Osakesijoittaminen

Kuluttajahintaindeksi

Mistä löytyisi laskukaava kuluttajahintaindeksin laskemiseen? Lähinnä kiinnostaa mitä kaikkea siihen huomioidaan ja milläkin painolla. Pikasella googlauksella ei löytynyt.

Toinen kysmys: perustuuko 2%:n inflaatiotavoite johonkin vai onko se vedetty vaan hatusta? eikö se voisi olla yhtä hyvin 3 tai 1?

3 tykkäystä

Vinkkaan Mariannelle tästä! :wink:

2 tykkäystä

Moikka! Kävin katsomassa Tilastokeskuksen sivuilta ja löysin sieltä seuravan linkin uusista painoista kuluttajahintaindeksissä: https://www.stat.fi/til/khi/2018/01/khi_2018_01_2018-02-19_kat_001_fi.html
Kokonaisuudessaan hyödykekoriin, jonka perusteella kuluttajahintaindeksiä lasketaan, kuuluu kuukausittain Tilastokeskuksen mukaan “50 000 hintatietoa lähes 470 hyödykkeestä noin 2 700 liikkeestä. Lisäksi noin 1 000 hintatietoa kerätään keskitetysti.” Eli ihan pieni projekti noiden hintatietojen kerääminen ei ole :slight_smile:

Inflaatiokysymyksesi puolestaan on hyvinkin ajankohtainen, sillä mm. euroalueella ja Japanissa tavoitteesta on jääty jo vuosikausien ajan jälkeen ultraelvyttävästä rahapolitiikasta huolimatta. Tämä on myös nostanut kritiikkiä tavoitetta kohtaan. Kahden prosentin inflaatiotavoite keskipitkällä aikavälillä on keskuspankeissa kuitenkin hyvinkin vakiintunut. Esimerkiksi USA:n keskuspankki Federal Reserve perustelee tavoitetta sivuillaan seuraavasti: “Over time, a higher (than 2 %) inflation rate would reduce the public’s ability to make accurate longer-term economic and financial decisions. On the other hand, a lower inflation rate would be associated with an elevated probability of falling into deflation, which means prices and perhaps wages, on average, are falling–a phenomenon associated with very weak economic conditions. Having at least a small level of inflation makes it less likely that the economy will experience harmful deflation if economic conditions weaken.”
Eli kahden prosentin tuntumassa oleva inflaatio on “sopivaa”: esimerkiksi kolmen prosentin tavoite voisi aiheuttaa epävarmuutta liian korkean hintojen nousun vuoksi, ja yhden prosentin tavoitteessa on taas vaara, että joudutaan deflaatiokierteeseen.

Toivottavasti näistä oli apua kysymyksiisi!

3 tykkäystä

Eikö matala korkotaso kuitenkin sodi jossain määrin myös inflaatiotavoitetta vastaan. Melko harva yksityishenkilö kuluttaa ainakaan suurelta osin velaksi, mutta yrityksen investoivat tuotantoon vellalla. Eli tarjontakäyrä siirtyy huomattavasti enemmän kuin kysyntäkäyrä, joka säilyy melko vakaana. Seurauksena on hinnanlasku. Ja tämän trendin luulisi jatkuvan, niin kauan kuin korot vain pysyvät matalalla.

Omistusasumista ihmiset toki harrastaa velaksi, mutta sitä ei huomioida inflaatiota laskettaessa, jos nyt oikein asiaa tulkitsin.

Jos inflaatiota halutaan, niin eikö silloin pitäisi vaikuttaa nimenomaan kulutukseen ja siihen ainut ratkasu olisi helikopteriraha.

