Kotikenttäetu - piensijoittajan etu vai näköharhaa?

Monesti puhutaan että piensijoittajalla voi olla kotikenttäetua, etenkin pienempien yhtiöiden kohdalla, joita ei seuraa monikaan analyytikko ja jotka ovat liian pieniä suursijoittajille. Myös isommissa suomalaisyhtiöissä voi katsoa olevan kotikenttäetua, kun suomalaisena tuntee suomalaisia yhtiöitä paremmin kuin ulkomaiset sijoittajat. Vastaavasti jonkun toimialan asiantuntijalla voi olla kotikenttäetua kyseisen toimialan osalta.

Toisessa päässä ovat taas läpeensä analysoidut, globaalit jättiyhtiöt, joiden tekemisiä seurataan lukuisten analyytikoiden toimesta tiiviisti. Tällaisissa yhtiöissä piensijoittajan on vaikea saada kotikenttäetua, kun yhtiöt analysoidaan ”puhki”.

Mietin tässä, että miten te sijoittajina lähestytte tätä asiaa (tai mietittekö ollenkaan). Itse sijoitan molempiin ”ääripäihin”, hieman eri tavoin:

Globaaleihin suuryhtiöihin sijoittaessani käyn aika karkeasti läpi yhtiön toiminnan, kannattavuuden yms. asiat ja joko ostan tai en osta osakkeita. Muutama olennainen asia ratkaisee tällaisten yhtiöiden kohdalla. En usko, että vaikka esim. Applen kohdalla pystyisin tekemään mitään lisäarvoa numeroita pyörittelemällä.

Sen sijaan pieniin suomalaisyhtiöihin (etenkin listautujiin) sijoittamisessa käyn varsin perusteellisesti yhtiön asiat läpi ja pureskelen lukujakin hiukan tarkemmin. Myös Inderesin mainiot analyysit ovat isona apuna tässä työssä. Esim. Harvian kohdalla luin listautumismateriaalit (yli 200 sivua) kahteen kertaan ajatuksella läpi ennen päätöstäni osallistua antiin. Sen jälkeen olen säännöllisesti tsekannut jokaisen osavuosikatsauksen ja Inderesin raportit, että yhtiö on oikealla tiellä.

Eli olisi kiva kuulla, miten te lähestytte kotikenttäetua – uskotteko, että on mahdollista hyödyntää tätä ilmiötä? Ja vaikuttaako se toimintaanne? Vai onko se etu vain näköharhaa tai jopa haitallista, jos miettii asioita liian suppeasta näkökulmasta?

34 tykkäystä

Loistava aloitus hyvään aiheeseen.

Kotikenttä etu on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta voi mennä hiplaamaan yhtiöiden tuotteita, katsomaan myymälöitä ja toimarien näkeminen esimerkiksi messuilla ja muissa tapahtumissa on verrattain helppoa jos on vain viitseliäisyyttä. Mikään ei estä kysymystä kaikenlaista livestriimeissä, roasteissa tai vaikkapa soittamalla suoraan johdolle (se on ihan sallittua!).

Mutta sitten, on vaikea mennä yleistämään yhdestä Puuilon myymälästä koko ketjun (vajaa 40 kauppaa nyt) laatua. On vaikea yhden Marimekko vaatteen perusteella päätellä menekkiä ja toisaalta muiden preferenssiä.

Monet suomalaisyhtiöt ovat globaaleja, mikä rajaa tätä etua entisestään.

No, täältä voi löytyä paljon kansainvälisiä kasvajia ja päästä niihin aikaisin mukaan mutta tässäkin kannattaa muistaa että iso osa yhtiöistä epäonnistuu tai ainakin se on todella vaikeaa. 5,5 miljoonan ihmisen maasta tulee rajallisemmin menestystarinoita, kuin vaikkapa naapurista saati sitten Yhdysvalloista!

Koska kilpailua kotiyhtiöiden osalta on sijoittajakentässä on vähemmän, se houkuttaa juurikin noihin numeroiden pyörittelyihin. Mutta! Tämä voi luoda sellaisen “excel-putkinäön” tai illuusioon siitä, että oikeasti tietää jotain. Henk.koht yritän rajata pyörittelyn lähinnä siihen että hahmotan mitä firmalta odotetaan nyt ja miten se toimisi heikommissa skenaarioissa.

