Tuskin kaikkien jotka on korvertoineet lainat osakkeiksi on pakko myydä. Uskon, että monet haluaa holdatakin ja seurata tarinaa pidemmälle.
Näitä just mietin, että kuinka paljon osakkeita on jotka on pakko myydä. Tohon edelliseen viestiin keräsin omistajalistalta korkorahastoja joiden on luultavasti realisoitava osakkeet. Mutta onko näiden lisäksi vielä lisää rahastoja tai tahoja joiden on PAKKO myydä.
Yritän siis hahmottaa mahdollisimman tarkasti keitä nämä tahot ovat.
Kävin Peter Lynchimäiseen tapaan tutustumassa tuohon Riiassa sijaitsevaan Stokkan tavarataloon. Sen sijainti on silläkin paperilla varsin mainio, suoraan keskusrautatieaseman vieressä, mutta jalankäynti osoittautui turistille kuitenkin hieman hankalaksi. Heti sisällä vastassa oli vartija, joka höpötti jotain tuimasti. Miekkonen ei Suomea ymmärtänyt, mutta rauhoittui kummasti kun laitoin maskin päähän. Ottavat näköjään nämä hommat vakavasti balteissa.
Sisällä järkytys oli melkoinen, kun hintataso oli identtinen Suomen Stokkan kanssa. Miten ihmeessä näin köyhällä valtiolla on varaa ostaa tavaraa Stokkalta ja kuinka on mahdollista että Stokka tekee vielä tappiota!! Naapuriostoskeskuksesta sai samaa tavaraa -90% alennuksella(!!), mutta silti asiakkaita näytti olevan varsin kohtalaisesti. Ainoa mitä kaltaisellani arvosijoittaja raaski ostaa, oli lohisalaatti Stokkan kahvilassa. Sen laatu olikin varsin mainio ja vieressä istuneet pukumiehetkin tuntuivat nauttivan lounaasta vähintään yhtä paljon. Meinasi tosin sekin herkku jäädä ostamatta, kun vaativat koronapassia ostoksen yhteydessä. Kuulemma istua saa kahvilan pöytiin ilman passia, mutta syömiseen vaaditaan passi. Kummallisia nuo baltit.
Kävin vielä katsomassa viereisen Lindexin, jossa oli muuten kovin tiukat koronarajoitukset käytössä. Liikkeeseen sai mennä samaa aikaan vain rajoitettu määrä asiakkaita ja tätä valvottiin tiukasti. Yritin samalla hieman selvittää tuota @Aili:n kuppikoko-vinkkiä, mutta paikalliset katsoivat sen verta pahalla silmällä että luikin äkkiä häntä koipien välissä viereiseen markettiin ostamaan eurolla litran verran olutta. Eiköhän tuo myynti elvy myös Latviassa, kunhan koronarajoitukset puretaan ja ihmiset saavat jälleen shoppailla vapaammin.
On luonnollista käyttää vertailukohtana kotimaata, sen hintatasoa ja nettotulotasoa. Kun mennään Pohjoismaiden ulkopuolelle, niin tulojen vaihtelu kasvaa huomattavasti. Vaikka keskimääräinen ja mediaanitulot olisivat hyvinkin alhaisia, niin kaksi ylimmäistä desiiliä voi tienata tolkuttomasti.
Kiitoksia @Pohjolan_Eka muistamisesta lomareissullasi. 
Tämä sai itselle inspiraation kirjoittamaan yhden näkökulman luksusmarkkinoiden tarkastelusta.
Ei yhtään ihmetytä, että hirvittää, miten Latvian kaltaisessa maassa, jonka keskitulotaso on yksi Euroopan matalampia voi löytyä asiakkaita Stockmannin hinnoille. Hiukan lähteestä riippuen, mutta latvialaisten keskikuukausiansio vaikuttaisi olevan 900€ molemmin puolin.
Tämäkö se on alue ja markkinat, jossa Stockmann strategisesti haluaa toimia?
