, jotka ovat aidosti tehneet rahansa sijoittamisella. Moni niistä jotka leveilevät isolla salkulla, ovat oikeasti tehneet ne rahansa yritystoiminnalla, perimällä, pokerilla tai ihan vain pitkäjänteisellä osakesäästämisellä palkkatöistä saaduilla tuloilla. Näistä mikään ei välttämättä auta saavuttamaan edes alkeellisia sijoitustaitoja, joten meillä esiintyy paljon myös sitä erityisesti mediassa, että palvotaan suuren salkun omaavia surkeita tai keskinkertaisia sijoittajia guruina.
Sijoittaminen on taito- ja tekniikkalaji, eikä huippusijoittajaksi voi päästä ilman määrätietoista ja aikaa vievää harjoittelua, vaikka olisi kuinka synnynnäinen luonnonlahjakkuus. Kuinka moni sijoittajaksi itseään kutsuva ihminen ylipäätään käyttää viikottain tunteja kehittääkseen omia sijoittajataitojaan? Kun pörsseillä (ei Hesuli) on luontainen taipumus mennä ylöspäin ja erityisesti viime vuosina arvostuskertoimet ovat paisuneet valtavasti, niin tässä lajissa pystyy pärjäämään yllättävän monta vuotta ihan vaan roiskimalla rahaa osakkeisiin varsin pintapuolisella tutustumisella ja kyseenalaisella päätöksenteolla. Me puhutaan yleisesti aivan liikaa salkkujen koosta ja vuosituotoista ja liian vähän siitä, että miten meistä tulee parempia sijoittajia, jonka kautta niitä isoja tuottoja ja salkkujen paisumista alkaa esiintymään 
78 tykkäystä
Opponoin tähän, että tämä on täysin suhteessa salkun kokoon. Se, että millin salkulla sylkee Nesteeseen sadan tontun turskat, ei saata tuntua jollain missään. Se, että kolmen kympin salkulla kusee Dueliin tai muuhun 3 kilon verran sattunee laajalle porukalle paljon enemmän, koska liabilities puolella mahtaa olla näissä tilanteissa enemmän saldoa.
On olemassa ns. suomalainen normaalitaso, jossa voi hengähtää ja hesulin tuolileikki muuttuu harrastukseksi. Muissa maissa tuntuu laajemmalla joukolla olevan enemmän kunnianhimoa, joka voi johtua unelmasta Hangon tai Levin mökin muuttumisesta omaksi saareksi Dubaissa tai 60jalan katamaraaniksi Välimerellä.
2 tykkäystä
Erilaiset mielipiteet ja äänet olisivat kyllä hyvin tervetulleita. Samat Rahapodin indeksisaarnat ja Heikkilän “Sampo on hyvä osinkoyhtiö” -litaniat on jo pitkälti kuultu. Täältä foorumiltakin löytyisi useampia käyttäjiä, jonka ajatuksia olisi hauska kuulla esim. podcast-muodossa.
Tuli mieleen tähän liittyen ajatus siitä, että onko Suomessa edes sellaisia laadukasta sijoitusmateriaalia tuottavia tahoja, joilla on ns. “vapaat kädet” käsitellä firmoja ja pörssiä vaikkapa videolla? En sano, että kukaan toimitusjohtaja pitäisi julkisesti vetää kölin alta tai 95 prosentille firmoista antaa myyntisuositus “koska hyvät firmat ovat harvinaisia”, mutta välillä sitä suoraan sanottuna ihmettelee, että miksei kukaan keikuta venettä silloin kun pitäisi. Kai sekin tavallaan johtaa siihen, että höpistään vain niistä aiheista, jotka miellyttävät kaikkia osapuolia riittävästi - ja sama ralli jatkuu. Mene ja tiedä.
