Coronavirus ja kauppasodat, valtiojohtoinen teollisuusvakoilu ja Brexit ovat varsin ajankohtaisia aiheita, kaikilla näillä on vaikutusta yritysten liiketoimintaan ja menestymismahdollisuuksiin. Valtiot toimivat omien intressiensä mukaisesti ja ottavat tai jättävät huomiotta päätöstensä vaikutukset yritystoimintaan.
Suurimmalla osalla pörssinoteeratuista yhtiöstä on kansainvälistä toimintaa ja siten erilaiset maariskit vaikuttavat tuotantoon, toimitusketjuihin, omaisuuden suojaan jne. Yrityksille on aika vaikea yhtälö, että tuotannon halpuus on aika suorassa korrelaatiossa oikeusvaltion heikkouteen, tekijän oikeuksiin ja omaisuuden suojaan. Toisaalta edullinen tuotanto kehittyvässä maassa, jossa on suuri väestö houkuttelee myösväestö pohjansa takia, mm. Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä on per capita heikosta tulotasosta huolimatta laajat markkinat.
Miten huomiotte maariskejä omissa sijoituspäätöksissänne tuotannon, markkinoinnin, toimitusketjujen, omaisuuden sekä fyysisen että tekijänoikeuksien yms. suhteen?
Riippuu firmasta. Esim. Brembo: laatuyritys, joka toimii kansainvälisesti. Italian poliittinen tilanne ei ole kovin relevantti. Mediobanca: laatupankki, mutta niin kun kaikki pankit varsin herkkä jos poliittinen vakaus puuttuu. Tein sijoituksen vasta Emilia-Romagna vaalien jälkeen.
Toinen esimerkki Venäjä. Riskit koholla, mutta Venäjällä matala arvostustaso (ja mahdollinen vipu jos paikallinen kansankapitalismi herää).
Mielestäni firman ominaisuudet ja yleinen sentimentti tulevat kuitenkin aina ensin.
Juuri näin! Inden poijjaat ja tytöt katselevat sedälle fundat kuntoon ja yleisen sentimentin setä saa foorumilta. Sitten vaan ostamaan ja joskus jopa myymään
Masse-setä, FA, sijoittaminen on aika yksinkertaista puuhaa, jos sen oivaltaa
Eihän tämä nyt sinäänsä mikään suuri yllätys ole, mutta Putinin merkitys Venäjälle ja muihin markkinoihin on varmaa. Venäjällä siis puuhataan perustuslain muutosta, jonka voimaantulemisen myötä presidentin istumat kaudet nollaantuvat.
Taas sattuu ja tapahtuu. Kiina on nostanut viime aikoina rooliaan ja esittänyt voimakkaammin vaatimuksiaan Taiwanin kuulumisesta Kiinaan. Venäjä on esittänyt vaatimuksia Euroopan etupiirijärjestelyistä ja nostanut voimakkaasti uhkaa hyökätä Ukrainaan sekä vaatinut etteivät Venäjän lähistöllä olevat itsenäiset valtiot saisi päättää omista asioistaan. Venäjä on käynyt keskusteluja Kiinan kanssa viime aikoina, mutta niiden sisällöstä ei ole tietoa.
Nyt on varsin konkreettinen uhka Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, sehän on lähistölle keskittänyt varsin huomattavan määrän sotilaallista voimaa. Lisäksi Venäjä on yhteistyössä Valko-Venäjän kanssa käynnistänyt erilaisia hybridioperaatioita EU-alueita vastaan mm. siirtolaisuus, koronaan ja poliittisiin asioihin liittyviä disinformaatiokampanjoita.
Mikäli Venäjä hyökkää Ukrainaan on oletettavaa, että länneltä USA, EU, Iso-Brittania ja muut kumppanit kohdistavat Venäjään varsin voimakkaat talouspakotteet, myös sulkemista SWIFT-järjestelmästä on väläytelty. Venäjä on tunnetusti varsin arvaamaton, ainoastaan sillä itsellään on tietoavarsinainesta tavoitteesta tässä hässäkässä.
Kuitenkin hyökkäyksestä Ukrainaan olisi suuret taloudelliset seuraukset. Epäselvää on miten se vaikuttaisi mm. Euroopan energiatilanteeseen, raaka-aineiden saatavuuteen, kaupankäyntiin ja rahaliikenteeseen. Suomalaisista pörssiyhtiöistä ainakin Fortumilla ja Nokian Renkailla on merkittävää omistusta ja tuotantoa Venäjällä, Olvilla taas Valko-Venäjällä. Kuinka suuri riski näille yhtiöille ja muiden yritysten liiketoiminnalle olisi tilanteen eskaloituminen?
Oisko tämä toikki ajankohtainen nyt Venäjän ja osittain Valko-Venäjän kohdalta toteuduttua.
Itselleni ei tule mieleen ensimmäistäkään onnistunutta Venäjäriskiä huomioiden exitin tai nykyarvon. Esimerkiksi Nokian Renkaat ja Fortum ovat tehneet kelpo tulosta Venäjällä, mutta eivät ole tainneet kotiuttaa edes sijoittamaansa summaa. Toisaalta aika moni on suurin toivein käynyt polttelemassa siellä erinäisia suuria rahasummia.
Itse onnistuin Krimin valtauksen jälkeen poistamaan salkusta Venäjä-riskejä ajoissa. Salkusta sai mennä Fortum, Nokian Renkaat, YIT, Stockman.
Tällä erää mielessä on pyörinyt viime kuukaudet Kiina-riskit: Myin marginaalisen pienen Alibaba-position pois. Kone on tullut alaspäin, mutta iso riippuvuus Kiinasta on itselleni nykyään punainen vaate. Voipi olla, että osittain tästä syystä Kone ei tee paluuta omaan salkkuuni.
Yleisesti Kiina-riski on globaalien hankintaketjujen kautta Venäjää hankalampi hallita: Miettikää vaikkapa kuinpa paljon elektroniikkaa Apple tekee nimenomaan Kiinassa. Jos iPhonet yms. menee tuontikieltoon, kun Kiina tekee “Venäjät”, niin tulee kestämään tovin ennen kuin tuotanto on saatu siirrettyä muualle. Kiina tuottaa myös harvinaisista maametalleista leijonanosan globaalisti: Onko Kiinan ulkopuolisilla tehtailla tarpeeksi raaka-aineita komponenttien tuotantoon, jos Kiina lopettaa vientilupien myöntämisen maametalleille?
Taiwan on kriittinen monelle siruvalmistajalle. Siruja on modernit laitteet täynnä kodinkoneista autoihin. Oman salkun suurin sijoitus on NVDIA, joten sirujen saatavuus on täysin kriittinen. Miten toimisi vaikkapa cloud-business Microsoftilla, Amazonilla tai Alphabetilla, jos hardwaren saatavuus tökkii?
Näissä riittää pähkäämistä, kun 2020-luku tulee olemaan geopoliittisia yms. jännitteitä täynnä. Salkun riskien hallinnassa on nykyään paljon taustalla olevia tekijöitä, joita ei välttämättä tule miettineeksi pinnallisella analyysillä.
