Tuoreimmassa Metsälehti Makasiinissa (7/2020) on mielestäni useita osuvia juttuja henkilöille, jotka pohtivat metsäsijoittamista. Suosittelen lukemaan, mikäli aihe kiinnostaa. Tässä tiivistelmä yhdestä jutusta:
3 tykkäystä
Hyvä poiminta!
Itse kiinnostaisi myös tietää, miten metsän puunmyynnistä saatu tuotto on kehittynyt ajan myötä. Pitää yrittää huomenna etsiä tietoa 
Juttua lukiessa kannattaa muistaa, että pohjalla oleva metsätalouden liiketulos (lienee Luken ja VMI -aineiston pohjalta johdettu?) sisältää koko poikkileikkauksen Suomen metsänomistajista. Tämä joukko sisältää merkittävän määrän hoitorästejä sekä puuntuotannon tehostamispotentiaalia esim. lannoittamalla ja joukossa on hyvin passiivisia metsänomistajia yleensä kuolinpesän statuksella.
Kun asuntosijoittaja keskittyy mielellään yksiöihin, samoin ammattimainen metsäsijoittaja voisi ostaa rakenteeltaan reheviä kivennäismaatiloja, nuoria arvokasvupotentiaalia sisältäviä kuvioita sekä laittaa infran siihen kuntoon, että puu liikkuu myös roudattomaan aikaan. Puuntuotanto, puutavaralajisiirtymä tukkipuuhun ja hehtaaritulos näyttää aivan toiselta.
Sopivasti vipua mukaan niin oman pääoman tuotto on ihan mukava ja tuon jutun prosentit merkittävästi korkeammat.
Metsäkiinteistöjen hinnoittelua tutkiessa ensimmäisenä kannattaa viskata summa-arvomenetelmä romukoppaan ja siirtyä arvokasvu%, europohjaisen kassavirran ja tuottoarvon käyttöön. Nollakorkomaailma huomioiden markkinat tarjoavat vielä ostettavaa.
6 tykkäystä
Tuossa samaisessa lehdessä on melko hyvä juttu myös arvokasvusta. Useimmat metsäyhtiöthän hoitavat omia metsiään arvokasvu edellä, yhden harvennuksen mallilla. Metsäyhtiöiden suhde metsiinsä on yleensä toki hieman erilainen kuin tavanomaisella metsänomistajalla. Eräällä metsäyhtiöllä metsien ROCE on tietääkseni varsin lähellä yhtiön muihinkin investointeihin asettamaa sijoitetun pääoman tuottotavoitetta, joka on 14 %.
1 tykkäys
Tuosta näkee noin viideltä vuodelta.
Eikähän Metsäteollisuusn ryn, Luken ja tilastokeskuksen sivuilta löydy pidemmiltä jaksoilta.
3 tykkäystä
Somessa on jonkin verran nostettu esille Rahapodin jaksoa jossa vieraana oli Timo Kujala.
Valitettavasti tässä ei harrihurumaista fundamenttianalyysiä kuultu asuntosijoittamiseen keskittyneen jakson tapaan, vaan meni aika lailla Kujalan omistaman Arvometsän palveluiden mainostamiseksi. Studiosiännillekin tämä omaisuuslaji näyttää olevan sen verran vieras, ettei keskustelua saatu ohjattua millään oikeaan suuntaan. Vieras itsessään oli erittäin mielenkiintoinen, mutta olisi sopinut vieraaksi vasta kun on maltettua kertoa perusteet ensiksi. Kujala siis kertoi rikastunneensa yritystoiminnalla ja ostanut sen jälkeen 5000 ha metsää käteisellä ja sai nyt lähinnä ilmaista mainosta yritykselleen.
Sijoittajafi Youtube kanavalla näyttäisi olevan alkamassa erittäin mielenkiintoinen sarja Suomen Sijoitusmetsien säestämänä. Kannattaa katsella kaikkien metsästä kiinnostuneiden ja saada tietoa miten päästään alkuun.
Tässä vielä mielenkiintoinen kuvankaappaus (lähde ylläoleva Youtube-video/Sijoittaja.fi)
12 tykkäystä
Jaksossa ei käydä läpi ollenkaan poiminta/yläharvennushakkuun aiheuttamaa ongelmaa jossa, kun parhaat yksilöt käydään poimimassa pois, niin eikö ajan myötä tällöin puuyksilöiden laatu heikkene?
Sen sijaan avohakkuussa kaikki puusto on laadultaan hyvin tasainen alusta loppuun asti.