17 tykkäystä
Kuka käyttää mihin ikinä. Itsellä asteittainen tavoite on ollut tehdä koko ajan vähemmän töitä. Joskus aikanaan tein jopa ylitöitä rahana. No sen jälkeen nämä ylityöt tuli otettua vapaina. Ylitöitä ei ole tullut tehtyä aikoihin, mutta palkatonta vapaata säännöllisesti ja jatkossa toivottavasti enemmän ja enemmän
Kyllähän näissä kuplaantuu äkkiä. Taitaa sitä itsekin olla sijoitusvarallisuuden osalta siellä 5 prosentin kulmilla koko kansasta, mutta enemmän tulee mieleen se kuinka vähän varallisuutta ihmisillä on (lahoava) asuntokanta pois lukien
Kuvailisin itseäni kassavirtaköyhäksi. Osakkeiden myyminen ja sitten rahan käyttäminen on jotenkin aina ollut vaikeaa. Tämän takia yritys on kova kasvattaa osinkopottia, jota monella tapaa helpompi käyttää arjen menoihin
26 tykkäystä
Eipä sitä hurraamista ole edes asuntovarallisuus huomioiden. Puolen miljoonan nettovarallisuudella kotitalous kuuluu varakkaimpaan kymmeneen prosenttiin.
4 tykkäystä
Olen aika tavalla samaa mieltä kaikesta.
Monelle hyvätuloisella, joka harrastaa sijoittamista ja on säästäväinen olematta köyhäilijä, niin ei se nyt kovin ihmeellistä pitäisi olla saavuttaa 7-numeroinen salkku joskus keski-ikäisenä. En tarkoita, että näin tarvitsee tai kannattaa tehdä. Ei se 7-numeroinen salkku kerro siitä, millainen on sijoittajana ja muutenkin monet jättisijoitussalkut on tehty muulla kuin sijoittamisella, kuten Eka sanoi.
Olen kuullut ja uskon hyvin, että pienellä salkulla on “paljon helpompi” tehdä tuottoja. Sitten esimerkiksi joku on väärällä teeseillä ymmärtämättä aidosti sijoituskohteesta laittanut kiinni paljon rahaa yhteen sijoituskohteeseen sekä holdaillut vankasti ja vaurastunut merkittävästi - toki näitä on hyvin vähän, mutta tarpeeksi aiheuttamaan väärnkäsityksiä. Valtavasta joukosta aina löytyy kaikenlaisia yksittäisiä ihmisiä, juuri näitä lotossa voittaneitakin. 
Varmasti selvästi suurin osa vain sijoittamisella rahaa tekevistä ei ole tiedossani, mikä on toki selvää, mutta itseäni fiksumpien ja muutenkin eri tahot juuri vihjaavat siihen suuntaan, että näitä on todella vähän - oikeaa lukua luonnollisesti ei voi tietää.
Tämä on varmasti totta ettei tarvitse olla mikään megalahjakkuus. Aika harva aidosti oikeasti tosiaan tekee määrätietoisesti sekä ahkerasti töitä sen eteen, että tulisi paremmaksi sijoittajaksi.
Mun mielestä tätä ajatusta voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan. En tarkoita, että ihmisten pitäisi nähdä paljon vaivaa ja opetella valtavasti asioita sekä olemaan parempia jossain, jos ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, mutta suurin osa ei jaksa nähdä sitä suurta vaivaa ja yrittää pitkäjänteisesti mennä eteenpäin menestyäkseen - se vaatii paljon useimmiten; välillä tylsää työtä ja tosin sitäkin, että nauttii matkasta. Sellaistakin on, että koetetaan keksiä jotain hassuja oikopolkuja (toki kannattaa tehdä fiksust ja käyttää oikopolkuja, jos niitä oikeasti tulee vastaan), jonkun voimaannuttavan valmennuksen, kirjan, laifkoatssuksesvalmentaja-tubekanavan kautta tullaakseen esim. IG-kivitalopanameragukkilv-rantasipoolaiseksi… toki näitäkin keinoja voi käyttää ja saada pieniä avuja, mutta näkemällä aidosti ja sitkeästi vaivaa tekemällä asioita fiksusti valehtelematta itselleen välillä niitä tylsiäkin asioita tehden niin pitäisi päästä kohtalaisesti eteenpäin.
