Warren Fyffetin blogissa on hyvä tiivistelmä Kondratieffin talousteoriasta.
Kondratieffin mukaan talouden kehitys voidaan jakaa neljään, talouden tilaa leimaavilta piirteiltään erilaiseen jaksoon:
K-kevät
K-kesä
K-syksy
K-talvi
Osakkeiden kannalta suotuisia ajanjaksoja ovat etenkin kevät ja syksy.
Talvella osakkeet tuottavat heikoimmin.
Olisi kiinnostavaa kuulla missä vaiheessa kenenkin mielestä ollaan nyt menossa? @Marianne_Palmu :n näkemys erityisesti kiinnostaa.
Koska velkaantumisen kasvu on ollut pitkään rajua ja korot laskeneet huikean alas, minulla on käsitys, että nyt ollaan siirtymässä K-syksystä K-talveen.
Korot olivat korkeimmillaan vuonna 1982, jolloin K-syksy alkoi. Siitä lähtien korot ovat laskeneet, eli K-syksy on ollut päällä. Nyt alkaisi siis olla seuraavaksi edessä aika, jolloin siirrytään Kondratieffin talvehtimismoodiin, jolloin velan kiihtyvälle lisääntymiselle tulee päätepysäkki.
Joidenkin tulkintojen mukaan K-talvea olisi jo vietetty hyvän aikaa (finanssikriisi yms)
Kuvassa on esitetty hyvin K-vuodenaikoja leimaavat piirteet.
Ohessa vielä kuvaus K-talvesta ja USA:n 10-vuotinen korkokäyrä pitkältä ajalta:
K-talvi
_Tämä ajanjakso alkaa K-syksyn velkaantumisen päätöspisteestä, jossa yhteiskunta ei enää pysty järkevästi velkaantumaan lisää. Assettien arvot ovat huipussaan. _ Yhteiskunta ajautuu hiljalleen, yhä nopeampaan kiertoon alaspäin, jossa disinflaatio muuttuu deflaatioksi ja assettien arvot putoavat velan pyyhkiytyessä väkivaltaisesti pois yhteiskunnasta - takaisin järkeviin rajoihin. Samalla deflaation myötä hinta- /palkkarakenne joustaa takaisin, protektionismi on huipussaan. Kyseessä on 15-25v kestävä vaihe, josta aikanaan siirrytään takaisin K-kevääseen. Velat ovat pyyhkiytyneet konkurssien ja taloudellisten katastrofien kautta, samoin hinta/palkkarakenne palautunut takaisin siihen, missä työtä tekemällä vain ja ainoastaan voidaan ylläpitää yhteiskuntaa. Asset-painotteinen talous on tipotiessään.
Edellisen kerran K-talvi alkoi 1929 ja kesti parikymmentä vuotta.
Ei mikään huippujakso osakeholdarin elämässä…
USA:n 10v korko:
K-Syksyn päättymisajankohta ja vaihtuminen talveksi ei ole tiedossa.
Mitä enemmän mietin tätä koko kuvaa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että elämme jo K-talvea.
USAssa asuntovelkaisten luottoja (sub-Prime, Alt-A jne) on tapettu kovalla kädellä, ja valtavat määrät velallisia on häädetty kodeistaan viimeisen 11 vuoden aikana.
Holtittoman velkaantumisen kiihtyvä lisääntyminen oli tullut tavallaan päätepisteeseensä.
Merkitsin oheiseen kuvaan edellisen talven, kevään, kesän ja syksyn ajanjaksoina.
Sininen = K-talvi
Keltainen = K-kevät
Vihreä = K-kesä
Ruskea = K-syksy (jonka päättymishetki ei ole tiedossa)
Kondratieffin teorian mukaan kevät ja syksy on parhaat vuodenajat olla mukana osakkeissa.
