Olen törmännyt, ja jonkin sijoittajapresiksen kahlasin jossain vaiheessa läpi. Ei ole tarkkoja muistikuvia asiasta, mutta ei ainakaan aiheuttanut itsellä silloin toimenpiteitä. Muistaakseni maksujärjestelmiä, joita taisi olla silloin eri muodossa jo salkussa (Square).
Voisi katsoa uudelleen, kun näyttää osakekin olevan taas aika paljon alempana.
Moro @Juha_Kinnunen !
Tuohon strategiaasi ja siitä poistettuun 7. kohtaan liittyen: Kuinka monta “riviä” salkussasi oli enimmillään ja kuinka monta riviä löytyy nyt? Kiinnostaisi “rivien” määrä kun lasketaan yhteen ydinsalkku, bullerosalkku ja nuo erilliset osuudet PYN Elitessä ja indeksirahastoissa?
Hienosti kirjoitettu strategia, täytyy kyllä sanoa. Itselläni on saman suuntaisia ajatuksia strategian suhteen, vaikka en olekaan sitä kirjoittanut “auki”. Mitä nyt omasta toiminnasta olen huomannut, niin “rivien” karsiminen on usein osoittautunut ainakin lyhyellä aikavälillä epäonnistuneeksi. Tietenkin juuri se osake raketoi, jonka on juuri myynyt. 
Moi Sami, ja kiitokset kysymyksestä.
Kurkkasin nyt osakesalkun puolelle, ja laskeskelin reilut 30 riviä (sis. ydin, bullero ja hupi). Tuo minusta ihan hyvä määrä kokonaisuudessaan, mutta näistä ehkä kymmenen voisin laskea kohtuullisen kokoiseksi, ja muut ovat isossa kuvassa aika merkityksettömiä. Salkun siivoukselle olisi tarvetta, mutta minulla se on mahdotonta, jos meillä on positiivinen suositus tai muuten vaan kiellot päällä. Päivätyöt häiritsee harrastustoimintaa Kansainvälisissä ei lähtökohtaisesti ole näitä ongelmia, eli siellä saa syyttää ihan itseään.
Tuossa ei ole PYN Elite -rahastoa, indeksirahastoa tai listaamattomia omistuksia. Minulla joitakin suoria osakesijoituksia listaamattomiin, ja joitakin pääomarahastoja. Nämä eivät ole osa Bullero 2.0-strategiaa. Ne on minusta ihan hyvä pitää erillään, eikä ne varsinaisesti vaadi minulta aktiivista seurantaa. Lopuksi tiedetään menikö kaikki vai tuliko jotain takaisikin 
Osakemarkkinan kanssa korreloimattomia sijoituksia tekisin mielelläni lisää, koska niin suuri osa varallisuudesta on kuitenkin osakemarkkinoista tavalla tai toisella riippuvaisia. Järkeviä on vaan hankala löytää.
En nyt suoraan osaa sanoa, montako riviä olisi ollut enimmillään, mutta varmaan 5-10 enemmän. Kaikki Bullero 2.0 -hölmöilyt eivät kuitenkaan ole olleet salkussa samaan aikaan. Joka tapauksessa niitä oli liikaa omaan makuun.
Hei, haluaisit varmaan tutustua Larry Swedroen tutuksi tuomiin Catastrophe fundeihin ja Life settlement tuotteisiin. Nämä eivät korreloi osakemarkkinariskin kanssa ja edellä mainittu Larry Swedroe puhuu näistä paljon. Tälläisellä piensijoittajalla ei näihin ole pääsyä, mutta isommalla salkulla ja ammattilaisen statuksella mahdollisuuksia euroopastakin löytyy.
Kuka ihmeen Larry?
Vastaus: Larry Swedroe | Buckingham Strategic Wealth
Tässä videopodilla Larry kertoo aiheesta vähän enemmän.
Tuskinpa noihin on sitten minullakaan pääsyä, mutta voin vilkaista!