Applessakin on nähty vuosien varrella hinnoitteluvirheitä. Isojen yhtiöiden kurssit voivat liikkua rajusti likviditeettikriiseissä, kuten keväällä 2020. Ja, monet rahastot ja instituutiot on uskomattoman lyhytnäköisiä! :smiley:

En tiedä nimiä mutta mainittakoon anekdoottina, että meilläkin analyytikot välillä pudistelee päätään kun he juttelevat ns. ammattilaiste/salkunhoitajien kanssa ja sitten he ovat kyselleet vaan jotain seuraavan kvartaalin EPSiä. Toki on etenkin ulkomailla oikeasti kovia kavereita jotka tuntevat firmat valmiiksi kuin omat taskut ja siinä analyytikkokin pistetään koville samalla. :smiley:

Ps. oma salkku koostuu kylläkin juuri pääosin kotimaisista ja parista ruotsalaisesta pikkuyhtiöstä. :smiley:

40 tykkäystä

Itse yritän hahmottaa yhtiö potentiaalin ja kilpailuedun mahdollisimman hyvin. Erittäin tärkeää on myös katsoa suurimpien omistajien lista kotisivulta. Jos sieltä löytyy kovat näytöt omaavia Suomen parhaita sijoittajia kuten: Kaloniemi, Syrjälä, Puttonen ja Heikkilä niin silloin kannattaa köyhempienkin olla mukana… tämä tyyli on toiminut aika hyvin…:slight_smile:

1 tykkäys

Juuri tämänkaltaista “pehmeää” tietoa tarkoitin kotikenttäedulla, meillä on parempi “näppituntuma” etenkin pienempiin ja kotimarkkinayrityksiin liittyen. Esim. meille jonkun S-Ryhmän olemassaolo ja merkitys Keskon kilpailijana on helpompi hahmottaa kuin vaikkapa yhdysvaltalaisen sijoittajan, jolla ei ole samanlaista kosketuspintaa Suomen markkinoihin. Samaten omistajakunnan yms. miettiminen on helpompaa täällä kuin kauempaa katsovilla.

Toisinpäin ainakin itselleni pienempien yhdysvaltalaisten yhtiöiden hahmottaminen on yllättävän vaikeaa, vaikka olen niihin joskus sijoittanutkin. Jopa isojen yhtiöiden roolia markkinoilla on paljon vaikeampi tajuta, kuin suomalaisten (vertaa vaikka Costcon rooli vs. Keskon rooli). Puhumattakaan pienemmistä yhtiöistä.

Olen sijoittanut suoraan suomalaisiin osakkeisiin varsin vähän (isommin vasta 2018 Harvian annista lähtien), aiemmin sijoittanut pääasiassa vain ulkomaisiin yhtiöihin suoraan. Suomen osuus on hoitunut rahastojen avulla. (Osittain syynä tähän on se, että minulla on tiettyjä rajoituksia Suomen markkinoilla sijoittamisessa niin joudun aina katsomaan tapauskohtaisesti, voinko lähteä mukaan vai onko yhtiö ns. “kiellettyjen yhtiöiden” listalla.)

Suurimpien, kansainvälisesti toimivien suomalaisten yhtiöiden kohdalla tilanne on toki erilainen, uskoisin että kotikenttäetua olisi saatavilla enemmän pienempien ja/tai kotimarkkinayhtiöiden kohdalla. Numerot ovat kaikille sijoittajille samat mutta yhtiön toiminta, toimintaympäristö, kilpailutilanne yms. asiat numeroiden takana näkyvät eri tavoin eri taustan omaaville sijoittajille. Kolikon kääntöpuoli on se, että tietynlainen objektiivisuus voi kadota ja mielikuvat asioista voivat hämätä meitä.

Olen ajatellut, että jatkossa voisin ostaa enemmänkin suomalaisia yhtiöitä salkkuuni mutta tämä kotikenttäetukysymys mietityttää kovasti, edut/haitat on hyvä hahmottaa etukäteen, ennen sijoitusten tekemistä.

5 tykkäystä

Suomalaisilla on tiedollinen etu suomalaisyhtiöihin, jotka raportoivat pelkästään suomen kielellä. Nämä ovat yleensä pieniä yhtiöitä ja vastaavaa näkee myös esim. Ruotsissa. Minua hymyilyttää se, kun sijoittaja on valinnut salkkuunsa 15 yhtiötä ja ne kaikki hyvät sijoitusideat ovat löytyneet Helsingin pörssistä. Vuosikerta toisensa perään löytää ne samat Nokiat ja Nordeat.

