Hesarissa juttua “temuttajista” eli suomalaisista kuluttajista, jotka tilaavat tavaraa kiinalaisesta verkkokauppa Temusta. Maksumuurin takana: https://www.hs.fi/elama/art-2000010645564.html
Muutamia lainauksia: Logistiikkayritys Postnordin toukokuussa julkaiseman selvityksen mukaan Temu on kiilannut Suomessa suosituimpien verkkokauppojen kakkossijalle heti Zalandon jälkeen. Kaikki ikäryhmät (18–79-vuotiaat) mukaan laskettuna 24 prosenttia on tehnyt tilauksia Temusta. Yli 50-vuotiaiden joukossa se on jo kaikkein suosituin.
Hintoja yritys pystyy, kilpailijoidensa tavoin, polkemaan kiertämällä kuluttajakohdemaiden kuten EU-alueen tulleja ja verotusta, joista monet paikalliset toimijat maksavat.
Sitten erään haastatellun, Pirjo Metiäisen mietiskelyjä, valitettavasti ei tavan kuluttajalla tosiaan taida paljon olla tietoa siitä, mikä ero on esimerkiksi Tokmannin maahantuomalla tuotteella verrattuna Temun verkkokaupasta tilattuun, paitsi, että hinta on monta kertaa edullisempi jälkimmäisessä.
”Ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että tuotteista, joita Suomeenkin rahdataan, osa tulisi paremmista paikoista ja osa taas näistä huonoista tehtaista. Itse uskon, että tosiasiassa kaikki tulee samalla konttituonnilla kaupasta riippumatta.”
Sama päättely pätee Metiäisen mukaan myös huoliin lapsi- ja riistotyövoiman käytöstä. Vaikka Temussa myytäviä tuotteita valmistettaisiin tehtailla, joiden työoloissa on epäkohtia, tehdään niin lähes joka paikassa, hän ajattelee.
”Paljonhan sitä puhutaan lapsityövoiman käytöstä ja niin edelleen, mutta harva osaa tarkemmin täsmentää sitä…”
Metiäinen painottaa, että hänestä on positiivista, että työoloja tutkitaan. Matka siihen, että olot halpatuotannon tehtaissa saataisiin vaikkapa Suomen tasolle on vain todella pitkä, hän pohtii.
”En tiedä, miksi juuri Temu olisi sen epäeettisempi kuin moni muu kauppa.”
”Tietysti olisi järkevää, jos ostopäätöksillä voisi yrittää vaikuttaa. Pienituloisen on vain turha yrittääkään mennä johonkin Marimekon liikkeeseen ostoksille. Siinä on sekin puoli.”