Olen kyllä erilaisista katastrofivakuutusrahastoista kuullut ja pintapuolisesti tutustunut, jos tuossa on niistä kysymys. Niillä on tosiaan se hyvä ominaisuus, ettei luonnonvoimat välitä pörssikursseista. Välillä pörssikurssit voi toki välittää luonnonvoimista, mutta yleensä vain väliaikaisesti.
Muutaman kerran olen viestejä laittanut Adyenistä tänne ketjuun. CMD oli juuri, sekä Business Breakdownissa oli Adyenistä juuri tunnin juttu. Pitänyt ketjua alotellakkin, mutta ajanpuutteen vuoksi on edelleen tekemättä.
Pahoittelut offtopicista
Vähän hämmentyneenä luin tuota Bullero 2.0 -tekstiä, kun olen pitänyt Juhaa niin riskitietoisena ja jämptinä kaverina. Olen itse kuvitellut, että ainoastaan sellaiset (uudet) sijoittajat jotka eivät ymmärrä liiketoiminnan fundamentteja sijoittavat näihin EV/S tapauksiin ja silloinkin syy on villisti noussut kurssi, jonka noususta ei haluta jäädä paitsi.
Kokeneet sijoittajat ymmärtävät, että osakkeen todellinen sisäinen arvo on siitä saatavat kassavirrat yhtiön elinkaaren aikana. Näin riippumatta yhtiön toimialasta, markkina-asemasta, kilpailueduista, muodikkuudesta, omistajasta tai hinnasta jolla osakkeella käydään kauppaa.
Sijoittajilla tuntuu olevan joku hirveä pakkomielle etsiä tulevaisuuden tähtiä ja yksisarvisia. Osakemarkkinoilla on se erikoinen piirre, että on mahdollista maksaa yhtiöstä hinta joka edellyttäisi yhtiön liiketoiminnan moninkertaistumista jo tänä päivänä. Johtuukohan tämä siitä, että osake voi maksaa jonkun järkevän summan, vaikka 20 euroa kappale, vaikka osakkeiden lukumäärää joutuu haeskelemaan markkina-arvon laskemiseksi. Koska market capin laskeminen edellyttää työtä, sijoittajan on helpompi vain todeta että “ostin tätä tonnilla”. Liiketoiminnan koon ja kannattavuuden moninkertaistuminen on jo EV/S -firmojen perusskenaario, että niistä kaikista tulisi seuraava Google, Visa tai Facebook. Osaketta kannattaa ostaa vain jos oma näkemys on, että firmojen todennäköinen kehitys on parempi kuin mitä kurssiin on jo leivottu sisään.
Yhtiön arvoa voi yrittää ymmärtää sen kautta mitä yhtiö tekee. Käyttäisitkö yhtiön palvelua? Onko se parempi kuin markkinoilla jo olevat palvelut? Jos kyllä, kuinka pitkä “matka” on seuraavaksi parhaaseen palveluun - tähän perustuu yhtiön kilpailuetu. Pystyisivätkö kilpailijat muuttamaan omaa palveluaan jotta se olisi parempi? Tämä laskisi katteita. Toimivassa markkinataloudessa on erittäin harvoin tilanteita, jossa joku yhtiö on niin suvereenisti ja pysyvästi parempi kaikkea muuta että se pystyisi tekemään kymmenien prosenttien liikevoittomarginaaleja. Yhdysvaltain pörssissä olevasta 7330 yhtiöstä 1563 eli 21 % osuuden liikevoittoprosentti yli 10 %. Tilastoa vielä vääristää pankkien suuri lukumäärä, koska näiden liikevoittoprosentin lasku eroaa perinteisten yhtiöden laskusta.
