Lasten ja nuorten talouskasvatus

Lähdetäänpäs avaamaan ketjua tärkeästä asiasta. Palstalla on loistavia ketjuja lapselle säästämisestä ja lasten salkkujen sisällöstä. Siitä, miten lasta ohjataan itse kartuttamaan varallisuuttaan tai käyttämään säästöjään ei kuitenkaan ole paljoa puhetta.

Viime aikoina aiheesta on keskusteltu yhteiskunnassa paljon; Hesari uutisoi tällä viikolla lasten arvottavan toisiaan ja itseään matkapuhelinten kautta ja nuorten kulutusluotoista pelätään muodostuvan aikapommi. Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja Snellman taas vaati muutama kuukausi takaperin Viisas Raha -lehdessä, että talouskasvatukseen täytyisi laittaa yhteiskunnassa huomattavasti nykyistä enemmän paukkuja.

Kaikesta saa tällä hetkellä sellaisen kuvan, että vaikka säästäminen ja sijoittaminen ovat ilmiöinä pinnalla, ei niiden taustavoimana toimivat järkevän rahankäytön taidot ole iskostuneet lapsiin ja nuoriin. Missä siis pulma ja mitä sille tehdä? :thinking:

Opetan itse nuorille taloustaitoja ammatikseni ja talousasiat sekä yrittäjyys tuntuvat kiinnostavan nuorisoa tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin viisitoista tai viisikään vuotta sitten. Yleisellä tasolla subjektiivinen kokemukseni on kuitenkin, että arjen perustaidot ja työn arvostus ovat samaan aikaan heikentyneet. Tämä kaikki vaikuttaa kovin ristiriitaiselta. Toisaalta nuoret kokevat ja ymmärtävän rahan tuovan vapautta ja arvostustakin, mutta konkreettiset tiedot ja taidot talouteen liittyen ovat kovasti hakusessa.

Omia lapsiani olen aina pyrkinyt kasvattamaan ajatukseen siitä, että raha, tai siihen rinnastuvat edut, on aina ansaittava. Jos ei joka kerta suoralla työnteolla, niin sitten omista arjen asioista hyvin huolen pitämällä sekä muut huomioimalla. Ajatuksena on toki se perinteinen “raha ei kasva puissa”-ideologia. Ihan niin kuin aikuisilla, lastenkin kohdalla rahalla on toivottuun käytökseen ohjaava vaikutus.

Tokikaan lapsia ei voi eikä mielestäni kannatakaan aikuisten tapaan ehdollistaa kylmästi panos-tuotos-ajatteluun. Tämä vaatiikin jokaiselta vanhemmalta pohdintaa omasta suhteestaan rahaan ja talouteen sekä arvovalintoja siitä, mitä osia omista ennakkoasenteistaan ja tiedoistaa siirtää jälkikasvulleen. Vaikka taloutta ja rahaa pidetään usein “kylminä” asioina, ovat ne välineinä loistavia käytettäviksi kasvatuksen työkaluina.

Talouden ja rahan kautta voikin käsitellä asioiden arvottamista (käytänkö rahani pienempään asiaan nyt vai säästänkö suurempaan asiaan myöhempänä ajankohtana), eettisiä painotuksia (esim. materiaaliset vs. immateriaaliset hankinnat) sekä oman ajan ja ajankäytön suunnittelua sekä arvostamista (pelaanko videopeliä vai teenkö jotain tavoitteellisempaa).

Omat lapseni eivät vielä ole sijoittamisiässä (vanhin vasta aloittanut koulutaipaleen), mutta ajatuksenani on, että jossain välissä lapsen säästöistä osa alettaisiin laittamaan rahastoihin ja osakkeisiin niin, että lapsi saa itsekin olla mukana tekemässä sijoituspäätöksiä. Omista valinnoista kasvaa oppimismotivaatio ja kiinnostus aihetta kohtaan. Tämä kantaa toivottavasti nuoruuteen ja myöhemmin aikuisuuteen.

Kuulisin mielelläni, millaisiksi muut kokevat talouden ja rahan roolin kasvatuksessa ja etenkin, miten kasvatatte lapsillenne taloustaitoja?

Omien lasten lisäksi minulla on oma lehmä ojassa aiheessa silläkin tavalla, että olen mukana yrityksessä, joka luo talouskasvatuksen työkaluja vanhemmille, kouluille ja varhaiskasvatukseen. Olemme lanseeranneet juuri oppimispelin (Taloustaituri, tämän verran hienovaraista piilomainontaa toivottavasti sallitaan), jonka avulla alakouluikäiset ja sitä pienemmät voivat käsitellä arkitalouden perusilmiöitä.

