Lähdetäänpäs avaamaan ketjua tärkeästä asiasta. Palstalla on loistavia ketjuja lapselle säästämisestä ja lasten salkkujen sisällöstä. Siitä, miten lasta ohjataan itse kartuttamaan varallisuuttaan tai käyttämään säästöjään ei kuitenkaan ole paljoa puhetta.
Viime aikoina aiheesta on keskusteltu yhteiskunnassa paljon; Hesari uutisoi tällä viikolla lasten arvottavan toisiaan ja itseään matkapuhelinten kautta ja nuorten kulutusluotoista pelätään muodostuvan aikapommi. Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja Snellman taas vaati muutama kuukausi takaperin Viisas Raha -lehdessä, että talouskasvatukseen täytyisi laittaa yhteiskunnassa huomattavasti nykyistä enemmän paukkuja.
Kaikesta saa tällä hetkellä sellaisen kuvan, että vaikka säästäminen ja sijoittaminen ovat ilmiöinä pinnalla, ei niiden taustavoimana toimivat järkevän rahankäytön taidot ole iskostuneet lapsiin ja nuoriin. Missä siis pulma ja mitä sille tehdä? 
Opetan itse nuorille taloustaitoja ammatikseni ja talousasiat sekä yrittäjyys tuntuvat kiinnostavan nuorisoa tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin viisitoista tai viisikään vuotta sitten. Yleisellä tasolla subjektiivinen kokemukseni on kuitenkin, että arjen perustaidot ja työn arvostus ovat samaan aikaan heikentyneet. Tämä kaikki vaikuttaa kovin ristiriitaiselta. Toisaalta nuoret kokevat ja ymmärtävän rahan tuovan vapautta ja arvostustakin, mutta konkreettiset tiedot ja taidot talouteen liittyen ovat kovasti hakusessa.
Omia lapsiani olen aina pyrkinyt kasvattamaan ajatukseen siitä, että raha, tai siihen rinnastuvat edut, on aina ansaittava. Jos ei joka kerta suoralla työnteolla, niin sitten omista arjen asioista hyvin huolen pitämällä sekä muut huomioimalla. Ajatuksena on toki se perinteinen “raha ei kasva puissa”-ideologia. Ihan niin kuin aikuisilla, lastenkin kohdalla rahalla on toivottuun käytökseen ohjaava vaikutus.
Tokikaan lapsia ei voi eikä mielestäni kannatakaan aikuisten tapaan ehdollistaa kylmästi panos-tuotos-ajatteluun. Tämä vaatiikin jokaiselta vanhemmalta pohdintaa omasta suhteestaan rahaan ja talouteen sekä arvovalintoja siitä, mitä osia omista ennakkoasenteistaan ja tiedoistaa siirtää jälkikasvulleen. Vaikka taloutta ja rahaa pidetään usein “kylminä” asioina, ovat ne välineinä loistavia käytettäviksi kasvatuksen työkaluina.
Talouden ja rahan kautta voikin käsitellä asioiden arvottamista (käytänkö rahani pienempään asiaan nyt vai säästänkö suurempaan asiaan myöhempänä ajankohtana), eettisiä painotuksia (esim. materiaaliset vs. immateriaaliset hankinnat) sekä oman ajan ja ajankäytön suunnittelua sekä arvostamista (pelaanko videopeliä vai teenkö jotain tavoitteellisempaa).
Omat lapseni eivät vielä ole sijoittamisiässä (vanhin vasta aloittanut koulutaipaleen), mutta ajatuksenani on, että jossain välissä lapsen säästöistä osa alettaisiin laittamaan rahastoihin ja osakkeisiin niin, että lapsi saa itsekin olla mukana tekemässä sijoituspäätöksiä. Omista valinnoista kasvaa oppimismotivaatio ja kiinnostus aihetta kohtaan. Tämä kantaa toivottavasti nuoruuteen ja myöhemmin aikuisuuteen.
Kuulisin mielelläni, millaisiksi muut kokevat talouden ja rahan roolin kasvatuksessa ja etenkin, miten kasvatatte lapsillenne taloustaitoja?
Omien lasten lisäksi minulla on oma lehmä ojassa aiheessa silläkin tavalla, että olen mukana yrityksessä, joka luo talouskasvatuksen työkaluja vanhemmille, kouluille ja varhaiskasvatukseen. Olemme lanseeranneet juuri oppimispelin (Taloustaituri, tämän verran hienovaraista piilomainontaa toivottavasti sallitaan), jonka avulla alakouluikäiset ja sitä pienemmät voivat käsitellä arkitalouden perusilmiöitä.
Seuraavaksi tarkoitus olisi auttaa myös nuoria oppimaan oman talouden pyörittämisen taitoja sekä hankalampia konsepteja, kuten sijoittamista. Tätäkin varten olisi valtavan mielenkiintoista ja opettavaista päästä kuulemaan perheiden arjessa koeteltuja tapoja hoitaa jokaista vanhempaa mietityttävän asian, eli talouskasvatuksen.
Omat ajatukset ja käytännöt siis rohkeasti esiin! 