Ymmärrän hyvin järkytyksesi. Toivottavasti luit sen ensimmäisenkin Bullero 2.0-tekstin, niin tiedät, mistä tässä oli kyse. Tämähän lähti indeksisijoittamiseen verrannollisesta osakepoiminnassa, jossa vedettiin kevyellä prosessilla. Kannattaa kurkata, jos jäi katsomatta. Nyt vähän vaikuttaa kuin en ymmärtäisi enää mitään mistään
Nouseva kurssi ei ollut kyllä syy yhteenkään sijoitukseeni, mutta kyllä se varmasti vaikutti ja vaikuttaa laatuvaikutelmaan, että osake hinnoitellaan todella korkealle. Se on salakavala ansa, jos ei tee kotiläksyjä kunnolla. Helposti kuvittelee, että yhtiö on parempi kuin se oikeasti onkaan, kun markkina kollektiivisesti antaa sille hurjan arvon.
Olen jämpti tuolla ydinsijoituksissani, jossa sijoitusprosessi on jossain määrin verrannollinen Inderesin laajaan raporttiin (ilman että sellaista tarvitsee itse kuitenkaan kirjoittaa). En ole kuitenkaan koskaan ottanut sijoittamista liian vakavissaan.
Se on mielestäni hölmö ajatus, että EV/S-caseihin sijoittajat vain ne, jotka eivät ymmärrä niiden fundamentteja. Tappiollinen tulos ei tarkoita, etteikö liiketoiminnalla voisi olla erittäin hyvät fundamentit. Voitollinen tulos ei tarkoita, että yhtiöllä olisi terveet fundamentit. Asiat ovat tätä monimutkaisempia.
Olen kuullut jotain tämmöisiä huhuja 
Korostaisin koko elinkaaren aikana kohtaa ja lisäisin diskontattuna nykyhetkeen. Tämän hetken tappiollinen tulos ei ole tae tulevasta, tai toisinpäin.
Monilla sijoittajilla on todennäköisesti halu löytää seuraava supertähti. Itsekin mielelläni löytäisin, mutta enemmän minua kiinnostaa voimakkaasti omistaja-arvoa luovat yhtiöt. Ja kyllä, ihmiset maksavat tulevaisuuden kassavirroista, kuten aiemmin itsekin totesit.
Vaikka ei tutkimusprosessini oli usein puutteellinen, markkina-arvon laskeminen ei jäänyt koskaan tekemättä. Eikä sitä tarvitse edes itse laskea, kun se löytyy suoraan erilaisista palveluista. Mutta se on totta, että ihmiset kokevat alhaisen osakekurssin (yksikköhinnan) edullisempana. Näissä minun sijoituksissa ei tainnut olla kyllä yhtään alhaisen osakekurssin osaketta, joten siitä tuskin oli kyse.
Liiketoiminnan ja kannattavuuden moninkertaistuminen on EV/S-firmoille usein perusskenaario, toki riippuen siitä arvostustasosta. Niin se on monelle muullekin firmalle, jos kasvuyhtiöistä tuottoja tavoittelee. Toisessa ääripäässä (deep value) on myös hyviä sijoitusmahdollisuuksia, ja niihinkin olen joskus sijoittanut.
Ihan hyvä listaus. Samoja menetelmiä voi käyttää hyvin EV/S-caseissa. Itse asiassa siellä on usein sovelluksia, joita on mukavan helppoa testata itsekin. Monesti kansainvälisissä yhtiöissä muuten on hankala testata tuotteita tai palveluita, jos se on esimerkiksi Yhdysvalloissa eikä itsellä juuri nyt ole sinne muuta asiaa. Nykyään maailma on toki hyvin kansainvälinen erityisesti digitaalisesti.
Maailmassa on enenemissä määrin yhtiöitä, joilla on erittäin vahvoja vallihautoja. Ei niitä tietenkään hirveästi globaalisti ole, mutta pienemmiltä niche-alueilta löytyy paljon paikallisia voittajia. Mutta jos 10 %:n liikevoittomarginaalin laittaa kovaksi tasoksi, niin sitten niitä on aivan liikaa minun tutkittavaksi. Tuo ei kuitenkaan kerro pääoman tuotoista tai kassavirroista vielä hirveästi, enkä laittaisi oikein mittatikuksi.
