Mestari Tikku
Saksahan on tunnetusti paska maa ja näin pääsiäisen lähestyessä jännätään meneekö 100 tuokkosen raja rikki
Raumanmeren Juhannus 2009. Mestarit hiukan viihteellä, ihan vaan vaihteeksi.
Mäki- ja bodipeukut kertovat että jatkoon menee.
Ei mestari vaan kunkku! Saa liputtaa jos ei ole mestaritasoa
Elämän vastoinkäymisiin suhtautumisen mestari
Nelson Mandela
Nelson Mandela sai 43-vuotiaana elinkautistuomion rotusortoa ja aparheit-politiikka harjoittavassa Etelä-Afrikassa. Olot vankilassa olivat poikkeuksellisen hankalat. Mandela eristettiin perheestään (jonka nuorimmat lapset olivat 4- ja 6-vuotiaita) ja läheisistään lähes kokonaan: hän sai tavata vain yhden vieraan kerran puolessa vuodessa. Samoin Mandela sai lähettää ja vastaanottaa yhden kirjeen puolivuosittain. Äitinsä ja liikenneonnettomuudessa kuolleen poikansa hautajaisiin Mandela ei saanut osallistua. Sanomalehtien lukemiskieltoa rikottuaan Nelson Mandela joutui eristysselliin 3 vuorokauden ajaksi ilman ruokaa.
Nelson Mandela ei kuitenkaan lannistunut erittäin vaikeissa vankilaolosuhteissa, vaan ymmärsi tilanteensa ja eli niin hyvää elämää kuin ääriolosuhteissaan pystyi. Mandela piti huolta henkisestä ja fyysisestä kunnostaan opiskelemalla ja treenaamalla pienessä vankisellissään mm. paikallaanjuoksua. Henkistä tyydytystä Mandela sai esim. tekemällä omalla siivousvuorollaan työnsä erinomaisen tarkasti.
Myöhemmin vankeusolot paranivat ja Mandela vapautui 27 vankilavuoden jälkeen. Nelson Mandela valittiin vuonna 1994 Etelä-Afrikan presidentiksi. Vapauden, tasa-arvon ja sovinnon puolesta elämäntyönsä tehneen mestarin muisto säilyy kirkkaana vielä yli 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Tämä lanka kyllä kertoo meistä mestareista kaiken. Meillä on täällä oma parempi kahvihuone, mutta ei meidän mielestä oikein tarvitse sanoa mitään. Ollaan vaan hiljaa ja myhäillään keskenämme sekä seurataan mitä ympärillä tapahtuu. Välillä vähän postataan muista mestareista tai mestari esikuvista hassuja kuvia. Täyttä larppaustahan tämä titteli on, mutta on se kiva kuitenkin olla “sikarikerhossa”.
Mestaripostaukset ovat kuitenkin vähentyneet, eikä niitä muutenkaan montaa ollut, niin ehdotan että ruvetaan puhumaan jostakin aiheesta tähän väliin. Mulla ei kovin kummoisia puheenaiheita ole tähän hätään heittää. Lähinnä olis jakaa omat kuulumiset, jotka nyt skippaan ellei joku niitä oikeasti halua kuulla ja kertoa omiaan, tai sitten se miten mua suunnattomasti lämmitti eilinen uutinen että Nato esikunta tulee Mikkeliin. Oon pitkään harmitellut kun Itä-Suomi on vähän jäänyt ilman mitään ja tällä on varmasti elinvoimaisuutta lisäävä vaikutus plus onhan tällä erittäin hieno symbolinen arvo.
Onkos muilla mestareilla ollut jotain erityistä viime päivinä mielessä?
Yhtiökokoukset lähinnä pyörineet mielessä viime päivinä, osuihan niitä omalle kohdalleni neljä tällä viikolla(Remedyn jätin väliin, koska kuka lähtee Espooseen aamuyhdeksäksi🙂). Mestarien velvollisuuksiin kuitenkin kuuluu käydä säännöllisen epäsäännöllisesti paikan päällä katsomassa, mitä omistusyhtiöille oikeasti kuuluu ja mikä on atmosfääri kokouspaikalla.