Nopeasti ajateltuna voisi tosiaan luulla, ettei näiltä markkinoilta pitäisi löytyä ostovoimaa tarpeeksi, joka pyörittäisi tavaratalotoimintoja.
Ensimmäinen tavaratalo on kuitenin avattu Pariisiin 1852, Le Bon Marché, joka toimii yhä samalla paikalla. Aikaan, jolloin tuloerot olivat vielä nykyistäkin räikeämmät, mutta toisaalta teollistuminen, vaurastuminen sekä nationalismin ja tasa-arvon kehittyminen Euroopassa aluillaan. Stockmannin historia alkaa tästä vain kymmenen vuotta myöhemmin. Riikaan Stockmann perusti tavaratalonsa 2003.
Stockmannin imago on hioutunut vuosien varrella perheenäitien kohtaamispaikasta perustuu luksustuotteita myyväksi tavarataloksi.
Mitä luksus on?
Luksus on välttämättömyyttä, joka alkaa siitä, mihin välttämättömyys loppuu
Coco Chanel
Sana “luksus” synnyttää monenlaisia mielikuvia ylellisyydestä, harvinaisuudesta, vaikeasti saavutettavuudesta, eleganssista, vertaansa vailla olevasta mukavuudesta, ylenpalttisuudesta, korkeasta laadusta ja kalliista hinnasta. Toisaalta luksukseen liittyy vahvasti epätasa-arvo.
Perinteisesti luksuksella on tarkoitettu harvojen ulottuvilla ollutta materiaa: äärimmäisen kalliita uniikkituotteita, kuten jalokivia, taide-esineitä tai koreita vaatteita. Luksutuotteet ovat olleet yhtälailla julkisia vallan ja statuksen merkkejä kuin yksityisiä viestejä varallisuudesta ja arvostuksesta. Luksusviestii myös elintason noususta ja luottamuksesta tulevaisuuteen.
1991 Neuvostoliitosta itsenäistyneellä Latvialla menee varsin hyvin eikä korona ole runnellut näillänäkymin bruttokansantuotetta joidenkin muiden EU-maiden tapaan.
IT-alaan puhaltanut kysyntä on itseasiassa nostanut keskipalkkoja.
Twitterissä twiittailevalla Jãnis Hermanikselta löytyy mielenkiintoinen erittely palkkatuloista. Hänen tulkinnan mukaan tarkempi analyysi palkkatasoista osoittaa, että Latvialaiset olisi siirtymässä korkeammille palkkatasoille.
Louis Vuitton perustaja Arnalt tajusi aikoinaan, että elintason noustessa ja rikkaiden määrän kasvaessa maineikkaimpien luksustuotteiden kysyntä kasvaa. Superrikkaat pitävät erityisesti rajallisten tuotteiden omistamisesta. Heidän näkökulmastaan voit aina ostaa uuden jahdin, mutta Monetin tauluja on vain rajallinen määrä. Siksi rajallisten tuotteiden määrässä hinnat voivat nousta yhä korkeammiksi ja tämän kaltaiselle luksukselle ei voi määrittää hintaa.
Moni vauras ihminen tunteekin tarvetta ostaa statussymboleita, joilla voi osoittaa esimerkiksi laadun ja kauneuden tajua, pelisilmää, palkita itseään tai osoittaa kiintymystä. Vauraiden asiakkaiden perässä tulevat luokkanoususta haaveileva asiakaskunta, jotka haluavat tuntea osan tuosta vauraudesta, vaikka vain kerran ostaa tuon himoitsemansa Hermesin laukun. Hermesin laukkujen heikko saatavuus myös lisää laukun jälleenmyyntiarvoa. Tällöin siis osa luksustavaroihin sijoittavista kuluttajista ajattelevat ostostaan sijoituksena.
Miten tämä liittyy Latviaan?
Kummasti nuo tilastot viittaisivat siihen, että latvialaisten elintaso näyttäisi olevan nousussa. Tykkään käyttää ilmastopolitiikasta keskustellessa lainattua ajatusta, että kaikki maat käyvät samat kehitysasteet.