Tuon perusteella K-kevään aikana osakkeiden kokonaistuotto on Helsingissä 7-8 kertaistunut lähtötilanteesta ja K-syksyn aikana ehkä 30-kertaistunut (tai ainakin useampikymmenkertaistunut, laittamastasi logaritmisesta asteikosta on vaikea arpoa sokkona tarkkaa lukemaa)
Ei huono. Myös kesällä ja talvella voi tehdä kelpo tuottoja, jos onnistuu välttämään pahimmat down-trendit. Kokonaisuutena (alusta loppuun) kevät ja syksy on kuitenkin tarjonnut selvästi paremmat kokonaistuotot.
…ja lisätään nyt vielä, että Kondratieffin teoria ei siis suoranaisesti perustu pörssin tuottoihin, vaikka sinnekin talouden ”vuodenaikojen” vaihtelun heijastusvaikutukset luonnollisesti ulottuvat.
Pikemminkin Kondratieffin teoria perustuu inflaation, korkojen, palkkojen, ostovoiman, säästämisasteen, velkamäärän yms. välisiin suhteisiin ja niiden muutosten aiheuttamiin seurauksiin.
Yksi seuraus on, että pörssit tuottavat eri K-vuodenaikoina eri tavalla. K-talvelta ei voi odottaa K-syksyn tuottoja.
K-talvi voi pahimmillaan olla vaikutuksiltaan hyisen konkreettinen ja merkittävän heikko jakso ihmisten elämässä.
Kukin voi lukea 30-luvun suuresta lamasta, joka jäyti Yhdysvaltoja edellisen K-talven (1929-1949) alkupuolella.
Silloin K-talvi oli siis edellisen kerran, nyt se on joko jo alkanut tai alkamassa.
Kun kyseessä voi olla jopa neljännesvuosisadan mittainen ajanjakso, sen alkamisen tunnistaminen veitsenterävästi edes vuoden tarkkuudella ei ole helppoa.
Niin kauan kun velkaantumisaste suhteessa BKT:hen nousee, mikä on ominaista K-syksylle, ei syksy ole ohi.
Nyt olisikin mielenkiintoista saada dataa USA:n kotitalouksien velkaantumisasteen kehittymisestä suhteessa BKT:hen. Löytyisikö @Marianne_Palmu :lta dataa? Oliko finanssikriisissä 2008 huiput, vai vieläkö kotitalouksien velkaantuminen on kovassa kasvussa suhteessa BKT:hen edelleen?
Edit.
Löytyi. Velan ottaminen per BKT on taittunut laskuun yli 10 vuotta sitten,
eli sen perusteella ollaan K-talvessa.
Moikka! Onpa mielenkiintoinen tulkinta talouden sykleistä, tätä ei ihan kansiksen peruskursseilla ole esitelty Pätevä ajatus, että talouskehitys voidaan jakaa suurempiin ja pienempiin sykleihin, jotka noudattelevat suurten innovaatioiden rytmiä. Nämä erittäin pitkän aikavälin syklit ovat tosiaan sinänsä vaikeita tulkittavia ja tunnistettavia, koska niiden sisällä ehtii tapahtua paljon.
Sitten itse pohdintoihin: Tuolla linkin kuvauksessa kerrotaan, että “Tätä ajanjaksoa (k-syksy) seuraa yhteiskunnan voimakas velkaantuminen, joka on juuri päinvastaista kuin K-keväällä, jolloin velkaa vältetään kuin ruttoa. Nyt asiat ovat päinvastoin. Velaton ihminen on yhteiskunnan poikkeus, kun K-keväällä asia on päinvastoin, velkainen oli se poikkeus. K-syksylle ominaisia piirteitä ovat disinflaatio, korkotason putoaminen K-kesän huipusta ja velkaantuminen.” Nämä merkit ovat kyllä ihan tunnistettavia, mutta K-syksyn ja talven välinen ero hämärä. Esim. K-talven tunnusmerkkiä velan lisääntymisen pysähtymiselle ei kyllä vielä voi allekirjoittaa. Verneri taisikin tuolla Pörssien suunta-ketjussa linkittää aikaisemmin kuvion, jossa näkyy globaalin velan kasvu.
