Hyvä yksinkertainen kysymys, tässä monimutkainen vastaukseni. Lyhyt vastaus on osakesijoituksille (ja vastaaville) 20 % p.a. Tämä ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, koska minä pyrin pääasiassa arvioimaan riski/tuotto-suhdetta ja sen houkuttelevuutta.
Jos näkisin jossain vakaassa ja turvallisessa liiketoiminnassa lähes “varman” 10 %:n tuotto-odotuksen, se olisi minulle yleensä riittävä. Sanotaan esimerkkinä Sampo ilman Nordeaa. Ei hirveästi veisi yöunia. Tässä siis ajatuksena on se, että liiketoimintaan pitäisi pystyä sijoittamaan esimerkiksi 50 % vivuttuna, jotta tuotto-odotus olisi 20 % ja silti riskitaso olisi kohtuullinen. Jos tämä nostaisi liikaa riskiä, se ei sitten olisi minun sijoituskohteeni. Toisaalta jos näen 30 %:n realistisen tuotto-odotuksen, mutta pirusti riskiä, huomioin tämän position koossa. Tällä ajatusmallilla saan suhteutettua riskiä ja tuottoa kohtuullisen konkreettisesti.
Korostan: tämä on ainoastaan ajatusmallini, mitä pyrin soveltamaan näissä tapauksissa, eikä mikään konkreettinen ehdotus. Minulla ei ole ollut vuosikausiin vipua osakesijoituksissani, päinvastoin minulla on ollut liikaa jälkeenpäin katsottuna käteistä. En pyri hakemaan joka vuosi väkisin 20 %:n ottamalla tarvittaessa vipua (oikeastaan päinvastoin), vaan paremminkin pyrin hahmottamaan casejen pitkän aikavälin tuotto-odotuksen mahdollisen yksinkertaisesti: tuloskasvu, osinkotuotto, arvostuskertoimien perusteltu muutos. Edellinen esimerkki auttaa vaan hahmottamaan riski/tuottoa, ja toisaalta auttaa ottamaan mukaan myös alhaisemman tuotto-odotuksen hyviä yhtiöitä. Koko salkkua ei kannata kuitenkaan rakentaa kasvuyhtiöiden ympärille.
Maksimipaino on myös hieman monimutkaisempi. Lähdin aikoinaan ajattelussa liikkeelle pernteisestä 10 %:n painosta, mikä oli hyvin konservatiivista ja sovellettuna johtaisi hyvien casejen liian aikaiseen myyntiin. Nostin tätä joskus 20 %:n tasolle, mutta sekään ei huomioi yhtiöiden ja niiden liiketoiminnan ominaisuuksia. Nykyään olen lähestynyt asiaa pääoman mahdollisen menettämisen kautta (lopulta minulle ainoa oleellinen riski), ja minulla on tuo aiempi 10 %:n maksimi niin sanotusti yhtiöriskissä - yksikään sijoitus ei saa olla niin iso, että yhtiössä pieleen menevät asiat voisivat aiheuttaa 10 %:n iskun osakesalkkuuni.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Pääsääntöisesti pyrin pitämään painot alle 20 %:n, mutta maksimipainon määrittää minun mahdollinen tappio yksittäisessä yhtiössä. Jos arvioin, että yksittäinen sijoituksen arvo voisi laskea yhtiöriskin takia 33,3 %, minulla on saisi olla korkeintaan 30 %:n prosentin paino yhtiössä: isku salkkuni kokonaisarvoon olisi silloin negatiivisessa skenaariossa 10 %. Tuossa yhtiöriskissä on sisällä pahin bear-case, jonka pystyn kuvittelemaan kuitenkin realistisilla oletuksilla kohtuullisella aikavälillä. Menetyksen pitäisi olla luonteeltaan suhteellisen pysyvä, eli riskinä on pääoman menettäminen, ei väliaikainen dippi esimerkiksi osakemarkkinoiden romahduksen takia.
Tämä ei ole millään tavalla tieteellisesti todistettu malli, vaan ikiomaa soveltamistani. En suosittele saman soveltamista kenellekään: minulla on hyvin keskitetty salkku, mutta toisaalta vahdin noita ydinomistuksia tarkasti ja toivottavasti olen osannut arvioida niiden riskejä hyvin.