En yritäkään kuvitella tietäväni latvialaisen mielenmaisemasta, mutta omaan lapsuuteen kun peilaa, ympäriltä löytyy paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka huokaisevat helpotuksesta, kun vihdoin on varaa asioihin. Stockmannin tavaratalojen kukoistusaika sijoittuu Suomessa ennen Finanssikriisiä, jolloin monella pienituloisellakin kaupunkilaisella löytyi lompakostaan Stockmannin luottokortti. Luoton saamisen helppous ja luottamus tulevaisuuteen osaltaan lisävät luksustuotteiden myyntiä.
Luulen siis, että Latviastakin tulee löytymään yhä enenevissä määrin asiakaskuntaa, joka mielellään liittää oman identiteettinsä vauraaseen länsimaalaiseen kulttuuriin. Neuvostoliiton aikojen jälkeen löytyy varmasti ihmisiä, joista on mukava pystyä ostamaan asioita, joita ei ollut joskus mahdollista ostaa. Tämän ymmärtämiseen käynti KGB-museossa auttaa. 
Potentiaalista asiakaskuntaa varmasti on. Toki asiakaskunnasta kilpaillaan myös verkkokaupassa. Verkkokaupasta itse en välttämättä ostaisi tuotteita, joissa haluan panostaa laatuun. Laatu halutaan varmistaa paikanpäällä. Toki maailma muuttuu.
On tutkittu, että kaksi markettia vierekkäin nostavat molempien markettien myyntiä, sillä asiakaskunta matkustaa paikalle laajemmalta alueelta. En ole siis huolissani vieressä nököttävästä tavaratalosta Sinänsä siis en ole huolissani viereisestä tavaratalosta.
@Pohjolan_Eka nyt hieman petti Stockmannin, sillä yleensä turisti ovat tyypillinen asiakasryhmä, jotka maksavat luksuksesta. Onneksi olen käsittänyt, että Riiassa käy muitakin turisteja. Sinänsä sijoittaminen lohisalaattiin on varmasti tyypillistä perus Stocka-kävijän ostokäyttäytymistä. Käydään katselemassa, jotain sopivaa “Jos nyt kerrankin sijoittaisin johonkin ja hemmoittelisin itseäni”. Lopuksi todetaan, ettei ole varaa tai Mr Scrooge huutelee olkapäältä, mutta jotain on pakko aina päästä ostamaan.
Mutta miksi itse en shoppaile Stockmannilla
2000-luvun alkutaipaleella itseltäkin löytyi se Stockmannin luottokortti. Siitä tuli luovuttua muutettuani toiselle paikkakunnalle, josta ei Stockmannia löydy. Tuohon aikaan Stockmann ei vielä ollut merkittävästi kallimpi ja OneWay oli selkeästi erotettu erilliseksi osastokseen kauaksi pois tätiosastolta. Herkussa vierailtiin säännöllisesti, ne lämpimät vuohenjuustopatongit ja salaatit. 
Kyllä Stockmann. Menetit meidät. Ainakin Lindexille.
Tällainen kasarilapsi on kuitenkin kasvanut 90-luvun lama-aikana, kokenut pitkän taantuman. Nähnyt kuninkaiden nousevan ja kaatuvan. Tässä matkan varrella elämä on opettanut nauttimaan säästäväisyydestä. Sen jälkeen, kun on varaa ostaa ja tehdä, mitä haluaa,
Vaurauden ja arjen luksuksen nauttimiselle on oma rajansa. Kun on tyydytetty perustarpeet ja vapausvalita, vaurastuminen ei ole enää se, mistä haaveillaan.
Silti Suomessa Stockmannilla on tavoitettavanaan uudelleen ydin asiakaskuntansa, jolle tarjota uusia unelmia ja uusia tavoitteita, joista haaveilla.