Seuraavaksi tarkoitus olisi auttaa myös nuoria oppimaan oman talouden pyörittämisen taitoja sekä hankalampia konsepteja, kuten sijoittamista. Tätäkin varten olisi valtavan mielenkiintoista ja opettavaista päästä kuulemaan perheiden arjessa koeteltuja tapoja hoitaa jokaista vanhempaa mietityttävän asian, eli talouskasvatuksen.

Omat ajatukset ja käytännöt siis rohkeasti esiin! :slight_smile:

22 tykkäystä

Uskonnosta, politiikasta ja rahasta saa aiheina nopeasti riidan aikaiseksi. Minua pelottaisi sanoa lapselle, että hänen elintasonsa on siitä kiinni miten hän tekee määräämiäni kotitöitä. Näin siksi että olen massiivisessa valta-asemassa lapseen nähden, eikä lapsella ole oikeaa mahdollisuutta valita. Viesti ei aina välity siten kun sen omassa päässään on ajatellut. Lapsilla on jokaisella oma persoonallisuutensa. Vaikka minä olisin kiinnostunut rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta, ei lapseni välttämättä olisi lainkaan kiinnostunut näistä asioista.

Muistan kouluajoilta kun matematiikan tunnilla oli havainnollistavia esimerkkejä rahan arvosta. Otetaan summa rahaa ja katsotaan minkälaisiin eri hankintoihin se riittää. Valitsimme kulutuskoreja. Elintarvikkeiden kilohintoja voi käyttää samaan tapaan, käyttäen esimerkkeinä sellaisia asioita jotka lapsi kokeen itse mielekkäiksi. Avainsana siis on taidon opettaminen, ei moralismi. Suomalainen koulu tekee tässä jo hyvää työtä ja ihmettelen niitä youtuben puhuvia päitä jotka kysyy “miksei opetettu korkoa korolle?”.

Minusta se on erinomaisen tärkeää selvittää ensin oma suhtautumisensa rahaan. Minkä ihmeen takia minä säästän? Miksi luovun kuluttamisesta nyt jotta voisin osakkeita ostaa? Mitä minä sitten 70-vuotiaana miljonäärinä teen? Onko kaikki elämässä vain rahasta kiinni? Minusta näihin ei oikein ole oikeita vastauksia, kaikki riippuu omista uskomuksista ja arvoista.

Ei lapset yleensä ajattele vuosien päähän samalla tavalla kuin aikuiset. Yksikin vuosi on prosentuaalisesti merkittävä hyppäys ja elämä on jatkuvaa muutosta ja uudistumista. Elämä kantaa vaikka ei olisikaan itse koko ajan usuttamassa. Lapsuudessa pitää olla kokemuksia, jotta kehittyy tasapainoiseksi ihmiseksi. Ehkä nämä säästämisasiat ovat sellaisia, että niiden vaihe tulee luonnollisesti vasta aikuisuudessa? En tiedä, kun en ole kasvatusalan asiantuntija.

9 tykkäystä

Näistä saa tietenkin aina keskustelua, mutta mielestäni tuohon kulminoituu lukuisat ongelmat tänä päivänä, erityisesti jos lähtee laajemmin soveltamaan tätä ajatusmallia. Ne kotityöt nyt tehdään joka tapauksessa oli mikä tahansa. Kyllä nuorisolta kuuluu lähtökohtaisesti vaatia enemmän, koska näitä pumpulissa kasvaneita riittää tänä päivänä, joille intissä sanotaan ensimmäisen kerran ei. Maailma on epäreilu paikka, eikä siltä kannata kaikin mahdollisin tavoin suojella niin pitkään kuin mahdollista

Ei sitä sijoittamista ym. tarvitse tuputtaa, mutta yleistä talouskasvatusta saisi olla enemmän mm. koulussa. Sitä ei ainakaan ollut aikanaan juuri ollenkaan, eikä sitä kyllä omat vanhemmatkaan hirveästi opettaneet. Siis vaikkapa mikä veroilmoitus on, yleisiä esimerkkejä lainoista ja kaikkea sellaista mitä omilleen muuttavan nuoren tarvitsisi tietää

4 tykkäystä

Itse koe, että kouluissa olisi hyvä puhua enemmän rahasta, sijoittamisesta ja säästämisestä. Rikkailla lapsilla ei ole hätää. Nämä saavat sitten tukea kotoolta. Köyhien lapsilla menee rahat, kun pääsevät kerrankin käyttämään sitä. Tämä nyt karkea esimerkki ainoastaan.

