Tämä korkoa korolle -ilmiö on ollut kyllä minulle hankala käsitteellistää. Eksponentiaalinen kasvu johtaa pitkällä aikavälillä ongelmiin kantokyvyn kanssa. Jos esimerkiksi kaupungin väestö kasvaa 3% vuodessa joka vuosi, kaupungin asukasluku tuplaantuu 24 vuodessa. Tuossa ajassa kaupungin asuntojen, päiväkotien, koulujen ynnä muiden fasiliteettien kapasiteetin pitää siis kaksinkertaistua. “72 sääntö” auttaa tuplaantumisajan laskemisessa: jaa 72 kasvuprosentillasi ja saat tuplaantumisajan.
Osakesijoittajat eivät tyydy 3% kasvuun, vaan kasvuksi ilmoitetaan rohkea 8%. Mikä yritys kasvaa 8% etenkään pitkällä aikavälillä? Poimitaan nyt kirsikoita tässä suhdanteen huipulla. Mikä on yrityksen osakekohtaisen tuloksen kasvukerroin viimeisen kymmenen vuoden ajalta (geometrinen kasvu)? Valitsen katsoa osakekohtaista tulosta, koska se on omistajan saama markkinaspekulaatiosta riippumaton tuotto. Keskolla se on -1,12%. Kemiralla 0,85%. Fortumilla -5,58%. Nokian Renkailla 2,08%. UPM:llä 8,58%. Cramolla 1,21%. Olvilla 6,58%. En edes viitsi mainita lukuisia yhtiöitä joilla tämä korkoa korolle kasvu on kaksinumeroisesti negatiivinen. Vaikuttaa siltä että yhtiön pitää tietoisesti valita omistaja-arvoa kasvattava strategia, jotta hyvään lopputulokseen päästään. Ymmärrän hyvin, että yhtiöillä voi olla muitakin ambitioita. Pörssilistauksen tarkoitus voi olla vain osakkeen likviditeetin kasvu tai pääomanhankinta.
Tärkeä pointti on myös se, että vaikka jotain ilmiötä voidaan mallintaa geometrisenä sarjana, ilmiön luonne ei välttämättä ole tämä. Bakteerit petrimaljassa kasvavat eksponentiaalisesti kunhan elinolosuhteet ovat sopivat, mutta onko esimerkiksi mieltä laskea liikevaihdon eksponenttia ikäänkuin menneen myynnit kasvattaisivat lisää myyntiä? Haluaisinkin kysyä, että miksi juuri osakesijoittamisessa tämä korkoa korolle -ilmiö on monien mielestä niin merkityksellinen?