Hyvä avaus tärkeästä aiheesta.
Itse onnistuin Krimin valtauksen jälkeen poistamaan salkusta Venäjä-riskejä ajoissa. Salkusta sai mennä Fortum, Nokian Renkaat, YIT, Stockman.
Tällä erää mielessä on pyörinyt viime kuukaudet Kiina-riskit: Myin marginaalisen pienen Alibaba-position pois. Kone on tullut alaspäin, mutta iso riippuvuus Kiinasta on itselleni nykyään punainen vaate. Voipi olla, että osittain tästä syystä Kone ei tee paluuta omaan salkkuuni.
Yleisesti Kiina-riski on globaalien hankintaketjujen kautta Venäjää hankalampi hallita: Miettikää vaikkapa kuinpa paljon elektroniikkaa Apple tekee nimenomaan Kiinassa. Jos iPhonet yms. menee tuontikieltoon, kun Kiina tekee “Venäjät”, niin tulee kestämään tovin ennen kuin tuotanto on saatu siirrettyä muualle. Kiina tuottaa myös harvinaisista maametalleista leijonanosan globaalisti: Onko Kiinan ulkopuolisilla tehtailla tarpeeksi raaka-aineita komponenttien tuotantoon, jos Kiina lopettaa vientilupien myöntämisen maametalleille?
Taiwan on kriittinen monelle siruvalmistajalle. Siruja on modernit laitteet täynnä kodinkoneista autoihin. Oman salkun suurin sijoitus on NVDIA, joten sirujen saatavuus on täysin kriittinen. Miten toimisi vaikkapa cloud-business Microsoftilla, Amazonilla tai Alphabetilla, jos hardwaren saatavuus tökkii?
Näissä riittää pähkäämistä, kun 2020-luku tulee olemaan geopoliittisia yms. jännitteitä täynnä. Salkun riskien hallinnassa on nykyään paljon taustalla olevia tekijöitä, joita ei välttämättä tule miettineeksi pinnallisella analyysillä.