On hiukan yksipuolista verrata Stockan Baltian toimintoja omiin Suomen-kokemuksiinsa, koska baltit ovat aivan erilaista kansaa kuin suomalaiset. Ensinnäkään noissa maissa ei ole ollut länsimaisittain vertailukelpoista keskiluokkaa vielä kovin pitkään, ja ne jotka tuolla mitään ovat saaneet aikaiseksi, tykkäävät kyllä näyttää sen, esim. pukeutumalla Stockalta ostettuihin vaatteisiin ja ajelemalla Porschella. Läheskään kaikilla tuolla ei sellaiseen ole mahdollisuutta, mutta ne joilla on, sen mahdollisuuden kyllä mielellään käyttävät.
Sinänsä siis näen Stockan Baltian-toiminnoissa kyllä järkeä, enemmän kuin edelliset kirjoittajat.
Kyllä, halu näyttää, vaikka sitten lainarahalla on muurin murtumisen jälkeen ollut se juttu entisissä neuvostomaissa. Vaikka keskiansio on jotain satasia, harva tienaa sitä summaa, tuloerot ovat suuria. Iso osa tienaa reilusti vähemmän ja eivät käy Stokkalla ja sitten on niitä joilla on rahaa rutosti. Jos Stockalla on premium-status, juuri Baltia on vallan mainio paikka.
Ööö…
Nyt sun täytyy kyllä näyttää se kohta mun kirjoituksessa, missä viittaan siihen, että Balttian maissa ei ole järkeä.
Koko jutun tarkoitus oli käydä läpi se, että Baltian maissa juuri on järkeä. 
Suomessa konsepti on jäänyt ajassa jalkoihinsa.
Lisäksi kirjoittelit lähinnä omien Helsinki-kokemustesi pohjalta, joten en nyt oikein päässyt tunnelmaan että olisit pitänyt Baltian Stockia hyvänä bisneksenä - päinvastoin - vaikka jonkinlaista valoa pyritkin luomaan epäillessäsi että “kaikki maat käyvät samat kehitysasteet” ja että asiakaskuntaa “tulee löytymään”. Pointti on siinä että sitä asiakaskuntaa on jo, koska baltit tykkäävät näyttää jos heillä rahaa on, ja kehitysaskeleet ovat jo alkaneet aikapäivää sitten.
Toki voi olla etten päässyt kirjoituksesi perimmäiseen viestiin aivan kiinni, mutta tekstisi oli paitsi pitkä, myös melkoisen polveileva. Suurta vahinkoa tässä nyt ei kuitenkaan päässyt syntymään.
Esinnäkin jutussa ei ole riviäkään Helsingistä, olen tamperelainen. Toki Helsinginkin Stockmannilla olen käynyt monta kertaa, mutta Tampere on oma place-to-be.
Latviasta ja sen elintason noususta lähinnä viestissä puhutaan. Se on aika pitkä juttu. En varsinisesti oikein Latvian Stockmannista voi puhua, koska en ole siellä käynyt.
Markkinointiin, tuotantotalouteen ja yrityshistoriaan on tullut tutustuttua. Jos sellaisen pyörittely tulevaisuutta ennustettaessa kiinnostaa, kannattaa juttu lukea uudestaan.
Sille miksi venäläiseen kulttuuriin liittyy vaurauden näkyminen, on hyvä syy, eikä se välttämättä kokonaan liityy kansalliseen identiteettiin.
Denali European Opportunities Designated Activities Company liputtaa 10% rajan, omistus 10,25%
Mitähän mielessä ja mikä firma? En nettisivukaan hätäisesti löytänyt. Mukava tietenkin että joku näkee potentiaalia Stockassa
Huvudstadsbladetin juttu avaa tätä hieman: PressReader.com - Digital Newspaper & Magazine Subscriptions
Kyseessä siis firma, jonka takana on Northwall Capital, joka erikoistuu erikoistilanteisiin (konkurssi, saneeraukset jne). Tarjosivat niille, joiden velat konvertoitui osakkeiksi, mahdollisuuden myydä positionsa heille (reilulla alennuksella). http://www.stockmanngroup.com/documents/10157/1446412/North+Wall+Capital+-+Invitation(15502078.1).pdf/279a9be9-49ad-50b2-8515-80941d5c9e7f
Edit: En tuonne firmaa tuon tarkemmin, eli en tiedä mikä heidän tyypillinen tarinansa tälläisissä tapaukissa on.