Yhtiöt kuitenkin pyrkivät antamaan toiminnastaan kattavan kuvan joka olisi sama jokaiselle joka vuosikertomusta lukee. Voisiko Peter Lynchin oppien mukaisesta jalkautumisesta olla jotain etua, vai johtaisiko se harhaan? Siitä tulee helposti anekdootteja tyyliin että tässä liikkeessä oli joku epäystävällinen myyjä tai tuo liike oli väärässä paikassa ja joutui lopettamaan. Tykkäsin tuotteesta, mutta olinkin täysin se asiakas jolle se oli ajateltu. Nämä ovat vain yksittäisiä datapisteitä. Konserniluvut summaavat ne kaikki yhteen.

Johdon puheita pitää osata tulkita. Mitä sanotaan, miten, mitä jätetään sanomatta? Ollaanko konkreettisia vai abstrakteja? Onko sanoma sama mitä kaikilla muilla? Numerot ovat tärkeämpiä kuin johdon puheet, mutta erityisesti murrostilanteissa johdon puheista voi saada arvokasta tietoa, jota yhtiöraporteissa ei ole. Kilpailuedun omaavien yhtiöiden johto puhuu eri tavalla kuin kilpailueduttoman yhtiön johto. Välillä näkee tapauksia, että johdolla on ihan takki tyhjä. Johto on kuitenkin vastuussa osakkeenomistajille kuuluvasta merkittävästä varallisuudesta. Hyvä johto pystyy analysoimaan yhtiön haasteet ja vastaamaan niihin.

5 tykkäystä

Mikä tämmöisen kotikenttäedun tarkoitus olisi? Löytää yhtiö, ennen kuin kansainvälinen raha sen löytää ja kurssi nousee? Miksi kv raha sen löytäisi, jos kotimainen sijoittaja tietää enemmän? Vai omistaa yhtiöitä, joita kv raha ei tunne, koska ne saa halvemmalla? Mitä hyötyä siitä on sijoittajalle, kun exit-value odotusarvo ei kuitenkaan nouse?

Pidemmässä juoksussa yhtiön arvo seuraa yhtiön kehitystä, jolloin hyvän yhtiön löytäminen mieluusti hiukan “alihintaan” on aina houkuttelevaa. Sitten vaan istuu sijoituksensa päällä, nauttii mahdollisista osingoista ja arvonnoususta. Eli ei tarvita sinänsä semmoista, että kv-sijoittajien pitäisi löytää yhtiö.

Jossain läpeensä analysoidussa jättiyhtiössä meikäläisellä ei ole hirveästi saumaa kilpailla lukuisten analyytikoiden näkemysten kanssa mutta joku pieni, hyvin vähän seurattu yhtiö voi olla eri juttu, siinä voi pysyä paremmin kärryillä niin liiketoiminnan laadun kuin riskienkin suhteen.

Eli ajatukseni tiivistettynä on löytää sellaista laatua, mitä markkinoilla ei täysimääräisesti tunnisteta. Eli yhtiö voi olla laadukkaampi, kuin mitä markkinat ajattelevat.

5 tykkäystä

Mikäli tuon alihinnan ei odota korjaantuvan, tuotto-odotus ei olennaisesti muutu. Voisi toki argumentoida esim fundamentteihin suhteessa olevan hinnan pienemmän kertoimen johtavan pienempään volatiliteettiin, mutta pienemmän markkinan ja vaihdon taas johtaessa jokseenkin automaattisesti suurempaan volatiliteettiin, en näe tuon argumentin oikein kantavan.

Tai sitten voit rajata markkinan vain arvo/osingonjako-kohteisiin ja unohtaa kasvu-osakkeet. Siinä tapauksessa väite saattaisi toimia, mutta toisaalta olet jo rajannut pois parhaimman pitkän ajan tuotto-odotukset.

Itse väittäisin “kotikenttäedun” olevan olennaisemmin niillä vertikaaleilla, jotka parhaiten tunnet, koska silloin pystyt tehokkaimmin vertailemaan sektorin yrityksiä toisiinsa riippumatta niiden kotipaikasta.

Omasta “kotikenttäedustani” voisin sanoa, että en sinänsä sen kummemmin rajaa arvo-/kasvu-akselilla yhtiöitä, koska raja on häilyvä ja yhtiö voi “vaihtaa leiriä” (esim. Harvia) milloin vain. Etsin vain laadukkaita, vuodesta toiseen kannattavia ja kasvavia yhtiöitä. Eli yhtiöitä, joilla olisi jotain pysyvämpiluonteisia kilpailuetuja. Sellaisia yhtiöitä ei ihan hirveästi ole ja kilpailu niistä on sijoittajien kesken kovaa.