Lopputuloksena näkee nämä pikavippivelat yms Suomesta. Ei tarvitse sijoittaa, mutta moni ei ymmärrä mitä edes 300 € vaatii, kun on töissä.

Itse kuulun jälkimmäiseen. Aina kun rahaa sai, niin oli pakko käyttää, kun ei taas tiedä milloin sitä tulee seuraavan kerran. Ajatukset muuttui, kun voitin 30 000€ netticasinolta. Tuolloin mietin 19-20 vuotiaana, että voisikohan tässä alkaa sijoittamaan. Pääoma oli syntynyt tuurilla. En tiedä olisinko innostunut, jos joutuisin laittamaan 50e/kk. Ei minulle oltu puhuttu rahastoista, osakkeista yms. Ei meillä kellään sellaisia herkkuja ollut.

Onneksi nykypäivänä puhutaan siitä, ettei sijoittaminen vaadi 5 000€ kun aloittaa. Mutta tästä voisi puhua koulussa, niin ihmiset ymmärtäisi asioista myös yhteiskunnallisesti paremmin. Ei olisi vain tiettyjen juttuja. Ehkä minäkin olisin aloittanut jo 18-vuotiaana ilman tuuria.

2 tykkäystä

Olen samaa mieltä että talouskasvatusta voisi lisätä. Oman taloudellisen hyvinvoinnin tulisi olla jokaisen omalla vastuulla ja jokaisen aikuistuvan henkilön tulisi se tiedostaa. Itselleni ei tulut kotoa juuri minkäälaista talouskasvatusta ja veikkaan että monessa kodissa tilanne on ihan vastaava. Luojan kiitos omassa nuoruudessan ei ollut pikavippejä…

Omat lapseni ovat vielä sen verran nuoria että talouskasvatusta ei ole vielä aloitettu. Pari kertaa olen maininnut vanhemmalle pojalleni että kaikkea lahjaksi olevaa rahaa ei ole pakko tuhlata heti vaan sitä voi myös säästää tulevaa varten ja jonkinlainen älynvälähdys hänen silmissään on tuntunut näkyvän…
Aika näyttää miten tuota kasvatusta tullaan tekemään käytännössä, mutta haluaisin iskostaa lapsiini sen ajatuksen että 10% kaikista tuloista menisi aina säästöön. Sen sisäistämällä olisi moni huomattavasti paremmassa taloudellisessa tilanteessa.

1 tykkäys

On eri asia opiskella ja tehdä asioita sisäisen motivaation johdosta kuin ulkoisen palkkion saavuttaakseen. Vanhempi siirtää omat asenteensa lapseen. Kun olet kerran antanut vastikkeen teosta, teon tekeminen ilman vastiketta tuntuu turhalta. Onko johtaminen sitä että minä sanon ja lapsi tekee, vai sellaista että tehdään yhdessä ja oman esimerkkini kautta lapsi oppii? Toiminnan rutinoitumisen kautta sen kustannus pienenee, ajankäyttö tehostuu ja stressi vähenee.

Talouskasvatuksessa on se ongelma, että nämä asiat harvoin kiinnostavat lasta, jolla ei ole omaa rahaa tai säännöllisiä tuloja sijoitettavaksi. Muistan kun meille opetettiin kyllä yhtiömuotoja ja yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla ostettiin leikisti osakkeitakin, joiden arvon kehitystä sitten seurattiin lehden pörssisivulta.

Sanotaan, että raha tekee ihmisen ahneeksi. En ole suhtautunut sellaisiin kommentteihin kovin vakavasti, mutta hätkähdän miten eri medioissa rikkaat ihmiset suhtautuvat omiin lapsiinsa. Miten kylmästi ja rakkaudettomasti. Täysi-ikäistyttyä lapsi on kuin kuka tahansa vieras aikuinen, jolle lainataan rahaa korolla. Siksi pitää tutkia omaa suhtautumistaan rahaan. Mikä on se perintö jonka jättää? Perintö ei ole pankkitilin saldo, vaan se millaisena henkilö muistetaan. Tässä lepää ihminen, joka rakasti rahojaan enemmän kuin mitään muuta.

2 tykkäystä