Rakennusalan yhtiöillä on aika vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työvoiman hintaan, mikäli ne haluavat käyttää osaavaa työvoimaa. Ulkomaisella työvoimalla on perinteisesti pyritty paikkaamaan saatavuutta sekä hillitsemään hintapaineita Jos sekä hintaan, että saatavuuteen aiheutuu painetta yleisellä tasolla, niin kyllä se näkyy kustannuksissa läpi arvoketjun. Vaikka LapWall jollain ihmeellä onnistuisi väistämään mahdolliset työvoimakustannusten nousut sekä saatavuuden ongelmat, niin kyllä ne arvoketjussa vaikuttavat ja näkyvät rakentamisen loppukustannuksissa. Rakennusmateriaalien inflaatiopiikki olisi tähän ydistettynä myrkkyä, koska uudisrakentamisen hinta juoksisi kysynnältä karkuun ja markkina jatkaisi sulamistaan. Pullonkaulat työvoiman ja materiaalien saatavuuden osalta voisivat huonossa skenaariossa myös pidentää projektien läpimenoaikoja.
LapWall tarvitsee kasvua varten volyymia. Silloin pystytään keskittymään omaan tuotantoon parhaiten sopivaan tarjouskantaan, mikä lopulta näkyy positiivisena ajurina myös katteissa, olettaen että muut muuttujat pysyvät yhtäläisinä. Jos taas rakentamisen kustannukset karkaavat, niin voidaan olla hetkellisesti taas tilanteessa, että ei ole ketään kenelle myydä… ainakaan tarpeeksi. LapWall voi siinäkin tilanteessa olla suhteellinen voittaja tehokkailla prosesseilla, mutta kyllä liikevaihdon lasku näkyisi numeroissa ja rumasti.
Voin muistaa väärin, mutta jossain haastattelussa Lapwall kehui että suunnittelusta asennukseen tykkäävät pitää kattoelementit “omien silmien alla”. Tämä voisi viitata että omat asentajat voisi valikoida ja palkita homman rullaamista silmällä pitäen. Olettaen että Lapwallilla on sellaista hinnoitteluvoimaa ja vallihautaa kuin kertovat. Jos asentajat olisivat tusinapalkkasotureita jotka hyppäävät sinne mistä rakennustöistä vain saa pätäkkää, kai he olisivat häipyneet jo Pohjois-Ruotsiin mistä voi irrota nyt ilman geopoliittisien liikkeiden odottelua jo Suomea parempaa liksaa.
Siinä missä vaikkapa puutavaran hinta on ampunut ylös, eikö vapautuva työvoima ole tuonut toiseen suuntaankin häiriöitä ja ainakin esim. raudoittajien olen kuullut manaavan kuinka kilohinnat ovat romahtaneet traagisesti (työssä, ei materiaalissa). Muutenkin kai hintakilpailu ei täysin hintoja ylöspäin kaikille osapuolille nyt hakkaa. Huomionarvoisesti nettisivuja myöten Lapwall on joskus nostanut esiin rakennusalan osaajien vähenemisen. Silloin olisi nurinkurista että itse olisi ensimmäisiä kärsijöitä kun supertimpurit ovat kortilla. Samoin tuotannon automatisointi puhuu työvoimaherkkyyden vähenemisen puolesta. Tai mitä järkeä esivalmistamisessa ylipäätään olisi jos silti olisi lastu laineilla muiden alan yhtiöiden veroisesti (tyyliin Lehto). Ukrainan jälleenrakentamisen aiheuttamia markkinahäiriöitäkin edeltäisi Venäjän hyökkäyssodan loppuminen, mikä ei kai kaikkein kurjin tapahtuma Suomen talouden ja rakennusalankaan kannalta. Ja jos kaikkialle pitäisi jossain vaiheessa uusia säkistä poimittuja työntekijöitä löytää, olisi siinäkin pilvessä hopeareunus että johonkin niitä pitää repiä millä tilauskirja täyttyy.
Ei ollut tarkoitus kuulostaa että kaikki olisi helppoa ja kivaa. Mutta esivalmistamisen ja ylipäätään sen alan kaipaaman hyvän suunnittelun ja toisteisuuden pitäisi sataa laariin etuna muihin, jos kaikki mitä viestitään toteutetaan.