3 tykkäystä
Metsäsijoittamisesta ei juuri kokemusta ole, mutta puuhommista ym noin muuten on jo jonkin verran
Sen verran sanoisin, että tämä jatkuvan kasvatuksen hekumointi mediassa on ihan huuhaata. Siellä tulee muutama perustavanlaatuinen ongelma, joka tuomitsee taloudellisessa mielessä unholaan koko homman
- korjuuvauriot
- maannousema
- alhaiset kantohinnat
- huono taimettuminen
- myrskytuhot
- harsimisen seurauksena puulaadun heikkeneminen vs. rotutaimet
Varmasti jotain unohtui vielä. Suomessa noita on 80-luvulta lähtien tutkittu parhaiden asiantuntijoiden toimesta ja vuosikasvut ovat jääneet hyvin alhaiseksi. Jossain turvepohjaisessa maassa noita taimia saattaa tullakin, mutta ajan kanssa puista saatava surkea hinta ja juuristossa kytevä maannousema yhdistettynä epätasaisesti karsitun metsikön myrskytuhoihin on hyvin huono yhdistelmä. Jalostuksen hyödyt jäävät myös saamatta, jotka ovat hyvin kiistattomat.
Ennen pitkää huomataan, että se lyhyeksi oletettu harvennusväli venyy ja venyy, kunnes homma hyväksytään ja aukon kautta lähdetään kasvattamaan uutta puusukupolvea
17 tykkäystä
Myin pienen n. 1 ha tukkipuuleimikon viime keväänä ja nyt verotusajankohta lähenee. Kyse on mökin yhteydessä olevasta pienestä metsäkiinteistöstä, jonka osuutta kauppakirjassa ei eroteltu mökistä. Nyt pitäisi määritellä metsävähennyspohja verotusta verten. Olisiko kenelläkään vinkkiä miten menetellä? Itsellä tulee mieleen käyttää toteutunutta kuutiomäärää / arvoa ja soveltaa sitä lopullekin kiinteistön metsäosalle.
Jep. Ja ongelmat vaan korostuu, kun lähdetään katsomaan asiaa isommalta vinkkeliltä. Koko Suomen kannattava metsätalous perustuu alihankkijaketjuille, joissa siis erilliset korjuuyrittäjät käyvät alihankkijana hakkaamassa esimerkiksi yksityisen metsänomistajan metsäyhtiölle myymät puut.
Korjuuyrittäjä joutuu tekemään valtavat, n.miljoonan euron investoinnit kalustoon, jonka jälkeen yrittäjälle olisi ensiarvoisen tärkeää saada kalusto tuottamaan. Korjuuyrittäjän työn kannattavuus koostuu pääasiassa ns. priima-leimikoista, joissa korjuu on tehokasta. Huonompi tuottoiset ensiharvennusleimikot tuovat toki korjuuyrittäjälle leivän pöytään, mutta voin, meetvurstin ja juuston tuo pöytään hyvät päätehakkuut. Jos korjuuyrittäjiltä viedään pois nämä kannattavuudelle tärkeät päätehakkuuleimikot, tulee liiketoiminnasta vieläkin haastavampaa. Toki metsälehdet kovasti mainostavat korjuuyrityksiä, jotka keskittyvät jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin tai korjuurästeihin.
Kenties valtio voisi tukea korjuuyrittäjiä ja metsätaloutta ylipäätänsä jatkuvaan kasvatukseen siirtymisessä, mutta tuillakaan ei poisteta Gaduksen mainitsemia ongelmia.
3 tykkäystä
Mielenkiintoisia väitteitä! Laitatko lähteitä näille, lukisin mielelläni lisää ja tarkemmin näiden asiantuntijoiden tutkimuksista.
1 tykkäys
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsanhoito/metsan-jatkuva-kasvatus/
Luonnonvarakeskus on sivuillaan tiivistänyt tämän. Lappajärven tutkimusmetsässä on jatkuvaa kasvatusta tutkittu jo vuosikymmenien ajan. Tästäkin saattaa guuglettamalla löytyä raportti, kunhan vähän jaksaa penkoa
3 tykkäystä
Enemmän minua tässä keskustelussa ärsyttää luontoväen elitistinen ja ylimielinen näkemys siitä kuinka Suomessa hoidetaan asiat. Sanoinko myös kuinka mielipidettä metsien hyöytykäytön, ydinvoiman ym. osalta vaihdetaan kuin paitaa riippuen siitä milloin mikäkin sopii hyvin agendaan
1 tykkäys
Hmm, eihän tuolla sanota että tuo olisi suoralta huonompi vaihtoehto, vaikka noista riskeistä kyllä puhutaan. Todetaan kuitenkin myös:
“Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa ei päästä niin suureen puuntuotokseen kuin viljelymetsätaloudessa. Pienemmästä puuntuotoksesta huolimatta se voi olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Metsänhoidon kustannukset ovat pienet, kun viljelyä ja taimikonhoitoa ei juuri tarvita, eikä hakkuutuloja tarvitse odottaa vuosikymmeniä kuten avohakkuun jälkeen. Tärkein syy jatkuvapeitteisen kasvatuksen valitsemiseen on kuitenkin avohakkuun aiheuttaman rajun muutoksen välttäminen.”
Aihe siis sikäli kiinnostaa, että metsää tulen lähivuosina todennäköisesti omistamaan. Pikkuhiljaa yritän perehtyä aiheeseen ja sikäli minulla ei ole mitään ennakkouskomuksia mihinkään suuntaan. Lähinnä haluaisin ymmärtää miksi tuo rahapodin vieraan näkemys on täysin väärä.
