Samaa mieltä olen tuosta murroksesta: se globaali järjestelmä, mikä rakennettiin toisen maailmansodan aikana (Yhdysvallat keulassa ) ja josta tuli täysin yksinapainen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luvulla, kokee kovia haasteita. Todennäköisesti kenelläkään ei ole tule olemaan samanlaista johtoasemaa, kuin USA:lla on/oli 1945–2???. Olihan maan BKT 50 % maapallon BKT:sta 1945. Siihen ei pääse kukaan vaikka miten kasvaisi kun samaan aikaan USA, Kiina, Intia ja euroalue sekä muut täyttävät tilan. Moninapainen, epäselvä tulevaisuus (vrt. kylmän sodan kaksinapainen “selkeä” asetelma) näyttää todennäköisimmältä omaan silmään.
Kiina on nyt innokkaasti täyttämässä tyhjiöitä siellä, missä Yhdysvaltojen heikko ulkopolitiikka (vaikka Trumpin ulkopolitiikka on lyhyellä välillä viihdyttävää hajoita ja hallitse -sirkusta, sen pitkän aikavälin implikaatiot ovat auki…) niitä aiheuttaa.
Ymmärrän tuon strategisen tarkoituksen noissa investoinneissa, mutta samalla ne voivat muodostua Kiinalle isoksi taakaksi. Käsittääkseni takana on myös se ongelma, että Kiina ei enää kotimaassaan voi investoida entiseen tahtiin (jossain vaiheessa sen uuden motarin, magneettijunaradan ja lentokentän marginaalihyöty muuttuu liian pieneksi) ja nyt tuota investointikoneistoa on osin viety ulkomaille.
Mutta pitkässä juoksussa heikko ROI syö strategisia etuja, koska sijoituksista saa niin heikkoa tuottoa että ne eivä generoi tarpeeksi kassavirtaa uusien strategisten sijoitusten tekemiseen. Muiden pääomat vapautuvat sen sijaan johonkin tuottavampaan. Lyhyellä välillä se näyttää pelottavalta, pitkässä juoksussa ei.
Ja, Kiinan varallisuus on edelleen länsimaihin verrattuna huomattavasti pienempi. Sillä ei olisi “varaa” roiskia sinne tänne.