1 tykkäys

Mielenkiintoista pohdintaa. Matalien korkojen tavoitteena on nimenomaan saada pankit lisäämään lainanantoaan yksityiselle sektorille, eli kotitalouksille ja yrityksille. Lainojen kasvu on ollut suhteellisen maltillista, n. 3 % vuositasolla ja jäänyt kummankin osalta finanssikriisiä edeltävistä tasoista.
Kotitalouksien kulutusta voi lisätä toisaalta velkarahalla, toisaalta tulojen kasvun kautta. Jälkimmäinen on jäänyt Euroopassa hitaaksi, joten kyllä kotitaloudet ovat etenkin kestohyödykkeiden hankinnoissa pitkälti velkarahan varassa ja myös kulutusluottojen määrä on ollut kasvussa, mitä kautta korkovaikutus on näkynyt kotitalouksien kulutuksessa.
Luonnollisesti merkittävänä tekijänä tässä ovat asuntolainat, joita Suomessakin on otettu reippaaseen tahtiin. Asumisessa korkovaikutus näkyy paitsi asuntojen kysyntää lisäävänä tekijänä, tätä kautta myös varallisuusarvojen (asuntohintojen) nousuna, mikä osaltaan voi kannustaa kulutukseen. Asuminen (mm. vuokrat, lainan korkovähennykset) ovat komponenttina inflaatioluvuissa, joten vaikutus heijastuu sinnekin suuntaan. Toki keskuspankki ei voi suoraan lisätä kulutusta, vaan vaikutuskanava on välillinen ja tarvitsee taustalle kotitalouksien halun kuluttaa (luottamuksen talouteen). Toivottavasti sait ajatuksenvirrastani kiinni :slight_smile:

1 tykkäys

Väittäisin kuitenkin, että asuntojen ja asumisen kustannusten nousu on poissa muusta kulutuksesta ja että sen painoarvo kokonaiskulutuksen osalta on suurempi kuin inflaatiota laskettaessa käytetty painoarvo n. 25%. Lisäksi asumiseen käytettävät varat eivät suoraan tule kiertävään kulutukseen vaan ne päätyvät pääasiassa vuokranantajien kautta sijoitettaviksi uudelleen. Tämä ilmiö kestää niin kauan kuin tulee uusia asuntosijoittajia ja entistä usempi haluaa ostaa omistusasunnon. Tuntuu, että nykyään yhä useampi haluaa sijoittaa muodossa tai toisessa. Tämä kaikkihan on poissa kulutuksesta. Ja syy tähän on keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka ja melko vakaa arvonnousu melkein sijoituskohteesta riippumatta melkein kymmenen vuoden ajan.

Enkä myöskään oikein usko, että asuntojen hinnannousulla on kovinkaan merkittävää vaikutusta asunnonomistajan kulutukseen vaan ratkasevaa on vain tilille tulevan rahan määrällä. Mikäli asuntojen hintojen nousulla on merkittävä vaikutus kulutukseen, niin sittenhän kannattaisi rakennusmääräyksia kiristää entisestään, niin saadaan asuntojen hinnat nousuun ja suomen talous reiluun kasvuun :smiley:

Korkeat asuntojen hinnat ja lainnansaannin kiristyvät ehdot saavat ihmiset säästämään entistä enemmän asuntojen hankkimista varten, jolloin rahaa ei riitä kulutukseen.

Matala korkotaso saa lisäksi aikaan sen, että ihmisillä ei ole kovin pakottaa tarvetta vaatia palkankorotuksia, koska tulot riittävät hyvin lainojen koronmaksuun. Jos korkotaso lähtisi nousuun, niin tulisi painetta saada myös palkat nousuun.

Jos matala korkotaso on avain inflaatioon ja talouskasvuun, niin minkä takia siinä ei ole onnistuttu näiden monen vuoden aikana? Jossainhan täytyy jokin olla pielessä, jos homma ei toimi niinkuin kuvitellaan. Käsittääkseni korkojen vaikutus ei ulotu vasta vuosien päähän vaan sen pitäisi saada aikaan taloudellista aktviteettia melkein heti.

Usassa on matalin työttömyys 18 vuoteen, 3% talouskasvu, mutta silti korkotaso on edelleen erittäin matala. Eikö noilla perusteilla inflaationkin pitäisi olla jo huomattavaa, jos siis matalien korkojen kuvitellaan toimivan?

Matalien korkojen vaikutus toimii, jos se tulee shokkivaikutuksena. Jos siitä tulee uusi normaali, niin se ei vaan toimi kuten ollaan nähty, jos tavotteena on nostaa inflaatiota. Muutenhan keskuspankit voisi laskea korkotasoa vielä nykysestään ja saada sen inflaation aikaan. Miksei niin tehdä ja päästä siihen tavotteseen?

