Keskimääräinen suomalainen elää aikuisiällään noin 63,5 vuotta, eli 23177,5 päivää. Jos arvioidaan, että suomalainen käy ruokakaupassa kerran neljään päivään, niin keskimääräinen suomalainen käy aikuisiällään kaupassa 5794 kertaa. Kun kerran näitä toistoja tulee elämän aikana jokaiselle tuhansia ja säännöllisin väliajoin, niin miksi, oi miksi sen maksusuorituksen tekeminen on niin pirun vaikeaa. Enkä puhu nyt mistään käytöstavoista, kuten kapulan laittamisesta sen jälkeen kun ostokset on ladottu hihnalle, vaan ihan siitä ruokaostosten teknisestä maksamisesta.
Optimaalinen suoritus on tietysti siirtää ostoksia kuljetusvälineeseen jo hieman etukäteen mikäli siihen on aikaa ja päätyä siihen maksupäättelle älypuhelimen tai älykellon kanssa heti kun kassa lyö maksupäätteen aktiiviseksi. Käydessäni Prismassa (koska arvosijoittajalla ei ole halua maksaa Keskon +30% hintalisää), joutuu kuitenkin joka kerta hämmästelemään, että kuinka vaikeaksi näinkin yksinkertaisen asian voi itsellensä tehdä. Yleensä nopein jono on mahdollista valita tekemällä rankkaa ennakkosuodatusta ihmisten ulkonäön perusteella, mutta välillä sinne eteen päätyy kuitenkin musta joutsen, joku oman elämänsä troglodyytti, kuka haluaa maksaa käteisellä.
Sitä luulisi että kokenut rahanpyörittelijä saisi maksun tehtyä kuin Valtteri Bottas renkaanvaihdon radalla, mutta joka ikinen kerta näille ihmisille tulee yllätyksenä, että kaupassa pitää maksaa. Siinä vaiheessa kun viimeinen ostos on lyöty ja kauppa ilmoittaa loppusumman, niin aletaan etsimään että mihin niistä muutamasta vaatteen taskusta lompakko on tällä kertaa päätynyt. Hetken päästä lompakko löytyy ja sieltä otetaan käteisen sijaan S-etukortti, mikä käydään vetämässä maksupäättessä muutamaan otteeseen. Voiko ihmisen olettaa tietävän paljonko hänelle on rahaa? Ei tietenkään, joten nyt pitää laskea, että millä seteleiden ja kolikoiden yhdistelmällä päästään tähän yllätyksenä tulleeseen ostosten loppusummaan, jonka suuruusluokkaahan ei etukäteen ollut mahdollista arvioida.
Joko nyt vihdoin ollaan kotona? Älä edes kuvittele. Tässä vaiheessa aletaan pelaamaan rahapeliä kaupan kassan alla ja annetaan tietoisesti VÄÄRÄ SUMMA RAHAA, toivoen että kaupan elämään väsynyt osa-aikainen työntekijä tajuaisi antaa suuremman käteisyksikön takaisin. Hetken hämmennyksen jälkeen kassa käy hakemassa viereiseltä pisteeltä laskimen ja alkaa näpyttämään tätä poikkeavaa laskutoimitusta, jotta käteisihmiselle saadaan matkaan viiden euron seteli kahden euron kolikon ja viiden sentin kolikon sijasta. Ja kaiken kruunaa että käteisihminen alkaa mälväämään niitä rahoja takaisin lompakkoon (ja lompakkoa eri taskuun kuin mistä se on otettu) siinä kaupan kassan edessä, eikä siirry kassan päähän rahojen kanssa pois edestä kuten kuka tahansa normaali ihminen. Jos joskus törmäät ilmiöön, että ihminen jää seisomaan liukuportaiden yläpäähän tai oven eteen sisällemenon jäljeen, niin kyseessä on takuuvarmasti käteismaksaja.
Sinä päivänä kun -60% tuotteita voi alkaa skannata itsepalvelukassalla, niin maailmasta tulee paljon, paljon parempi paikka. Ja kyllä, minulla on verenpainelääkitys, mutta erittäin hyvästä syystä 