Minä ruoskin itseäni julkisesti, koska minusta on hyvä käsitellä virheitä avoimesti. Kaikki sijoittajat virheitä tekevät - tai jos ei ole tehnyt virheitä, niin ei ole tehnyt paljon muutakaan. Toiset ostaa kalliilla, toiset halvalla, molemmilla voi karahtaa kiville. Kuitenkin kritiikin pelossa virheistä ollaan usein hiljaa. Erityisen hyssykseen ovat ammattilaiset, koska he pelkäävät oman uskottavuutensa ja sitä kautta jopa työnsä puolesta. Itse olen yrittänyt olla erilainen, kertoa avoimesti myös virheistä, omasta epävarmuudestani eri ennusteita tehdessä (kukaan ei ole varma tulevasta, mutta ihmiset tykkää “varmoista” ennustuksista) ja ottaa myös kritiikkiä avoimesti vastaan. Toivottavasti uskottavuus kestää tämänkin 
Huomauttaisin kuitenkin, että vedit aika isoja johtopäätöksiä noista EV/S-caseista, jotka nostin esille mokinani. Ne eivät anna oikeaa kuvaa minusta sijoittajana, Bullero 2.0-sijoitusstrategiastani tai sen menestyksestä. Jonkun prosentin paino EV/S-maailmassa ei omissa papereissani vie minua hulluun riskinottoon, eikä muuten tee kenestäkään hölmöä. Sieltäkin kategoriasta tulee vielä voittajia.
Minusta sijoittajien ei kannattaisi lukittautua mihinkään tiettyyn kategoriaan ja tyyliin. Arvosijoittaminen ei poissulje kasvua, vaan tuo erilaisia ajureita ja parhaimmillaan hajautusta salkkuun. Vakaa osingonmaksaja ja tappiollinen EV/S-case eivät riitele keskenään, vaan tasapainottavat kokonaisuutta. Minulla on salkussa niin arvo-osakkeita kuin räjähtävää (ehkä myös arvon puolesta) kasvua, välillä näitä yhdistäviäkin yhtiöitä. Suurin paino on kohtuuhintaisissa arvonluojissa, jotka pärjää satoi tai paistoi. Mutta lähes kaikkea olen valmis kokeilemaan ja jatkuvasti pyrin oppimaan eri alueilta.
Mutta ehkä minä ens kerralla hehkutan vain onnistumisiani kuten muutkin - jos vaan löydän sellaisia.
Muista Juha, että meitä hiljaisia, tyytyväisiä ja ymmärtäväisiä lukijoita on aina moninkertaisesti niihin nähden, jotka löytävät jotain kritisoitavaa.
Kyllä niitä onnistumisiakin on hyvä nostaa välillä esiin, mutta ymmärrän hyvin, miksi melkein kaikki arvostamani sijoittajat puhuvat vain epäonnistumisista.
Ei ole tarvetta tai halua pumpata omia renkaita
Epäonnistumiset ovat kiinnostavia. Onnistuminen yleensä tarkoittaa sitä, että kaikki meni aikalailla niin kuin odotti. Epäonnistumisessa on jokin yllätysmomentti, joten tarina on usein kiinnostavampi. Onnistuminen epäodotetusti on taas tuuria.
Kiitos jorinoista. Mietin tässä juuri alkuvuodesta, että mitenköhän se Juhan strategia on pärjännyt. Kun luin alkuperäisen, ajattelin, että tuossa tiivistyi moni asia, jota olin itsekin miettinyt, mutta en ollut miettinyt loppuun asti. Pääoma on kuitenkin vielä niin pieniä meikäläisellä, että hetkeen Helsinki ei käy liian pieneksi hiekkalaatikoksi.