Tämän perusteella velkaantuminen on ollut nopeaa, eikä siihen ole näkyvissä loppua. Eli velkaantumisdatan perusteella k-talvea ei siis globaalisti elettäisi vielä. Lisäksi alueelliset erot täytyy ottaa huomioon (vrt. esim Japani ja USA) sykliajattelussa sekä keskuspankkien väliintulo. Sen allekirjoitan täysin, että uuden syklin alkuun päästään innovaatioiden kautta, mikä on edellytyksenä muutoinkin pitkän aikavälin talouskasvuteorioissa.
Näköjään löysitkin kuvion tuota velka/BKT-suhdetta kuvaamaan. Ohessa vielä velka/tulot-suhde, joka sekin taittui 10 vuotta sitten laskuun, mutta on kuitenkin selvästi korkeammalla kuin ennen 2000-lukua. Kuitenkin positiivista, että alaspäin on tultu, eli jonkin verran puskuria löytyy kotitalouksilta Atlantin takana.
En itse katsoisi Helsingin pörssiä tässä mielessä, koska yhtiöiden liikevaihdosta tulee niin iso osa muualta kuin Suomesta. Suurimmat indeksiä heiluttavat yhtiöt eivät reflektoi lainkaan Suomen talouden näkymiä (miettikää KONE, Nokia, Wärtsilä jne.).
Tarkennus: toki, jos oletetaan että Kondratieffin syklit ovat totta, on kyseessä globaali ilmiö ja sitä kautta se vaikuttaa kansainvälisiin suomalaisiin yhtiöihin. Helsingin pörssissä otos on kuitenkin todella pieni.
Hienoa @Pika-Sissi että avasit ketjun tälle aiheelle, vaikka aukoton konsepti ei tämäkään ole. Vähän odotinkin, että joku tekisi avauksen.
Pieni henkilöhistoria itse Nikolai Kondratieffistä, hän oli ekonomisti Neuvostoliitossa ja yritti, luonnollisesti, todistaa miksi kapitalismi tuhoaa itse itsensä. Tuohon aikaan oli “muodikasta” yrittää keksiä kaikenselittäviä teorioita (Platonit ja Marxit ja Hegelit kirjahyllyillä notkuen). Hän joutui Stalinin puhdistusten uhriksi 1932, teloitettiin 1938. Teoriaa hän peilasi 1800-lukuun, mikä oli hänelle tietysti lähempänä ja sitä voisi sanoa länsimaissa jo modernimman talouden ajaksi.
Tuo mainittuna, itse teoria keksi uudelleen tiensä julkisuuteen vasta 60/70-luvulla, eli nämä monet tulkinnat liittyen osakemarkkinaan jne. ovat paljon uudempaa tekosta. Sen lisäksi on monia muitakin “aaltoja” ja “svingejä” (Kutznets esimerkiksi infrainvestointeihin liittyen). Kondratieffin teoriaa ei ole myöskään akateemisissa piireissä hyväksytty suurilta osin, ja tätä voi syyttää siitä että tässä nähdään syitä ja seurauksia joita ei oikeassa maailmassa olekaan (Kondratieffin aallot voi olla epifenomaalinen ilmiö: ne eivät ole itse syy muutoksiin, lähinnä sekundäärisiä ilmentymiä muista tekijöistä).
Pätevä ajatus, että talouskehitys voidaan jakaa suurempiin ja pienempiin sykleihin, jotka noudattelevat suurten innovaatioiden rytmiä. Nämä erittäin pitkän aikavälin syklit ovat tosiaan sinänsä vaikeita tulkittavia ja tunnistettavia, koska niiden sisällä ehtii tapahtua paljon.