3 tykkäystä
Itselläni on jonkun verran metsää ja ensimmäisinä ongelmina liittyen jatkuvaan kasvattamiseen tulee mieleen, että puun laatu vähitellen heikkenee kun tulevat tukkipuut joutuvat kasvamaan isojen puiden varjossa, ja toisena mitä enemmän etenkin kuusimetsässä käydään koneilla pomimassa isoja puita pois sitä enemmän puiden juuristo kärsii ja lahon määrä lisääntyy. Myöskään siltä ei voida kokonaan välttyä että pienempien puiden runkoja kolhitaan koneilla.
9 tykkäystä
Käytännössä mikäli halutaan hyvin kasvava, riittävän tiheä taimikko, niin maapohjaa joudutaan käsittelemään, jotta uusiutuminen varmasti onnistuu. Ei tuohon ole oikotietä ja siitä on tutkimusta tehty vaikka kuinka paljon
Sopivanlaisella turvemaalla muodostuu taimia itsestään aika herkästi, mutta maapohja saattaa olla sellainen, että tiliä siellä ei koskaan tulla tekemään puuston heikkolaatuisuuden takia
Perheen mailla kun on tullut tehtyä tehtyä puuhommia niin paria kuviota olen seuraillut jonkin aikaa. Siellä on kangasmaastossa pari pienaukkoa, johon ei parissa vuosikymmenessä ole kasvanut juuri yhden ainuttakaan puuta. Sitä se jatkuva kasvatus parhaimmillaan (pahimmillaan) on
Sinänsä kyllä kiinnostus ymmärrettävää, koska varsinkin kuitupuusta saatava hinta on niin surkea, että rahaa ei yksinkertaisesti kannata panostaa hirveästi uudistuskuluihin etenkään vajaatuottoisilla mailla. Noita on joutunut itsekin pohtimaan viime aikoina
7 tykkäystä
Lisäksi maan muokkaamisella ja jalostettujen taimien istutuksella saadaan laadukas, tasainen ja nopeasti kasvuun lähtevä taimikko. Jatkuvassa kasvatuksessa ei ole takeita että mikään näistä toteutuu.
3 tykkäystä
Tuossa on ihan hyvää tutkivaa journalismia harrastettu hiukan mustavalkoisten yle-uutisten korvikkeeksi
En muuten aikaisemmin tiennytkään, että tämä mediassa monesti siteerattu jatkuvan kasvatuksen rummuttaja Timo Pukkala on Metsäpalvelu Arvometsä Oy:n perustajia. Heti etusivulla mainostetaan vastaavanlaista palvelua
Sitaatti Arvometsän metsäsuunnitelma on hyvä tapa aloittaa tuottava ja metsät metsinä säilyttävä jatkuvapeitteinen kasvatus. Suunnitelma tehdään aina metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti, ja se kertoo kattavasti metsäsi nykytilan sekä puuston kehityksen suunnitelmakauden aikana.
6 tykkäystä
Kyllä siinä jatkuvassa kasvatuksessa suurin kärsijä on metsänomistaja. Koneyritysten liikevoitto on nyt vain 2 prosenttia niin ei me niitä poimintahakkuita pystytä avohakkuun hinnalla tekemään jos aiomme yrityksemme pystyssä pitää. Eli ei puunostajan hinta , vaikka kuinka hyvää puuta olisi , niin on takuulla niin paljon pienempi että sillä erotuksella saa taimet jo hyvinkin ostettua ja vielä jää rahaakin. Jos nyt avohakkuuta haluaa välttää niin tekee uudistamisen kaistalehakkuuna missä reuna metsä siementää kapean uudistuskaistaleen. Maan pinta siinäkin on rikottava että siemenet itävät. Luulen että rahapodin metsäkommentaattorilla on kuitenkin aika lyhyt kokemus metsänkasvattajana vaikka paljon metsää omistaakin, on vaan trendin mukana. Itse olen metsänomistaja viidennessä polvessa ja koneyrittäjä. Olen päässyt näkemään niitä vanhoja harsintahakkuun jäljiltä olevia metsäkuvioita ; vanhoja puita mutta vain kuitupuun kokoisia missä kasvu jo loppunut. Parhaat tukkipuut kerätty päältä pois niin jalostus toimii vähän niinkuin väärinpäin kun heikommat alla olevat säästetään. Turvemailla jk : ta pystyy aktiivinen metsänomistaja tekemään jos saha pysyy kädesssä ja hallitsee homman. Eli metsurityönä ja ajo kevyellä kalustolla.
15 tykkäystä
Rahapodin vierailija tullut metsänomistajaksi lähivuosina ilman aiempaa kokemusta. Hän tulee huomaamaan jatkuvan kasvatuksen haittapuolet kantapään kautta seuraavien vuosikymmenten aikana, jos jatkaa metsänomistamista.
5 tykkäystä