Eläkesalkkua suunnitellessa en löytänyt aiheesta keskusteluketjua.
Maailman parhaat yritykset ovat sellaisia, jotka voi ostaa salkkuun ja unohtaa sinne turvallisesti tuottamaan arvoa - ja käydä katsomassa esim. 10 vuoden kuluttua että mitä kuuluu.
Eli yrityksiä, jotka vuodesta seuraavaan kykenevät hyvin luotettavasti parantamaan juoksuaan.
Tällaisia yrityksiä tai lähes sellaisia voisivat olla esim. Berkshire Hathaway, Costco, CGI, Visa jne.
Minkä yrityksen sinä tiedät, jonka omistajaksi voisit tänään ryhtyä ja olla omistajana esim. vähintään vuoteen 2040 saakka vailla pienintäkään huolta huomisesta?
Mikä yritys on vakuuttanut sinut laadullisilla tekijöillään siinä määrin vankasti, että uskoisit merkittävän osan sijoitusomaisuudestasi sen huomiin 15 vuodeksi?
Ja ennenkaikkea miksi?
Sampo. Vakaa bisnes joka ei paljon heilahtele. Kasvu vaatimatonta, mutta tasaisesti vähän inflaatiota enemmän. Kerran vuodessa käy katsomassa mikä vakuutustekninen tulos ja muuten voi jatkaa loikoilua. Osinkoja.
UPM. Vakavarainen metsäjätti jolla monta tukijalkaa mm. energiasta ja uusiutuvista raaka-aineista valmistetuissa tuotteissa. Osinkoja.
Jos tuotto-odotukset ovat käytännössä pelkästään vakaassa osinkotuotossa, niin silloin valitsisin Sammon sijasta Nordean, jonka lähivuosien osinkoennusteet ovat huomattavasti Sampoa korkeammat.
En myöskään UPM:ää pidä kovin houkuttelevana pitkään salkkuun nykyhinnallaan ja lähivuosien keskinkertaisella osinkotuotto-odotuksella.
Ei pelkkä osinko vaan näissä molemmissa näen paljon potentiaalia pitkällä aikavälillä (10-15v) myös kasvuun megatrendien aalloilla surffaten. Toisin kuin mainitsemasi osinkokoneet.
Jos ajatusleikin idea on yrittää minimoida kaikki näkemyksen otto nyt ja seuraavan 10 vuoden aikana, niin yhtiön tulisi olla viimeiseen asti diversifioitu siten, että sen liiketoiminta kestää mm. disruptiiviset innovaatiot ja markkinasidonnaiset myrskyt (poliittiset, luonnonkatastrofit jne) ja hyötyy positiivisista ajureista. Ainoa tällainen mieleeni tuleva yhtiö on Berkshire Hathaway, joka jossain määrin lähestyy riskiprofiililtaan rahastosijoitusta.
Selvää on, että suomalaiset muutamaan tuotteeseen, yksittäiseen toimialaan ja meidän markkinoidemme haasteisiin kytkeytyneet yhtiöt eivät ole sellaisia, jotka voi vain ostaa ja unohtaa vuosikymmeneksi ottamatta erittäin isoa näkemysriskiä.
Suomalaisista yhtiöistä ensimmäisenä tulee mieleen Sampo, joka myös löytyy salkusta. Pohjoismainen vahinkovakuutusmarkkina on ollut hyvin vakaa ja asiakkaat laiskoja kilpailuttamaan hintoja. Vaikuttaisi, että tämä tulee myös jatkumaan, sillä hintakilpailua niin vakuutusyhtiöiden puolesta kuin asiakkaidenkaan suunnalta ei näytä viriävän edes vähän heikommassa suhdanteessa. Toinen todennäköisesti “varma valinta” eläkesalkkuun olisi Kesko. Ruokakauppa on pitkään ollut Keskon ja S-ryhmän duopoli, jossa Lidl vähän häärää mukana. Keskolla on myös ollut viimevuosina mukavaa kasvua pohjoismaisessa rakentamisen kaupassa, joka varmasti taas piristyy kunhan suhdanne paranee.
Amerikkalaisista yhtiöistä, joissa uskon olevan kymmenien vuosien omistaja-arvon luonti potentiaalia salkusta löytyy Visa, Mastercard, S&P Global ja Moody’s. Näille selkein uhka on regulaatio, sillä kilpailua ei käytännössä ole ja sen ilmestyminen on myös hyvin epätodennäköistä. Vaatisi hyvin suuria ponnistuksia saavuttaa Visan ja Mastercardin verkostoefekti sekä S&P:n ja Moody’sin maine ja vuosikymmenien aikana kerätty datavuori yrityksistä ja markkinoista.
Tarkkailulistalta Amerikkalaisista yhtiöistä löytyy lisäksi Copart (verkosto efekti ja kukaan ei halua romuttamoa takapihalleen → vaikea perustaa uusia logistisesti hyviin paikkoihin), Microsoft (käyttöjärjestelmälle ja Officelle ei ole korvaajaa, iso peluri pilvipalveluissa → skaala edut sekä AI-liittyvistä asioista voi tulla uusi tukijalka), Apple (brändi), Costco (lojaalit asiakkaat) ja Waste Management (jätettä / kierrätettävää tavaraa syntyy aina käsiteltäväksi, alalla muutamia suurempia toimijoita, jotka ajan myötä konsolidoivat markkinaa, miinuksena pääomaintensiivinen bisnesmalli).
En nyt henkilökohtaisesti sanoisi jonkin periferiassa operoivan vakuutusyhtiön, konepajan tai vastaavan olevan ultimaattinen osta ja unohda
Jos jotain pakko sanoa niin Brookfieldin konglomeraatti saisi ääneni. Kiinteistöjä maailman halutuimmilla alueilla, sähköverkkoja, junaratoja, datakeskuksia, satamia, vesivoimaloita, telemastoja jne jne.
Bisnes jota ilman maailmantalous ei pyöri kuulostaa enemmän omaan korvaan halutunlaiselta sijoitukselta
Tämähän se olisi. Mutkat suoraksi vetäen Keskon liiketoiminnan alamäki on yhden Amazonin tai duopoliin liittyvän poliittisen päätöksen päässä, vakuutusyhtiön alamäki yhden luonnonkatastrofin tai kuristavan regulaatiopäätöksen varassa, konepajan alamäki yhden päätuotteen markkinat mullistavan innovaation päässä. Ei oikein luokitu kategoriaan “vailla pienintäkään huolta huomisesta”.
Se mikä usein tuntuu unohtuvan on, että Suomen pörssilafkat on pieniä ja siten melko riskisiä sinttejä suuryhtiöiden valtameressä. Meidän “isoista” yhtiöistä 10 on kokonsa puolesta liian suuria esim. Russell 2000 -pienyhtiölistalle. Epäironisesti joku hyperkertoimilla arvostettu megatekno on todennäköisesti paljon enemmän “osta ja unohda lappu” kun meidän reunapörssin pikkukioskit.