Moikka,
tuosta asuntohintojen varallisuusvaikutuksesta kyllä on ihan empiiristä tutkimusta, joka vahvistaa, että asuntojen hintojen muutos todella vaikuttaa kulutukseen. Hyvä suomenkielinen katsaus tähän oli esimerkiksi muutama vuosi sitten Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa. Siinä on myös avattu, kuinka asuntojen varallisuusvaikutus näkyy makrotaloudessa eri kanavien kautta.

Kuten aikaisemmin mainitsi, niin keskuspankki ei pysty matalalla korkotasolla automaattisesti luomaan yksityistä kysyntää. Viime vuosina finanssi- ja velkakriisin vaikutukset ovat lisänneet epävarmuutta ja lykänneet kotitalouksien kulutus- ja yritysten investointipäätöksiä matalista koroista huolimatta. Esimerkiksi pankkien lainakysyntä kääntyi ylipäänsä kasvuun EKP:n tilastojen mukaan vasta 2015 loppupuolella, vaikka korkotaso oli erittäin matala pitkälti tätä ennen. Toki rahapolitiikan välittyminenkin kestää aikansa, mutta tärkeänä tekijänä on myös yleinen luottamus talouskasvuun.

Yleisesti korkotasoa on vähän turhan suoraviivaista verrata historiaan, sillä talousympäristö on finanssikriisin jälkeen muuttunut ja neutraali korkotaso eli korko, jolla rahapolitiikka ei ole elvyttävää tai kiristävää, laskenut. Siksi nykyisellä korkotasolla rahapolitiikka on aikaisempaa kiristävämpää, jolloin myös pitkän aikavälin talouskasvu- ja inflaatioennusteet ovat laskeneet.

“Tutkimukset eivät kuitenkaan tyypillisesti tee eroa sille, missä määrin kulutusvaikutus aiheutuu rahoituskanavan kautta ja missä määrin puhtaan varallisuuden kulutusefektin kautta.”

Tutkimuksissa ei kaiketi ole huomioitu syytä asuntojen hintojen nousulle. Jos hintojen nousu johtuu pitkälti halvasta lainarahasta ja velkaantumisesta, niin kulutusefekti voi johtua halvasta lainarahasta eikä asuntojen hintojen noususta. Lisäksi asuntojen hintojen ja kulutuksen kausaliteettia ei voida kovin hyvin määrittää. Asuntojen hintojen nousu voi johtua kulutuksen lisääntymisestä ja siitä seuraanneesta taloudellisesta kehityksestä.

“Sellaisissa maissa, joissa lainamarkkinat ovat hyvin konservatiiviset, vakuusarvon merkitys voi olla pieni ja asuntoa varten täytyy säästää ennakkoon huomattavia summia. Tällaisessa tapauksessa asuntojen hintojen muutoksilla voi olla käänteinen vaikutus kulutukseen, kuten Muellbauerin ja Muratan (2008) mukaan näyttää olleen Japanissa.”
Tuokin tutkimus julkastu 2008, jonka jälkeen lainan myöntämisen kriteerit ovat kiristyneet huomattavasti. Lisäksi asuntojen hintojen nousun seurauksena tarvitsee säästää entistä enemmän ennen asunnon ostamista.

Yleisesti ottaen on melko vaarallista erottaa kokonaisuudesta, koska se voi vääristää kokonaiskuvaa. Korrelaatio noiden kahden välillä varmasti on ja asuntojen hintojen nousu varmasti nostaa kulutusta, jos muut asiat pysyvät ennallaan. Jos taas muut asiat muuttuvat, niin noiden kahden välinen korrelaatio voi olla jopa päinvastainen.

Moikka, satuinpa vielä löytämään yhden Suomen aineistolla tehdyn uudemman tutkimuksen, joka puoltaa varallisuusvaikutuksen näkymistä omistusasujien osalta: http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ywrp4_201400_2014_12583_net.pdf

Toki tähänkin saa esitettyä kritiikkiä, varmasti ihan tutkimusmetodeista lähtien :slight_smile:

2 tykkäystä