Ehkä yllättävänkin kovaan nousuun lähti kurssi näiden uutisten myötä. Osaako kukaan sanoa, että estääkö tuo saneerausohjelma edes teoriassa mitenkään yhtiön myyntiä? Sehän tässä aika käänne olisikin, jos nuo irkut tämän pois pörsistä ostaisivat (tälle en tosin kovin pieniä kertoimia antaisi).
Tietoa ei ole, mutta sehän on ihan muista omistajista kiinni myyvätkö he.
Olettaisin että kunhan velkojat saavat omansa niin he eivät vastustaisi yritysmyyntiä. Uskoisin että tässä olennaista että Stocka voidaan vallata nyt (tai hieman myöhemmin) koska osakesarjat yhdistettiin.
Täten myös pelko että “vanhat” omistajat voisivat tehdä epärationaalisia päätöksiä (esim kieltäytyä tunne syistä luopumasta retailista tarvittaessa) on pienempi.
Kurssi noussut kivasti ja loistavaa että hedge fundit uskovat arvonnousuun. Odotan myös innolla että NON sijoittajien Stocka osakkeet loppuvat - ovat olleet myyntilaidalla pitkään.
Tässä Denalista HS juttu
Jutun mukaan ovat lupautuneet olemaan myymättä 4-5 vuoteen. Reilu 16 miljoonan osakkeen (10,25%) potti pysyy siis hetken holdissa.
Mielenkiintoista pöhinää pörssin hylkiöosakkeen ympärillä. Tätä nostettiin meidän discordissa, niin vähän ajatuksia mitä Stockmannista heräsi (aiemmin tullut tutkailtua, mutta nyt ei vuoteen kun tilanne on ollut niin hämärän peitossa).
Jos Helsinki edelleen vaatii että nykyinen Stockmannin tila säilyy tavaratalokäytössä niin ei siitä mitenkään saa niin hyvää hintaa. Joku “600M mutta helvetin sitova vuokrasopimus Stokkan retailille” voisi mutuna mennä, mutta todennäköisesti diili olisi huonompi.
Mietityttää kans miten paljon Stockmannin Riian ja Tallinnan tavarataloilla on arvoa, koska niistä ei juuri mitään ole kirjoitettu. Siellä voi olla joko yllättävää lisäarvoa tai pahimmassa tapauksessa lisärasitetta.
Paljon on vielä hämärän peitossa eikä kiinteistöjen myynti ole kirkossa kuulutettu. 250MEUR markkina-arvolla risk-reward ei itseäni houkuta, 150MEUR markkina-arvolla olisi varmaan jonkinlainen positio tullut napattua ja pistin itselle kurssihälytyksen sinne.
Tuon sijoitusyhtiön mukaantulo on toki positiivinen signaali, mutta riittääkö omistajissa silti halua tehdä tarpeellisia ratkaisuja (näyttää giljotiinia Retailille sopivan tilaisuuden tullen) jää nähtäväksi.
Lindex on hyvä firma, mutta en lähtisi laskemaan senkään varaan että huima tuloskunto säilyy. Sylkee varmaan tulosta sen verran pihalle, että jos Stockmannin kiinteistöt, velat ja retail katoavat yhdellä kertaa että 250MEUR siitä olisi oivallinen diili.
ihmetyttää, että monet spekuloivat kiinteistöjen arvoilla. nämä kiinteistöt eivät ole yhtiön omaisuutta vaan pankkien lainojen kanissa. saneerauksessa muistaakseni näiden pankkilainojen arvoja ei leikattu tippaakaan ja joka kiinteistön myynticentti menee pankeille. toki stockkan lainavuori pienenee, mutta ei stockalta kysytä mitään tässä kiinteistöprosessissa.