Kiitoksia Jamilla. Sekä tästä että lukuisista muista hyvistä postauksista täällä 
Minulle oleellisinta on, että tämän harjoituksen mukana olen tutustunut moniin erittäin mielenkiintoisiin yhtiöihin ja oppinut niistä sekä tietysti itsestäni. Kaiken tämän voisin tehdä täydessä radiohiljaisuudessa, mutta jos avoimuudella voi tarjota lisäarvoa muille ja ajatukset kiinnostaa, niin teen sitä jatkossakin.
Vahva luottamus siihen, että seuraavassa tarkastelupisteessä voin kertoa paremmista tuloksista ainakin suhteessa markkinaan - ja varmasti myös uusista epäonnistumisista. Ehkä se on sitten vuonna 2023.
@JHeiskanen kyllä hyvin samoilla linjoilla mennään mielipiteiden suhteen.
Etkös sinä kiekkomiehenä voi allekirjoittaa sen, että hyökkäämällä voitetaan otteluita ja puolustamalla mestaruuksia. Kuvastaa mielestäni myös sijoittajien riskienhallintaa, pitkäjänteisyyttä ja ylipäätään salkunhoitoa.
Onnistumisisista lukeminen ei mielestäni ole niin opettavaisia, kun kaikki on mennyt “by the book”. Monesti tälläisiä arastellaan kirjoittelemasta, koska tästä tuppaa saamaan “Elvistelijän viitan” niskaansa. Epäonnistumisissa on enemmän oppia, kun käytännössä mikä tahansa on sijoituskeississä voinut mennä vikaan…listahan on pitkä. Turvamarginaalin korostaminenhan on tässä se A ja O ja se tuppaa tarvitsemaan alleen hyvän fundamenttianalyysin.
Mutta kiitos @Juha_Kinnunen . Raudanlujan ammattilaisen kirjoituksista on hyvä myös huomata, että oikotietä onneen ei löydy tässäkään asiassa.
Tämä on minusta erittäin kiinnostava kohta sijoittamisessa!
Alunperin tehdään sijoituscase ja sitten sijoitetaan jos tuotto/riski-suhde on riittävän hyvä.
Vaatimalla riittävän korkea tuotto-odotus ja/tai käyttämällä konservatiivisia arvioita ja/tai käyttämällä jotain mekaanista turvamarginaalia, voidaan omaa pääomaa suojata myös negatiivisilta skenaarioilta.
Näistä lähtökohdista epäonnistuminen sijoituksen kanssa vaatisi alkuoletuksien osoittautuvan virheellisiksi tai negatiivisia yllätyksiä.
Pörssiyhtiöt antavat näkymiä tulevaisuuteen ja jos näkymiä muutetaan, puhutaan ‘tulosvaroituksista’. Jos Kone Oyj nostaisi kuluvan vuoden liikevoittoennusteen kahteen miljardiin euroon, antaisi yhtiö ‘tulosvaroituksen’, vaikka kyseessä olisikin positiivinen tulosvaroitus.
Monet sijoittajat sijoittavat erittäin pitkällä sijoitushorisontilla. Jos nyt ostaa Harvian tai Sammon osakkeita 30 vuoden päässä olevia eläkepäiviään varten, ei seuraavan vuoden tai kahden kurssikehityksillä ole varmaan mitään merkitystä.
Jos tarkoituksena on ajoittaa markkinaa ja käyttää hyväksi markkinoiden ylilyöntejä molempiin suuntiin, pitäisi tietää osakkeen “käypä arvo” ja osata mielellään halvalla ostamisen lisäksi kalliilla myyminen. Näillä foorumeillakin usein näkee kerrottavan että aika on erinomaisen yhtiön ystävä ja tuloskasvu ottaa kiinni karanneet arvostukset.
Nyt kun markkinat ovat viilentyneet, on mielestäni mielenkiintoista seurata miten monia iskua ottaneita kasvuyhtiöitä kommentoidaan.
Yhtiöt eivät tietenkään elä missään tyhjiössä ja liiketoiminnan kehittyessä positiivisesti, voidaan yhtiöille tehdä aiempaa positiivisempia analyysejä.
