Olen aina tykännyt ottaa kunnolla riskiä osakepoiminnassa eikä isokaan päiväheilunta ole koskaan ollut kovinkaan suuri ongelma, niissä sijoituksissa joissa tiedän olevani oikeassa. Jostain syystä veri tuntuu vetävän aina Pohjois-Amerikan penniosakkeiden pariin, vaikka oma viimeaikainen träkki on ollut erinomainen nimenomaan Pohjoismaisilla osakkeilla, enkä ole ikinä tehnyt rahaa yhdelläkään Pohjois-Amerikkaan suuntautuvalla sijoituksella. En yhdelläkään.Tällä kertaa olen jumissa tämmöisessä pienessä juniorikaivosyhtiössä nimeltä GBML, jonka markkina-arvo on kirjoitushetkellä peräti 8 MCAD (5,6 M€). Osakkeessa tavanomainen päiväheilunta on semmoista ±10% luokkaa ja yrittämällä myydä 10k€ edestä tavaraa saattaa jo heilauttaa kurssin -5% laskuun. Itsekin olen tehnyt aika pieniä päiväostoja, jotka ovat riittäneet aiheuttamaan riittävän isoja kurssireaktioita, että jopa Kanadan penniosakepumppausfoorumeilla niitä on hehkutettu lauseella “joku tietää jotain, kun ostaa laidasta” 
No miksi mä sitten olen tässä jumissa? Koska kaverit ovat löytäneet jonkin verran litiumia Irlannista lupaavalta alueelta (porauskuvista näkee tämän selvästi, jos ymmärtää Irlannin geologian perusteet) ja näistä porauksista olisi virallisia labratuloksia tulossa seuraavan 4 kuukauden sisään. Mikäli labratulokset ovat hyviä, niin uskon osakkeen nousevan +xxx%. Jos ne ovat huonoja, niin otetaan taas helposti semmoinen -50% viime kuukausien kurssilaskun päälle, mikä käytännössä tuhoaa sijoitetun pääoman.
Tämä on kuitenkin äärimmäisen typerä tapa sijoittaa mitä tässä harjoitan. Vertailun vuoksi kotimaisesta pörssistä löytyy esimerkiksi Stockmann, jolle annan itse 95% todennäköisyyden että kurssi nousee kirjoitushetken 2,4€ → 4€ ensi vuoden loppuun mennessä. Tuossa osakkeessa olisi siis oman näkemykseni mukaan todella helpot +66% tuotot saatavilla minimaalisilla riskeillä, mutta sen sijaan otan turhaan isoa riskiä mahdollisuudesta saada törkeän suuria tuottoja.
Tässä ketjussa näkee paljon hehkutuksia isoista kurssinousuista ja laskuista, mutta jos itse olisin jättänyt kaikki nämä onnenonkimiset ja “long-shotit” pois salkusta ja keskittynyt ns. helppoihin ja varmoihin kurssinousijoihin, niin oman salkun viime vuosien erinomainen tuotto olisi muuttunut aivan legendaariseksi. Veikkaan, että suurin osa pienyhtiösijoittajista ja tämän ketjun lukijoista kärsii samasta ongelmasta, eli otetaan aivan liikaa riskiä salkkuun suurien kurssinousujen toivossa, sen sijaan että keskityttäisiin suojautumaan salkun laskulta karsimalla ne huonoimmat osakkeet pois.
Tähän aiheeseen liittyy myös Howard Marksin pari viikkoa sitten julkaisema muistio, jonka jokaisen tämän ketjun lukijan kannattaisi lukea:
https://www.oaktreecapital.com/insights/memo/fewer-losers-or-more-winners