Työelämässä sattuu kaikenlaista. Osa tapahtumista jättää omituisuutensa takia pysyvän muistijäljen omituisuutensa tai muuten kummallisen tilanteen vuoksi, jota sitten hämmästelee tai naureskelee vuosikausia. Itselläni yksi mieleenpainuvimmista oli tällainen.
Olin mennyt uusmyyntikeikalle yhteen kohtuulliseen kokoiseen firmaan. Respassa kysyin henkilöä jonka kanssa olin sopinut tapaamisen. Minut ohjattiin ko. päällikön luokse ja aloitin luonnollisesti kättelyllä ja itseni esittelyllä. Samassa huoneeseen tuli toinenkin mies ja tämä päällikkö kertoi mun nimeni ja miksi olin tullut. Huoneeseen käpsytellyt mies kertoi olevansa putiikin toimitusjohtaja ja sanoi että hänellä olevankin tunnin verran aikaa ja tulevansa mukaan palaveriin.
Neuvottelussa käytiin agenda läpi aikataulutuksineen ja hintakeskusteluineen varsin perusteellisesti. Ihan vielä ei kauppaa kuitenkaan ollut klousattu ja kysyin onko teistä kummallakaan mitään kysyttävää. Päällikkö tuumasi homman olevan aika lailla selvä, sitten toimari kysyi:
- Sä et taida muistaakaan, että me ollaan tavattu aikaisemminkin
Minä: En
Toimari: En mä oikeastaan ihmettelekään, mutta vedit silloin minua yllättäen korvista
Minä: ??? (Samalla ajattellen mitä ihmettä joskus kännissä lienee tapahtunut ja ei pienintäkään käsitystä - taisi varma kauppa mennä reisille)
Toimari: No, en mä yhtään ihmettele - pitkä tauko - Taisit olla silloin parivuotias kun olin muuttamassa teidän perhettä ja ajaessani muuttoautoa, teit yllätyshyökkäyksen takaa.
Kaupat tuli.
No, ajattelin, että väärä huone… “Moro, olen (sama erikoinen nimi)…” …jahas.