Tässä kohtaa pohdin, että minun on paljon helpompi miettiä ja ymmärtää kotimaista pienyhtiötä vs. ulkomaista pienyhtiötä. Eli pystyn helpommin tai ainakin pienemmällä työmäärällä miettimään yhtiön laadukkuutta. Sitä kautta mahdollisuuteni osua oikeaan olisivat paremmat täällä kuin ulkomailla. Sana “alihinta” oli tässä ehkä harhaanjohtava, idea on tunnistaa laatu paremmin kuin muut sijoittajat.

Tuotto-odotus ja ylipäänsä tuotto ovat mielenkiintoisia asioita pohtia, itse en hirveästi etukäteen mieti, mitä kautta tuotto tulee. Jos yhtiö on hyvin kannattava, kasvaa kannattavasti ja on vakavarainen niin sen “oikea” arvo nousee ajan myötä. Jokainen yhtiö on erilainen, joku maksaa osinkoja, joku ostaa osakkeitaan, joku investoi voittovaransa kasvuun. Viime kädessä joka tapauksessa yhtiön menestys näkyy tavalla tai toisella omistajiensa varallisuuden kasvuna.

Ajatus kotikenttäedusta sektorimaisesti on mielenkiintoinen, se on ihan oikea etu jos tuntee jotain alaa riittävän hyvin niin ymmärtää paremmin mitä alalla tapahtuu.

Hyvää pohdintaa tässä ketjussa kaiken kaikkiaan, avartavia näkökulmia ja lisää pohdittavaa!

3 tykkäystä

-Ulkomaiset yhtiöt on meikäläiselle melko huono sijoitus, suurella työllä ja veivaamisella khattaamisella suunnilleen nollilla. Niin USA ja Ruotsi osakkeet ja Kryptot. Eli pysyäkseen USA indeksin tuotoissa pitää olla todella hyvä, Suomiosakkeissa samaan pääsee keskinkertaisella suorituksella. Suomi-osakkeiden tuotto minulla 3v yli 100% USA ja Ruotsi samalla ajalla 0%, niin suuri ero kotikenttäedulla on kokemusperäisesti.

1 tykkäys

Merkittävä ja joskus jopa ratkaiseva etu on, että pääsee käymään pienten yhtiöiden yhtiökokouksissa ja pörssitalon iltatilaisuuksissa/ pienyhtiöilloissa. Harvempi yhtiö sallii sijoittajien pääsyn osavuosikatsauksen.Kävin Stonesoftin ja Talenomin katsauksessa ja se tosiaan kannatti, sain merkittävää infoa sieltä. Kaikki jutut eivät ole netissä…

2 tykkäystä

Itse näen kotikenttäedun siten, että yhtiöiden seuraaminen on vaivattomampaa, jolloin aikaa muuhun jää enemmän tai pystyy seuraamaan useampaa yhtiötä kerralla tehokkaasti.

Firmoihin liittyvät uutiset osuvat silmään pelkästään paikallislehteä lukemalla tai Kauppalehteä selailemalla. Lisäksi paikallisissa firmoissa töissä olevilta kuulee ihan pyytämättä ja yllättäenkin uusia näkemyksiä, joista on hyötyä sijoituspäätöksiä tehdessä. Lisäksi kotimaisiin osakkeisiin harvemmin kohdistuu mitään pankkialaan, viranomaisiin tai verotukseen liittyvää sähläystä, jolloin osto/myyntipäätökset voi tehdä puhtaammin pelkästään liiketoimminnan perusteella.

3 tykkäystä

Hyvä kysymys xlat. Kotikenttäetu on mielenkiintoinen aihe, joka herättää paljon keskustelua sijoittajien keskuudessa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että pienempien suomalaisyhtiöiden kohdalla piensijoittajilla voi olla kotikenttäetua, koska näiden yhtiöiden seuranta on usein vähäisempää, ja suomalainen sijoittaja voi tuntea kotimaiset yhtiöt paremmin kuin ulkomaiset sijoittajat.

Kotikenttäetu voi toimia myös toimialan asiantuntijoiden kohdalla, koska heillä on usein syvällisempää tietoa toimialasta ja sen yhtiöistä. Suuryhtiöiden kohdalla kotikenttäetu ei välttämättä ole yhtä merkittävä, sillä näiden yhtiöiden toimintaa seuraa moni analyytikko ympäri maailmaa.

Olen itsekin sijoittanut sekä globaaleihin jättiyhtiöihin että pieniin suomalaisyhtiöihin, ja lähestyn näitä eri tavoin. Pieniin suomalaisyhtiöihin sijoittaessa teen huolellisempaa taustatyötä ja tutkin yhtiön taloudellisia tunnuslukuja tarkemmin, koska näissä yhtiöissä piensijoittajalla voi olla mahdollisuus hyödyntää kotikenttäetua.