On paljon ihmisiä, jotka tekevät paljon vain töitä ja on niitä, jotka opiskelevat jotain paljon (varsinkin jotain hubbabubbakliffaa) tai on sellaisia kuin Alokas, että tekee paljon työtunteja (joka ei välttis sinällään kehitä vaan tuo rahaa sijoittamiseen) ja jotka lukevat yöllä randomisti Piipon langoista + Ranskan inflaatiosta + PunaMusta median painokoneiden myynneistä ihmetellen sitä, miksei kehity sijoittajana .
Ei se välttis vaadi 80 tuntia viikottaista suorittamista, mutta kuitenkin aina aika paljon pitkäjänteistä, fiksua ja ahkeraa tekemistä aidosti itseään kehittäen ja aidosti erilaisia asioita opetellen, jotka tekevät sitten paremmaksi siinä, jossa haluaa tai jotka vievät muuten eteenpäin tavoitteessa. Joissakin valtavissa menestystarinoissa on paljon paljon sattumaa mukana, mutta nämä menestystarinoiden ihmiset ovat kuitenkin sellaisia, että olisivat joka tapauksessa todella hyvin menestyneet elämässä, vaikka eivät välttämättä esim. miljardööreiksi olisi tulleet.
Haaveilla ja unelmoida saa eikä monien haaveet liity rikkaukseen eikä edes monien haaveet johtaisi siihen, vaikka tulisivat alallaan mestariksi ahkeruuden kautta, mutta useimmissa asioissa poikkeuksellisen hyväksi tulemisessa usein vaaditaan asioita, mitä muut eivät tee tai jaksa tai halua tehdä. Aika harva haaveilee rikkauksista ja harvat jaksaa varsinkaan tehdä sen eteen ahkerasti oikeita asioita, mutta jotkut aikaperusjampatkin ovat vaurastuneet merkittävästi, kun ovat jaksaneet painaa hommia fiksusti ja rohkeasti tavoitteiden eteen. 
Keskivertofoorumilaisen elämää vuonna 2040, haluan oppia erityisesti kävelemään Porschessa.
33 tykkäystä
Tämä on totta. Sijoitusmaailma on feikkiguruja täynnä. Silti ei ole aivan helppoa vetää rajaa siihen, milloin varallisuus on tehty aidosti sijoittamalla. Esimerkiksi 10 000 euron pääoman kasvattaminen miljoonaan euroon lisäämättä alkupääomaa varmaankin on useimmissa tapauksissa taitoa. Sen sijaan 50 000 euron kasvattaminen 100 000 euroon ei välttämättä vaadi muuta kuin riittävän pitkää odottelua oloneuvoksena. Mihin vedetään raja… Usein tosiaan myös “unohdetaan” kertoa perinnöistä ym. suuren salkun saantia vahvasti edesauttaneista asioista.
Monella päivätyö haittaa huomattavasti huippusijoittajaksi tulemista. Toisaalta kuten toteat, tuurilla voi biitata indeksin vaikka 20 vuotta putkeen. Joku pistää kaikki rahansa yhteen osakkeeseen ja se kehittyy sattumalta aivan satumaisesti. Tullakseen hyväksi sijoittajaksi, täytynee jatkuvasti olla äärimmäisen itsekriittinen sen suhteen, että oliko menestyminen aidosti seurausta omista kehittyneistä sijoitusprosesseista vai vaikuttivatko siihen tuuri, (yltiöpäinen) riskinotto ja mutu.
Lopputulos ohjaa tosiaan sijoituskeskustelua aivan liikaa, eivätkä ne taustalla olevat prosessit, joiden kautta tulokseen on päästy, vaikka lopputuloksella ei tavallaan ole kovinkaan suurta merkitystä etenkään lyhyellä tähtäimellä.