Ei ole tullut omia faileja vähään aikaan päivitettyä, mutta vuoden vaihteessa tavaratalokiinteistöjen arvo oli 667 MEUR. Niiden arvostusperiaate muutettiin, kuvittelen että jonkinlaisesta veroteknisestä syystä. Stockan myi kirjatalon ja Pietarin kiinteistöt suurin piirtein arvostuksella jota raportoivat.
Stockmann kuitenkin omistaa kiinteistöt ja saneerauksessa ne ollaan myymässä tänä vuonna jos järkevästi onnistuu, ei hintaan mihin hyvänsä / alihintaan. Veloista Vakuudelliset saneerausvelat olivat jossain vaiheessa 433 MEUR.
Tuoreimmassa osarissa korollinen nettovelka 601 MEUR, KL-pörssisivuilla lukee että korollinen velka 757,8 MEUR ja Likvidit varat 155,6 MEUR, eli ilmeisesti ko erien erotus
Eli hyvällä myyntihinnalla on Stockmannin arvostukselle ja sen läpinäkyvyydelle radikaali merkitys!
Sitten on vuokravastuita, jotka ovat liiketoiminnassa ihan normaali asia, joiden leikkausta tavaratalosaneerauksessa riitautettu huomattavasti. Ja jos kiinteistöt myy, korot laskevat velkojen pienenemisen myötä, mutta tavarataloille syntyy vuokrakuluja miltä osin jatkavat vuokralaisena
2Q Lindex liikevaihto 162 MEUR/ operating result 32,2 MEUR tosiaan oli erinomaisessa vedossa, tavaratalo liikevaihto 66,0 MEUR, operating result -3,9 MEUR puoli tekee turskaa
Olisi kyllä mukava jos jollain olisi jakaa karkea ajantasainen hahmotelma firman osien summasta
Aiemmin jaettiin OP:n näkemys 2,7 EUR/osake arvosta, jossa tavaratalopuoli arvostettiin -250 MEUR arvoon ml vuokravastuut
korjaan itse itseäni. stockmann omistaa omat kiinteistö, mutta
Jep, tämähän se just Stockmannissa kiinnostaa. Kiinteistöjen myynnillä kuitataan velat ja hyvässä lykyssä myyntihinnasta jää vielä kassaankin. Ainakin Stockmannista tulee nettovelaton yhtiö.
Sitten voi alkaa laskemaan liiketoiminnan hintaa. Tällä hetkellä se on n.250€ milj. Paljonko on sopiva arvostus Lindexille ja Retailille?
En ole vielä itse laskenut optimistista skenaariota jossa Lindex jatkaa kannattavaa kasvuaan ja Retail pinnistää plussalle, mutta OP:n ja @Pilotti :n kaavailuista saa jo suuntaa.
Katsoin Q2 webcastin ja kovasti toimari vakuutti, että myös retail tulee vielä nousemaan plussalle. Ainakin tahtoa löytyy jos ei muuta 
. Lindexin toimari maalaili uskottavasti myös hyviä kuvia.
Kannattaa tsekata webcasti
http://www.stockmanngroup.com/fi/tilinpaatokset-ja-osavuosikatsaukset
Ja riskejä löytyy paljon Retailin puolelta. Se on selvää ja ne juuri painavat kurssia oikeutetusti edelleen.Mutta on mielenkiintoista hieman jossitella positiivisemmillakin skenaarioilla kun luvut jo orastavasti alkavat siihen suuntaan osoittamaan. Vielä on toki liian aikaista vetää mitään trendiviivaa, mutta onhan Stockman kutkuttavassa vaiheessa.
Q3 jälkeen ollaan huomattavasti viisaampia ja jos käänne jatkuu edelleen niin itse pysyn silloin mielelläni osakkeen kyydissä.