Globaaleihin suuryhtiöihin sijoittaessa katson enemmän yhtiön toimintaa ja kannattavuutta kokonaisuutena, sillä näissä yhtiöissä piensijoittajan mahdollisuus hyödyntää kotikenttäetua on pienempi.

On tärkeää huomioida, että kotikenttäetu ei saa johtaa liian suppeaan näkökulmaan, jossa sijoituspäätökset tehdään vain kansallisuuden perusteella. Sijoittajan tulisi aina tarkastella yhtiön taloudellisia tunnuslukuja, toimialaa, kilpailijoita ja muita tekijöitä huolellisesti ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Kannattaa silti muistaa, että kotikenttäetu voi olla hyödyllinen tekijä sijoituspäätöksissä, mutta sen merkitys riippuu yhtiön koosta, toimialasta ja muiden tekijöiden vaikutuksesta. On tärkeää käyttää järkeä ja tehdä huolellista taustatyötä ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

6 tykkäystä

Mielestäni mahdollinen kotikenttäetu rajoittuu varsin pieniin paikallisiin yhtiöihin lopulta. Ja lopulta paljonko on sellaista josta ei uutisoida, tiedoteta tai raportoida medioissa joita ulkomaalaisetkin voivat seurata.

Kotikenttäetu olisi mielestäni hyödyllisempi maassa, jossa olisi suuri sisämarkkina.

Oma mielipide on että kotikenttäedun varjolla usein jätetään sijoitusuniversumi lopulta hyvin pieneksi. Jos sijoittaa pelkästään Suomeen, jää varmaan 99% mahdollisista sijoituskohteista ulkopuolelle.

3 tykkäystä

Itse olen sijoittamisessa pitkälle samaa mieltä kuin edellä oleva eli suomen sijoitusuniversumi Suomessa on melko suppea. Jotta kotikenttäedusta olisi hyötyä, pitäisi yhtiön/bisneksen olla hyvä. Isompi tietomäärä ei paranna yhtiötä ja edelleen sijoitustuottoa. Edelleen, jotta saisi etua niin pitää jalkautua oikeasti tapaamaan johtoa, tutustua bisnekseen jne. Päädyn pitkälle samaan kuin edellinen eli kotikenttäetu Suomessa on vähän hankala. Hyvä sijoitus vaatii hyvän hinnan tai arvostuksen. Niitä mahdollisuuksia vain on Suomessa sitten aika vähän ja aja hetkeä saa odotella, vaihtoehtosia mahdollisuuksia ei löydy. Esimerkkinä John Templeton lähti USA:n markkinoilta muille maille. Meillän on vastaava esimerkki Petri Deryng joka lähti Thaimaaseen. Mikko Mäkinen esimerkkinä on laajentanut toiminta kenttänsä pohjoismaisiin yrityksiin.

Suomella on runsaasti tiettyjä eritysipiirteitä, jotka “suojaavat” sijoitustietoa. Tässä on mainittu kieli, lisäksi Suomi harvaan asuttu ja liikenneyhteydet aika vaikeat. Ulkomailta ei kovin helpolla lähdetä kiertämään Puuilon tai Kamuxin liikkeitä tai tapaamaan Ilkan johtoa. Lumi ja jää noin esimerkkinä on englatilaiselle melkoinen ongelma, mutta suomessa sen kanssa on totuttu elämään. No sitten tulee lumiesteet, aurauskalusto yms. Näiden ymmärtäminen antaa varmasti sijoittamiseen ajoittain mahdollisuuksia.

Itse ajattelen, että en Suomesta itse pysty kotikenttäedusta hyötymään. Pörssiyhtiöille ei ole laatukriteereitä ja Suomen osaaminen pääosin matalan pääomantuoton aloilla. Suurimmaksi kotikenttäedukseni miellän, että osaan Suomea ja tiedän missä Inderesin mallisalkku :grin: . Tämä ei ole mitään mielistelyä vaan olen sitä mieltä, että sinne on poimittu mielenkiintoiset yritykset ja tehty erittäin perusteellista työtä yhtiöiden kohdalla, vierailtu tavattu johtoa haastetukltu videoitu dokumentoitu. Yksittäisenä sijoittajana minulla ei ole mahdollisuuksia samaan. Ymmärrän, että Inderes ei seuraa kaikkia yhtiöitä, mutta uskon, että yhtiö on erittäin hyvin haravoinut Suomen markkinan ja valinnut sieltä mielestään parhaat. Jostain syystä olen viime aikoina ostellut/veivaillut Admicomia. Suomisijoittajalla on kielellinen analyysietu.

2 tykkäystä