En sinällään halua jälkiviisastella, mutta haastan vähän tätä ajatusta että sijoituscase on onnistunut tai epäonnistunut negatiiviseen suuntaan. Eli sijoituksen ‘ylionnistuminen’. Jos ostaa huippuyhtiötä vaikka PE=12 ja EV/EBIT=10 ja tulos kolminkertaistuu ja kurssi kolminkertaistuu, niin kurssinousu ei varmaan ole mikään “ongelma” tuloskertoimien pysyessä suurin piirtein ennallaan.
Jos osti näitä yhtiöitä kuvaajan alkukohdasta ajatuksella että tässä olisi +25 % p.a. tuotto-odotus, niin voiko kuvaajan loppukohdassa todeta, että asiat etenivät “niin kuin odotti”
Nämä ovat tarkoituksenhakuisia jälkiviisasteluja, mutta ulkomuistista väitän Inderesin olleen jokaisessa näissäkin casessa tuossa jälkikäteen katsotussa kurssihuipussa edelleen ultra bullish.
Kurssien moninkertaistuessa lyhyessä ajassa tavoitehintaa vaan hilattiin parin kuukauden välein ylöspäin ja tarvittaessa arvostukseen haettiin tukea sitten yhä pidemmältä ja pidemmältä.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa
Tervehdys!
Olen seurannut ja osallistunut keskusteluihin sijoittamisesta nyt pari vuosikymmentä, mutta olen jälleen päätynyt pohtimaan perusteita. Mietin siis sijoitussuunnitelmaa ja -strategiaa, ja miten eri sijoittajat niihin suhtautuvat ja mitä niihin heidän mielestään sisältyy. Näitä termejä heitellään vähän miten sattuu, eikä monestikaan mietitä syvällisemmin. Lisäksi ne selvästikin tarkoittavat eri asioita eri ihmisille.
Miten täällä sijoittajat suhtautuvat näihin termeihin? Mikä on sijoitussuunnitelma ja mikä on sijoitusstrategia, mitä ne sisältävät? Kuinka monella yleensäkään on mitään “kirjoitettuna”? Onko nämä selkeitä?
Vanha kliseinen lausunto “noudata omaa sijoitussuunnitelmaa” ei oikein voi toimia, jos sellaista ei ole ole. Sen takia olen toki usein lisännyt, että tee sellainen, jos sitä ei ole. Tuntuu että tähän kohdistuu nyt myös paljon kritiikkiä ja kerrotaan, ettei neuvo sovellukaan kaikille (ilmeisesti laskumarkkinassa). Koko asian pointtihan on, että sen pitäisi soveltua sinulle ja sinun olosuhteisiisi, kun kukaan muu ei tilannettasi voi tietää.
Pitäisikö palata alkuun ja kirjoittaa siitä, miten sijoitussuunnitelman ja -strategian voisi laatia? Pitäisikö tästä horista, kiinnostaisiko ketään vai onko kaikki selkeää?
Jotenkin koen, että ensin laaditaan se sijoitussuunnitelma, jonka jälkeen laaditaan se strategia sen suunnitelman toteuttamiseksi.
Jos sijoitussuunnitelmana on ostaa laadukkaita huippuyhtiöitä pitkäaikaisiin pitoon erittäin halvalla hinnalla (aika kunnianhimoinen plani) niin on erilaisia strategioita noudattaa tota suunnitelmaa. Niillä, joilla on jo varallisuutta hyvin voivat montakin vuotta odotella markkinoiden ulkopuolella tätä tilaisuutta. Mutta alkavalla tai tuoreella sijoittajalla 5 vuoden odottelua ja käteispossan kasvattaminen ei välttämättä ole se mielenkiintoisin ja etenkään paras vaihtoehto. Tässä sitten sijoittaja joutuu valitsemaan onko strategiana vain odottaa huipputilaisuutta vai sillä välin, kun markkinaolosuhteet eivät ole niiden huippuyhtiöiden ostojen kohdalla otolliset tehdä muita väliaikaisia sijoitusratkaisuja. Huippuyhtiöiden ostaminen juuri tällä hetkellä ei kuitenkaan käy laatuun, koska se ei olisi suunnitelman mukaista.