18 tykkäystä
Yksilöllisiä eroja tietysti löytyy, mutta jos mietitään vaikka 3 kilon tappio 30k salkusta, niin se on yksi etelän perheloma. Kirpaisee, mutta tuommoisen kykenee melkein kuka tahansa aikuinen työssäkäyvä säästämään takaisin vuoden aikana, mikäli aidosti tahtoa löytyy. 30 kilon tappio 300k salkusta taas on keskituloisen vuoden nettopalkka. Sitä rahaa ei noin vain saa enää takaisin pelkästään työtä tekemällä, ainakaan nopeasti. Sitten jos mennään häviämään vaikka se 300k, niin se on tyypillisen suomalaisen elinikäiset säästöt asuntoon. Viimeistään tässä kohtaa useimpia alkaa oksettaa salkun heilunta ja aletaan etsimään turvallisempia sijoituskohteita. Vaurastuneiden yleisimpiä pelkoja on varallisuuden menetys ja kun elämä on jo talousmielessä ‘voitettu’, niin harva Suomessa on valmis enää sietämään jotain -30% tai -50% osumia salkkuun.
Joo, onhan se jossain määrin keinotekoista rajanvetoa eikä ne alkupääomat sinne salkkuun itsestään ilmesty ellei ole mestaritreidari. Mielestäni pitää kuitenkin huomioida, että sijoitustoiminta on vaurastuneille ihmisille looginen päätepiste muilla aloilla menestymisen seurauksena, eikä päämäärä sinänsä. Ainakin mun kuplassa on valtavan yleistä että tehdään vaikkapa eksitti myymällä firma ja sit uudelleenbrändätään itsensä ‘sijoittajaksi’ ja ostetaan jotain kyseenalaisia OMXH25 osakkeita ja asuntoja/kiinteistöjä salkku täyteen. Koitapa mennä menestyneelle ihmiselle selittämään että hänen sijoitustyönsä vaikutus on nettonegatiivinen ja järkevämpää olisi laittaa suosiolla rahansa indeksiin ja keksiä jotain muuta tekemistä. Kun ihminen menestyy yhdellä elämän osa-alueella, niin sitä melkein aina kuvittelee että kohtalona on pärjätä ihan kaikessa 
Jos ihminen haluaa oppia soittamaan pianoa, niin kaikki tajuavat että se vaatii sekä teorian opettelemista, että paljon käytännön harjoittelua todella pitkällä aikavälillä. Mikäli ihminen haluaa oppia uimaan vauhdikkaasti, niin sama homma. Mutta sitten kun halutaan oppia sijoittamaan, niin yhtäkkiä riittääkin pieni määrä tunteja jotain pintapuolista tutkimista, koska kyseessä on laatuyhtiö, jolla on hyvä tuote ja ei tarvitse tietää sijoituksen tuotto-odotusta, koska loistavaa osaketta ei tietenkään kannata ikinä suunnitella myyvänsä!
Aika harvassa suositussa lajissa pystyy kehittymään muihin nähden hyväksi alle 5 vuoden harrastamisella, ellei siihen käytä tuhottomasti tunteja ja silloinkin todennäköisemmin menee ainakin se kymmenisen vuotta. Sijoittaminen on yksi maailman vaikeimmista lajeista, koska tässä taistellaan rahasta muita ihmisiä vastaan. Siksi todennäköisesti ne ekat kymmenen sijoitusvuotta on ihan hirveää rämpimistä pimeässä ja ellei ole valmis kunnioittamaan sijoittamisen vaikeutta ja panostamaan tähän sitä määrää tunteja mitä laji vaatii, niin kyllä se indeksisijoittaminen on vaurauden kertymisen kannalta paljon fiksumpi vaihtoehto
46 tykkäystä
…
3 tykkäystä
Olisko
1 tykkäys