Tarjoiluja olen jo varmasti kyllästymiseen asti mainostanut asianomaisissa ketjuissa, koska erästä viestiäni lainattiin meemiketjussakin🙂. Otetaan siis käsittelyyn johdon käyttäytyminen kokousten aikana, osa heistäkin mestareita ainakin omalla alallaan. Hienon vaikutelman tekee, kun yhtiön toimitusjohtaja on kokouspaikan oviaukon läheisyydessä tervehtimässä saapuvia osakkaita, taktisesti paikka tietenkin kannattaa miettiä tarkkaan, koska ainakin oma katseeni kohdistuu ensin ilmoittautumistiskiin ja oman sukunimeni alkukirjaimen etsimiseen(niille, jotka eivät koskaan ole käyneet yhtiökokouksessa tiedoksi, että isommissa kokouksissa ilmoittautumistiski on jaettu aakkoshaarukoihin kuten A-H, I-P jne. ehkäisemään jononmuodostusta ja lisäämään muutenkin sujuvuutta).Hienoja esimerkkejä näistä kokousvieraat henkilökohtaisesti tervetulleeksi toivottavista, ovat foorumilaisten suosikkiyhtiön Inderesin toimitusjohtaja @Mikael_Rautanen ja entinen Orionin toimitusjohtaja Timo Lappalainen, joka oli Helsingin messukeskuksen aulassa tervehtimässä saapuvia osakkaita Jos varsinaisessa kokoussalissa on vain yksi sisäänkäyntiovi, niin strategisesti hyvä paikka toimitusjohtajalle on oviaukon välitön läheisyys, tätä noudatti mm. Raision väistyvä toimitusjohtaja @Pekka_Kuusniemi . Elisan uusi toimitusjohtaja Topi Manner taas keskusteli erään yhtiön työntekijän kanssa kahvitarjoilutilan oviaukon läheisyydessä ainakin silloin, kun itse siitä satuin kävelemään ohi. Tässä oli tosin selkeästi käytetty turvahenkilötaktiikkaa eli oli keskusteluseuraa, ettei tarvinnut yksikseen seisoskella. Valitettavan usein kyllä ensimmäinen havainto toimitusjohtajasta on se, kun hän nousee eturivistä ja kipuaa lavalle pitämään katsauksensa. Tilaisuuden isännän(emännän) kirjoittamaton velvollisuus on toivottaa vieraat tervetulleiksi. Koska kättelyurakka olisi loputon eikä välttämättä tarkoituksenmukainen tässä kulkutautien riivaamassa maailmassa, niin vahva ja näkyvä läsnäolo ajaa saman asian.
Hallituksen puheenjohtaja lausuu yleensä kokouksen avaussanat arvokkaasti puhujapöntöstä, mutta toimitusjohtajan olisi mielestäni ihan jo yleisön mielenkiinnon takia hiukan liikkua lavalla esityksensä aikana. Vaatimustaso toki ei tarvitse olla Microsoftin ex-toimitusjohtaja Steve Ballmerin luokkaa: https://www.youtube.com/watch?v=_WW2JWIv6G8&t=8s Hyvä lavaesiintyjä oli muun muassa Nokian entinen tj. Rajeev Suri: https://www.youtube.com/watch?v=ECiQVYtz-L4, jonka käsien liikkeet ja sulava liikehdintä lavalla olivat suorastaan hypnotisoivia.
Yhtiö, jossa johdon pukumiehet muodostavat tiiviin keskusteluringin ennen ja jälkeen kokouksen, ovat vältettäviä. Viime vuonna käväisin Oulussa Bittiumin kokouksessa ja siellä olin havaitsevinani edellä mainitun kaltaista käytöstä. Yhtiökokous on kuitenkin usein se ainoa paikka, jossa yksityissijoittaja pääsee kosketuksiin yhtiön johdon kanssa. Tiivis rinki nähtävästi ennaltaehkäisee tehokkaasti tuulipukusijoittajien lähestymisen tai ainakin vaatii tavallista enemmän siviilirohkeutta sujauttaa itsensä rinkiin🙂.
Tänä keväänä olen kahlannut seitsemän yhtiökokousta läpi ja näillä näkymin vielä neljän yhtiön toimitusjohtajan käyttäytyminen kokouspaikalla on kriittisen katseeni alla 
Ymmärrän kyllä, että olen etuoikeutetussa asemassa, kun pystyn järjestelemään aikataulujani tämänkaltaiseen toimintaan ja perusfoorumilaisella lienee ajankäytöllisiä haasteita osallistua kokouksiin muuten kuin etänä, silloin ikävä kyllä jää kokematta se ilmapiiri ja moni muu huomionarvoinen pikkuseikka itse kokouspaikalla. Kannustan kuitenkin ehdottomasti mahdollisuuksien mukaan osallistumaan edes yhteen yhtiökokoukseen per vuosi. Olen usein käyttänyt esimerkkinä Stockmannin(nyk.Lindex) yhtiökokousta vuonna 2018, osakkaat olivat kuin teuraalle astelevia lampaita ja johto selitteli asioita parhain päin, kukaan minua lukuunottamatta ei tainnut edes esittää kysymyksiä toimitusjohtajan katsauksen jälkeen. Myin osakkeeni välittömästi kokouksen jälkeen pois yli neljän euron kurssilla ja niitähän saikin sitten myöhemmin alle eurolla.