Itselläni sijoitussuunnitelma on ehkä enemmän sitä, miten paljon rahaa voin sijoittaa kussakin elämänvaiheessa (lähinnä kuukausisäästönä) ja millaisia isompia hankintoja on lähitulevaisuudessa, mitkä pitää huomioida (eli pitää käteisenä).
Sijoitusstrategia on sitten se, miten niitä sijoituksia hoidetaan. Itse olen kirjoittanut suorille osakesijoituksille ihan kirjallisen strategian muistini virkistämiseksi sekä kriteerit uuden yhtiön ostoa varten. Nämä ovat selkiyttäneet ajatuksiani selvästi, vähentäneet kaupankäyntiä ja vähentäneet stressiä.
Sun Jorinoita on aina mukava lukea @Juha_Kinnunen , joten kaikki aihealueet otetaan ilolla vastaan 
Mun mielestä sijoitussuunnitelma on isompi yläkäsite. Se käsittää osiot
Sijoitusstrategia on sitten parhaassa tapauksessa jatkuvassa evoluutiossa (kuten teilläkin). Kun tieto karttuu vuosien aikana ja jos sijoitussuunnitelma muuttuu (esim. tavoitteet) niin on loogista että myös strategia päivittyy. Sijoitusstrategian voi pilkkoa vaikka kuinka moneen osaan, esim:
Mulla on itellä selkee suunnitelma ollut jo vuosia, mutta sijoitusstrategia on päivittynyt ja päivittyy varmasti jatkossakin. Usein keskustelussa huomaa kyllä, että nämä ovat tosi monille synonyymeja, eikä siinä mitään. Mielellään tosiaan tästäkin osa-alueesta jorinoita lukee!
Komppaan itse @JNivala:n käsitystä terminologiasta mitä sijoitussuunnitelma ja -strategia pitävät sisällään. Tämä myös ratkaisee muuten ehkä yllättävänkin haastavan filosofisen kysymyksen, että kumpi lausunto “noudata omaa sijoitussuunnitelmaa” vai “noudata omaa sijoitusstrategiaa” on yleisesti ottaen järkevämpi (terminologian puolesta). Mikäli sijoitussuunnitelma on yläkäsite, joka sisältää myös sijoitusstrategian, niin silloin sijoitussuunnitelman noudattamisella haetaan takaa sekä omien käytäntöjen/rutiinien noudattamisen lisäksi sitä usein (omasta mielestäni) tärkeintä osa-aluetta, eli oman sijoitusstrategian noudattamista (esim. @JNivala:n hyvin kuvaama periaate minkälaisiin yhtiöihin sijoittaa). Uskaltaisin väittää, että itseasiassa usein kun puhutaan jostain pieleen menneistä sijoituksista, niin virhe tulee nimenomaan siitä kun poiketaan sijoitusstrategiasta spesifimmin, esimerkiksi mennään ostamaan meemiosakkeita kurssinousun jatkumisen toivossa 2021 alkuvuoden kaltaisessa tilanteessa ja jäädään bagholderiksi, kun alkuperäinen sijoitusstrategiasi on ohjannut
esimerkiksi vähän laveasti laatuyhtiöiden ostamiseen Helsingin pörssissä pitkällä sijoitushorisontilla. Toki tämän tarkastelun ei ole tarkoitus ottaa mitään pois siltä, että vaikeina aikoina on myös erityisen tärkeää pitää mielessä niitä fundamentaalisia asioita sijoitussuunnitelmassa, eli miksi ylipäätään sijoittaa ja mitä tavoitteita itsellä on.
