Ruotsalainen faasi II biotech Chosa Oncology kokeili kepillä jäätä ja yritti kerätä merkintäoikeusannilla rahaa ilman takaajia. Ainoastaan johto oli antanut sitoumuksia 3% edestä.
Tuloksena 9% merkintäaste ja 1,6MSEK bruttovaroja. Nettona tulos lähellä nollaa.
Samassa yhteydessä toki kerättiin myös 3,4MSEK suunnatulla annilla, mutta siitä huolimatta rahat riittää hädin tuskin vuoden loppuun, jolloin ollaan vielä kiperämmässä tilanteessa.
Muitakin firmoja on samanlaisessa tilanteessa. Ne, joilla ei ole ankkuriomistajia, voivat käyttää maksettuja takaajia, mutta herää kysymys kuinka kauan sekään enää onnistuu.
Takaajille maksetaan n. 12% takauksista käteisellä niistä vähistä rahoista joita onnistutaan keräämään. Sen päälle muut sijoittajat, jotka ovat erehtyneet osallistumaan, saavat nauttia takaajien dumppaamista osakkeista vielä pitkään.
Esimerkiksi Spectracurella oli maksettuja takaajia 48% 84MSEK annista ja lisäksi 2% takauksia johdolta. Lopputuloksena 65% merkintäaste ja 54,8MSEK bruttovaroja.
Normaalien kulujen päälle n. 5MSEK takaajille. Takaajille jää vielä käteen koko aiempaa osakemäärää vastaava määrä osakkeita, joista on päästävä eroon. Niitä sitten dumpataan markkinoille aina, kun löytyy edes pientä likviditeettiä, mutta silti prosessissa kestää kuukausia. Sitten onkin jo warranttien erääntyminen käsillä ja takaajilta haetaan uudet maksetut sitoumukset, joilla kitkutellaan taas pari kuukautta eteenpäin.
Maksullisten takaajien käyttö on kaksiteräinen miekka, koska ilman niitä ei saada rahaa ja, jos niitä käytetään, niin kukaan muu ei halua enää osallistua maksutta. Lopulta pelin voittajat ovat harvassa, koska kuvio ei ole houkutteleva enää edes takaajille.