Kirjoitin tähän ketjuun, koska hyvä varmaan pitää tätäkin hengissä. Henkilökohtaisesti olen jopa hieman tätä foorumimestarititteliä vastaan. Voi antaa uusille foorumilaisille väärän kuvan henkilön sijoittajataidoista, no, kyseessä on toki luottamustaso eli eipä kai tuo väärinkäsityksen mahdollisuus kovin iso ole🙂
Koetin miettiä, löytyykö historiasta mitään mikä pääsisi lähelle Inderesin Mestareiden loungea kun mietitään luovaa neroutta ja vaikutusta länsimaiseen kulttuuriin. Lähimmäksi päässee täysrenessanssi, joka alkoi Italiassa 1490-luvulla ja päättyi 1520, kun kaksi sen kolmesta päämestarista, Leonardo ja Rafael kuolivat vuoden sisään. Aikakauden määritteli käytännössä se, että he ja Michelangelo olivat sinä aikana yhtä aikaa aktiivisia. Vuosina 1513-1516 he olivat kaikki Vatikaanissa paavi Leo X:n palveluksessa, joka on tässä Rafaelin maalaamana.
Kaikki kolme lukeutuvat kevyesti historian kymmenen suurimman taidemaalarin joukkoon. Leonardo rankataan lähes aina ykköseksi. Michelangelo on Siksuksen kappelin kattofreskon takia maalarina tunnetumpi kuin vain 37-vuotiaana kuollut Rafael, mutta käsittääkseni enemmistö alan ammattilaisista pitää Rafaelia teknisesti korkeatasoisempana kuin Michelangeloa, joka itsekin suhtautui hieman kriittisesti maalaustaitoonsa. Michelangelo oli sielultaan kuvanveistäjä, ja häntä on vaikea ohittaa mietittäessä historian suurinta kuvanveistäjää. Michelangelon huippu tällä saralla oli Pietà, jonka hän sai valmiiksi 25-vuotiaana ja oli ainoa teos jonka hän koskaan signeerasi. Yhdestä valtavasta marmorilohkareesta kahdessa vuodessa veistettyä teosta pidetään täysrenessanssin lähtölaukauksena.
Historian lahjakkain maalari ja yleisnero, historian suurin kuvanveistäjä ja yleisnero sekä yksi historian parhaista taidemaalareista kolme vuotta samaan aikaan Vatikaanissa. Mestareiden lounge.
Painting of the High Renaissance is considered to be the absolute zenith of western painting.
Rafaelin kuuluisimman seinäfreskon Ateenan koulun keskiössä antiikin Kreikan mestarifilosofit Platon ja Aristoteles. Platon osoittaa ylös ideoiden maailmaan ja Aristoteles alas kohti empiirisiä havaintoja.
Dynaamisen seniorielämisen mestari Aira Samulin
Tanssinopettaja Aira Samulin näytti, että iäkkäämmissä mummoissa on parhaimmillaan potkua enemmän kuin formula-autoissa. 90-vuotisjuhlassaan punapäinen Samulin hytkytteli diskotanssia korkeakorkoissa kengissä ja jos ei mini- niin ainakin lyhyessä hameessa. Aktiivisia seniorivuosia elänyt Samulin möi lopulta korkkarinsa Stockmannin yhteydessä sijaitsevassa Relove-myymälässä 94-vuotiaana. Noin viikkoa ennen menehtymistään Samulin tanssi vielä Macarenaa Tanssii tähtien kanssa-ohjelman kuvauksissa💃
“Kun hän tuli, valo tuli.
Kun hän lähti, valo jää.”
Kyllä se Mick Jaggerkin 80-vuotiaaksi dynaamisesti liikkuu, vaikka ei meidän Airalle pärjääkään.
https://twitter.com/MickJagger/status/1785021479228248487?t=x82d71ZlBc8HD2eZkfRRWQ&s=19