Itsellä ei Medifilmin osalta mitään ole kirjoitettu suoranaisesti ylös sijoitussuunnitelman ja -strategian puolesta, koska tosi vähän kirjoitan ikinä oikeastaan yhtään mitään ylös pelkästään itselleni, mutta ajattelin että tähän voisi olla hyvä laittaa päälinjoja ylös myös itselleni. Käytän @JNivala:n loistavaa kategorisointia hiukan apuna tässä 
Sijoitussuunnitelma (henkilökohtainen + Medifilm):
). Medifilmin pääomat ovat kooltaan myös merkittävästi isompia kuin mitä minulla on yksityishenkilönä, joten esim. välityspalkkiot ovat sitä kautta pienempiä (Nordnet Private Banking) ja sijoitustoiminnan kuluja pystyy vähentämään tehokkaasti osakeyhtiön verotuksessa.Sijoitusstrategia (karkeasti, Medifilm Oy):
Pitäisi. Minulla ei ole mitään oikeaa sijoitussuunnitelmaa. Olen kuullut moneen kertaan tuon neuvosi ja yrittänyt kysyä muilta, mikä sijoitussuunnitelma on. En ole saanut vielä vastausta.
Arvosijoittajana on vaikeaa laatia suunnitelmaa. Kasvu, tase tai liiketoiminnan laatu voi olla aliarvostettua. Sitten on vielä erikoistilanteet (single seller setup yms) siihen päälle.
Olisi kiva kuulla, millainen sijoitussuunnitelma sinulla on.
Tämä on mielenkiintoinen aihe! Kiitos etukäteen!
Aloittelevana sijoittajana olen mieltänyt käsitteet seuraavasti.
Sijoittamisen tavoite
Voisiko tämä olla muutakin kuin saada raha kasvamaan?
Sijoitussuunnitelma
Toimenpiteet, joilla tavoitteisiin päästään
Lyhyen tähtäimen suunnitelma
Pitkän tähtäimen suunnitelma
Sijoitusstrategia
Toimenpiteet, joilla suunnitelmassa pysytään
No siis hyvin typistetysti, näen sijoitussuunnitelman henkilökohtaisen tilanteen kartoittamisessa, missä ollaan nyt ja mihin ollaan pyrkimässä taloudellisten tavoitteiden suhteen. Sijoitussuunnitelman pitäisi vastata kysymyksiin miksi sijoitan, kuinka pitkäksi aikaa sijoitan, mikä on oma riskinsietokyky.
Sijoitusstrategia sitten laaditaan sijoitussuunnitelman pohjalta, että millä tavoin sinne tavoitteisiin päästään. Jos sijoitushorisontti on 10 vuotta ja oma talous on kassavirtapositiivinen, ei ole ehkä mieltä sijoittaa 12kk korkoihin. Eli määritetään, millä tavalla suunnitelmaa toteutaan, sijoitetaanko osakkeisiin, velkakirjoihin vai mihin ja mikä on oma tuottovaatimus. Jos valitaan osakkeet, voisi olla hyvä määritellä tarkemmin minkälaisiin osakkeisiin. Yleisimmät sijoitusstrategiat lienevät arvo-, kasvu- tai laatusijoittaminen. Tietenkin riskikorjattu tuotto-odotus ratkaisee, mutta on hyvä miettiä, kestääkö vuoden parin mittainen sijoitushorisontti ja oma pääkoppa esim varhaisen vaiheen kasvuyhtiötä, jossa satoa korjataan vasta kaukana tulevaisuudessa.
Tämän suhteen toisten tuottojen vertailu lyhyellä aikavälillä on hieman hassua koska jokaisella on kuitenkin ne omat tavoitteet, strategiat ja tuottovaatimukset.
@Juha_Kinnunen mielestäni tämä olisi hyvä aihe jorinoida, itselle ainakin tulisi tarpeeseen kerrata hieman perusteita.
On muuten ehkä oudon kuuloista sanoa ”Noudata sijoitussuunntelmaasi”. Pikemminkin pitäisi sanoa ”Muista sijoitussuunnitelmasi ja noudata sijoitusstrategiaasi”?
